Kotona taas + Seppo oli oikeassa!

Ja niinhän siinä kävi että Queenstown otti 25.8 lauantaina sen ratkaisevan voiton jolla varmistui se ettemme päässeet finaaliin. Sunnuntai aamuna 26 päivä teimme kovan päätöksen ja varasimme lennot kotimaahan, lähtö bussilla kohti Christchurcin lentokenttää oli jo samana iltana.

Pikaiset hyvästit muutamille ystäville ja joukkuekavereille joista moni tuli vielä bussipysäkille saattamaan. Kyllähän siinä liikkuttui hivenen itse kukin kuitenkin 4 kuukautta oltu tiiviisti yhdessä ja koettu paljon tänä aikana. Bussilla sitten noin 6 tunti lentokentälle jossa odottelimme 7 tuntia koneen lähtöä kohti Singaporea.
Tavarat saatiin iloisen ilmaiseksi ruumaan ja 10 tunnin lentämisen jälkeen olimme perillä Singaporessa.
Seuraavaa lentoa pitikin sitten odotella 20 tuntia ja aika kului pääasiassa nukkuen ja kentän päästä päähän kävellen. Singaporestakin päästiin hyvän ajantapon jälkeen liikenteeseen kohti Saksan Frankfurtia ja lentokentällä ollessamme olimme varanneet Saksaan yöpymistä varten hotellin sekä jatkolennot kotimaahan.
Kahdentoista tunnin lennon jälkeen olimme perillä Saksassa ja täytyypä sanoa että vastaanotto oli vähemmän kuin miellyttävä. Taksikuskilta kysyessä että saisimmeko laukut taksin sisään hän vain kohautteli hartiota vaikka kyytiin olisi sopinut vaikka kolme norsun kokoista kiekkokassia. Eikä siinä vielä kaikki, tiedustellessamme että minkälainen hotelli meillä mahtaa olla tiesi kuski todeta että paskahan se on. Loppuhuipennus tämän asiakaspalvelun ammattilaisen kanssa koettiin kun piti alkaa taksia maksamaan. Kaveri nosti kauhean mekkalan siitä ettei meillä ollut käteistä ja taas oli elämä paskaa ja shaissea jne. Mietimme siinä poikien kanssa että kuka valopää tulee ulkomailta saapuvien lentojen terminaaliin eteen ja odottaa että siellä olisi kaikilla euroja mukana mutta siitäkin selvittiin.

Yö hotellissa sentään sujui mainiosti ja hotellikin oli taksikuskin puheista huolimatta ihan toimiva rakennus, ainut miinus että aamulla terassilla istuessamme lokki pudotti pommin suoraan Jussin paidalle.
Hotellilta lähdimme sitten bussilla kohti terminaalia. Jussi jäi eri terminaaliin koska hänen lentonsa meni Tukholman kautta Helsinkiin kun taas minulla ja Matilla lento kulki Latvian Riikan ja Suomen Turun kautta Ouluun. Matin kanssa siis jatkoimme matkaa kahdestaan. Tässä vaiheessa muistutan kaikkia ihmisiä että älkää missään tapauksessa käyttäkö ikinä mitään halpalento-yhtiöitä jos teillä on matkatavarana muuta kuin käsimatkatavarat. Oli nimittäin semmoinen taistelu taas Saksalaisten lentokenttäviranomaisten kanssa lisämaksuista yms että hermothan siinä meni. No maksettuamme noin miljoonalla lisämaksuja pääsimme tulli tarkastukseen jossa Matin kamera aiheutti sen että hänet kutsuttiin takahuoneeseen ja juuri ennenkuin ovi suljettiin olin näkevinäni tullivirkailijan laittavan kumihanskaa käteen..... No sieltäkin Matti selvisi ja kone kohti Latviaa lähti matkaan. Kokonainen vietetty vuorokausi Saksassa toi mieleen erään suomalaisen keihäslegendan sanonnan kyseistä maasta ja voin luvata että Saksaan en ole hetkeen menossa.

Latvian kentälle saavuttaessa riittikin sitten ihmettelemistä. Liikenteessä oli toinen toistaan kauniimpaa Tatjaanaa ja Ludmillaa joten silmänruoka osastokin saatiin täytettyä. Lentokentällä huomasimme myös suomen jääkiekkomaajoukkueen vakiokalustoon kuuluvan Janne Niskalan joka tykitti nurkan takana ihmisiltä piilossa Etanaa ullakolle. Niskala myös lenteli Latviasta Turkuun asti samalla koneella, ja nöyrästi turistiluokassa ja siinä oli tavallisella rahvaalla ihmettelemistä. Turussa meidän ei tarvinut edes nousta koneesta ja matka jatkui Ouluun josta autokyydeillä kotiin. Ja kyllähän se oli mukava olla kotona, nähdä sisaruksia, äitiä jne.

Suomeen paluustamme on kulunut nyt oikeastaan viikko ja kotiutuminen on alkanut hyvin. Aikaeron kanssa alkaa olemaan ihan ok ja arki alkanut sujumaan.

Tämä on viimeinen blogi päivitykseni ja mieli on ehkä jopa hiukkasen haikea tätä kirjoittaessa. Uudet ystävät Uudesta Seelannista ovat kaukana ja osaa ei tule enää koskaan näkemään. Reissulta jäi paljon muistoja, niin hyviä kuin huonojakin. Hetkinä kun voitettiin sitä ilon määrää kopissa muistelee lämmöllä. Kun taas oikeastaan finaalipaikan lopullisesti vieneen Red Devils ottelun jälkeistä tunnelmaa ei niinkään haluaisi uudestaan kokea. Tärkeintä antia reissussa oli varmasti jääkiekon lisäksi juuri uudet ystävät ja loistavat uudet kokemukset niin jäällä kuin sen ulkopuolella. Suuri kiitos myös Jussille ja Matille reissusta. Välillä alkoi toisen naamataulu jo pikkaisen hermostuttamaan mutta hyvin pärjättiin ja oli oikeenkin suuri ilo reissata ja pelata kanssanne. Matin loistavalla kielitaidolla selvittiin poliiseista ja muista hankalista tilanteista ja Jussin ääretön positiivisuus auttoi synkkinäkin päivinä selviämään. Kiitos myös teille arvon lukijat, lukijoiden määrä oli henkilökohtaisiin odotuksiini nähden noin 100 kertainen ja tällä hetkellä blogia on luettu noin 15tuhatta kertaa!!!

Blogi on täällä luettava vielä noin kuukauden jonka jälkeen lyödään sivut kiinni.

Nuksu hiljenee tältä erää, palataan ehkä asiaan joskus.
Never forget Dunedin Thunder!

Thunder #5

Vieläkö me noustaan ??

Niin ne viikot vähenee ja kelkka kohti kotimaata sojottaa jo suoraan niinkuin papin kaulukset.

Ainut probleema koko hommassa on että tämä viikko pitää vielä venailla tietoa siitä lähdetäänkö sinne kotiin kohta vai vasta finaalin jälkeen.

Alkuviikko sujui kivasti siinä mielessä että hyvinä uutisina sain kuulla solisuun olevan ehyt. Huonoja olivat sitten ne uutiset että olkapään AC-nivel oli tosiaan revennyt ja pelaaminen epävarmaa. Torstaina olkapäähän pistettiin kortisoonia ja jotain muita myrkkyjä paranemisen helpottamiseksi. Torstai iltana kättä pystyi jo liikutellemaan kohtuullisesti ilman kipua ja se nosti toiveita pelaamisesta.

Perjantaina olkapään kivut olivat vielä huomattavasti pienemmät aamupäivästä mutta illalla kun salilla koitin nostaa 2 kilon käsipainoa suorille käsille enkä siinä onnistunut alkoivat toiveet pelaamisesta hiipua. Ilta oli kuitenkin hauska vietimme Hassanin syntymäpäiviä ja suomikentän toimesta olimme ostaneet hänelle lahjaksi Batman-asun (kapteenimme on suuri Batman elokuvien ystävä). Kävimme syömässä ja valmistauduimme huomiseen koitokseen.

Launtai pääääääpäivä ja sitä rataa. Aamulla heräilemmä hyvissä ajoin Matin kanssa ja suoritimme aamupalan jälkeen pienen kävelylenkin jonka jälkeen suihkuun, kauluspaita kireälle ja kaupungille. Ravintola Craftissa joukkueen yhteinen ruokailu normaaliin tapaan ja sitten tunteroinen ajantappoa kaupungilla ja kohti hallia.
Hallilla fysioterapeutti veti olkapäähän jättiteippaukset ja lämmittelyt vedin normaalisti. Jäälle kun siirryimme ottamaan lämpöä totesin jo ensimmäisen laukauksen jälkeen että ei tänään vielä pelata. Takaisin koppiin, kamat kasaan ja edustusvaimon viereen katselemaan peliä.
Hyvinhän se lähti sujumaan. Sarjajumbo Botany Swarm oli alakynnessä jatkuvasti mutta ensimmäinen maali saatiin vasta 5 minuuttia ennen erän loppua kun Andre Robichaud survoi kiekon sisään Enrightin loistavasta esityöstä. Toisen erän alkuun saatiin heti 2-0 maali ja ottelu näytti taputellulta mutta pian sen jälkeen vastustaja iski 2-1 maalin vastahyökkäyksestä. Ja kun noin 8 minuuttia oli toista erää pelattu tuli tuomareilta taas käsittämätön show! Maalin eteen liukunut Swarmin pelaaja potkaisi niin selvästi kiekon maaliin kun sen vain voi tehdä. Eikä siinä mitään mutta kun maalituomari vielä kutsui päätuomarin luokseen ja kertoi maalin olleen potkumaali päätti päätuomari kaikesta huolimatta hyväksyä maalin!!!!! Syytä tähän ei kukaan tiedä näinäkään päivinä. Lievästi tulisieluinen valmentajammehan poltti päreensä taas ihan kohtuudella mutta toimitsijakiellolta sentään säästyttiin. Kolmanteen erään ja Robichaud ohjasi 3-2 johtomaalin. Noin 10 minuuttia ennen loppua maalilla aloittanut Toby Schuck loukaantui ja Rick Parry vaihdettiin maaliin. Suoraan aloituksesta vastustaja iski maalin ja tilanne 3-3. Kuitenkin 7 minuuttia ennen loppua nuori pakki Regan Wilson kiitti kunniasta joka hänelle oli ylivoimalla tarjottua Damien lähdettyä Ranskaan. Pieni sivuttaispotkua viivasta ja hyvään maskiin ammuttu laukaus painui verkkoon 4-3!!
Viimeisillä sekunneilla Swarm taisteli vielä hurjasti mutta lopulta Jussi karkasi yksinläpi tyhjään maaliin josta hänet kaadettiin rankkarin arvoisesti. Tilanteesta tuomittiin siis maali Jussille ja syöttöpinna Matille.
Loppulukemat 5-3! Tehot Vähämaa 1+0 Haapakoski 0+1 Nukari sipsejä+limukkaa


Sunnuntaina taas uusi yritys pelihommiin. Hallille tultaessa vetäisin hetulaani semmoisen läjän lääkkeitä että terveysviranomaiset olisivat olleet innoissaan. Lämmittelyä tehdessä käsi tuntuikin hyvältä ja jäälläkin lämmitellessä pari ensimmäistä kutia tuntuivat ihan ok:lta. Kuitenkin ensimmäinen huonosta asennosta antamani syöttö muistutti tuskallisesti siitä että ei olla vielä pelikunnossa ja taas alkulämmittelystä pukukoppiin vaihtamaan kamppeita. Siinä suihkussa ollessani kuulin pelin alkavan ja nopeaan tahtiin kuulin riemukiljahduksia kahdesti. Säntäsin munasillaan pukukopin ovelle katsomaan että mitä jäällä tapahtuu ja kun pelattu oli alle minuutti johti Swarm 0-2!! Loistava alku siis. Pari minuuttia siitä ja Enright onnistui vielä kaventamaan 1-2, melkoinen maalijuhla oli siis tiedossa. Erän puolivälissä joukkueen kapteeni Hassan Saeed näytti sitten esimerkkiä ja nousi pakin paikalta röyhkeästi sisään ja survoi oman riparin ja pari vastustajan pelaajaa maaliin tasoittaen tilanteeksi 2-2! Näissä lukemissa myös erätauolle. Seuraavaa maalia saatiin odottaa toisen erän puoliväliin kunnes Dane Dunlop iski maalinedusta hässäkän päätteeksi 3-2 johtomaalin. Muutama minuutti siitä ja Haapakosken keskimmäinen huudatti yleisöä iskemällä irtokiekon maalin Sandoy-Vähämaa kaksikon rapatessa maalin edessä. 4-2 Tilanteessa erätauolle. 3 minuuttia oli pelattu kolmatta erää ja Gino Heyd iski 5-2 johtomaalin, tässä vaiheessa ottelu oli meidän täydellistä hallintaa. Ja kun noin 11 minuuttia oli erää jäljellä Pyhäjoen kovien koskien kasvatti Haapakoski suojasi kiekkoa kahden miehen roikkuessa niskassa, rannelaukaus aivan yläkulmaan jätti veskarin aseettomaksi ja tilanne 6-2!
7-2 maalin herkkutteli Morrison joka koitti vielä viimeiseen asti katsella Matille kypärätemppu mahdollisuutta. 8-2 maali oli sitten kenties ottelun merkittävin kun jo muutaman kauden NZIHL:ää pelannut 19 vuotias Luke Pickering iski uransa ensimmäisen maalin miesten sarjassa. Komea rannelaukaus painui etupeltiin ja pudotti pullonkin mennessään. Voi sitä hymyn määrää pelin jälkeen ja kiekko ansaitusti talteen.
Pari minuuttia ennen loppu Bradley Apps iski vielä loppuluvut 9-2 ja teurastus oli täydellinen.
Suomalaisten tehot #23 2+1 #22 0+2

Viikonlopun 2 voittoa pitivät mahdollisuudet finaalista hengissä niukasti. Tulevana viikonloppuna Stampeden täytyy hävitä molemmat ottelut Red Devilsille joten pienet on saumat. Jos Stampede ottaa enemmän kuin kaksi pistettä tulevana viikonloppuna pakkaamme me laukkumme ja tulemme ensiviikolla suomeen. Muussa tapauksessa treenailaan vielä pari viikkoa ja pelataan sitten finaali.

Jäädään jännittämään.
Terveisin
Nuksu

Haaveet kaatuilee...

Ja sateista iltapäivää lukijat.

Viikonlopun antimet summataan tässä hyvin pikaisesti kasaan osin siitä syystä että vasen olkapääni ei oikeen tykkää liiasta datailusta.

Eli torstaina hyvin sujuneiden treenien jälkeen odoteltiin viikonlopun taistelua sarjakärki Red Devilsiä vastaan.
Perjantaina perinteiset salilla käynnit ja kiropraktikko+fysioterapeutti tapaamiset ja ei muutakon bussimatkaa odottelemaan.

Lauantaina aamulla sitten puoli 8 aikaan hallille kamat kasaan ja ensimmäiselle oikeen kunnon bussireissulle. Matka Christchurchiin bussilla ottaa noin 6 tuntia joten hyvää laatuaikaa nukkumisellekkin jäi. Matka itsessään ei tarjonnut mitään suuria nähtävyyksiä jos vertaa Queenstownin tai Tekapon maisemiin, pieniä kaupunkeja tuli sillointällöin vastaan. 4 Ottelun tappioputken vuoksi koutsi oli muuttanut konseptia sen verran että pysähdyimme matkalla syömään ulos PUISTOON... saatiin sitä yhdessäolon tunnetta ja ihan hauska tapahan tuo oli rikkoa rutiineja. Perille päästyämme veimme siviilitarvikkeet motellille joka sijaitsi paikallisella Rugby-klubilla. Siinä koutsi piti jokaiselle kentälle erikseen taktiikka palaverin ja sen jälkeen bussin nokka kohti jäähallia.

Hallilla (tappioputkesta johtuen) joukkue veti täysin erillaiset alkulämmöt kuin ennen ja ei muutakuin ratalle.
Peli käynnistyi osaltamme loistavasti ja 5-5 pelissä hallitsimme kenttätapahtumia ja suomikenttä että muutkin kentät saivat luotua tukun loistavia maalipaikkoja. 7 minuuttia kun oli pelattu niin palkinto tuli, Andrei täräytti riparista sisään ja johtoluvuiksi 0-1. Erä jatkui hallinnassamme mutta sitten noin 3 minuuttia ennen erän loppua sattui meikäläistä leukaan tai tarkennettuna olkapäähän... Katkaisin vastustajan avauksen keskialueella ja luistelin hyökkäyssiniviivan yli ja heitin kiekon päätyyn kun näin vastustajan pakin ajan kohti. Kaveri vei kuitenkin taklauksen loppuun ja täräytti puhtaan taklauksen olkapäähäni. Saman tien kun taklaus osui kaaduin kivun voimasta maahan josta nousin ja luistelin vaihtoaitioon. Tiesin heti että nyt kävi ikävämmin kun kättä sai hädintuskin liikutettua. Huikkasin joukkueen managerille että nyt lähdetään suoraan sairaalaan ja niin mentiin. Ensimmäinen erä päättyi kuitenkin meidän johtaessa 0-1.

Sairaalassa sitten aloitettiin lievästi sanottuna kohtuullisista kivuistani johtuen lyömään morfiinia suoneen+ jotain muuta ainetta samaan osoitteeseen+ ilokaasua hengityselinten kautta. No semmoisella lääkityksellä lähti kivut pikkuhiljaa ja manageri totesi että olotilasta päätellen voin kohta lentää suomeen ihan omin voimin, sen verran oli kuula sekaisin. Sitten röntgeniin jossa kuvien perusteella ei olkapäästä löytynyt murtumia ja vammaksi epäiltiinkin AC-nivelen repeämistä. No siellä viihdyin muutaman tunnin jona aikana pojat olivat ottaneet näyttävän 0-3 voiton sarjakärjestä. 0-2 maalin tekijänä oli toiminut Matti, Jussin syötöstä. Kuulema suoraan syötöstä yläkulmaan, mutta tämä saattaa olla ihan legenda tarinaa kun en itse ollut näkemässä. Voitto kuitenkin nostatti omaakin mielialaa, vaikka olo kohtuullisen vahvan lääkityksen jäljiltä oli surkea ja käsi kantositeessä ei paljon tunnelmaa parantanut.
Suomalaisten tehot pelistä #23 1+0 #22 0+1 #5 1ampulli morfiinia+1ampulli muita huumeita suoneen.

Iltapalat naamariin ja nukkumaan, huomenna uusi päivä.
Sunnuntaina aamupäivästä kiertelimme katselemassa vähän kaupunkia ja täytyy sanoa että viime vuosina muutaman kovan maanjärisyksen uhriksi joutunut kaupunki oli surullinen näky.... Parakkitaloja, sortuneita rakennuksia ja alakuloisia ihmisiä. Tuntui kuin olisi ollut keskellä entistä sota-aluetta.
Pääasia kuitenkin että jäähalli oli ehyt joten Sunnuntain peli käyntiin ja meikäläinen penkin takana koutsin kanssa.

Peliä en sitten sen enempää analysoi mutta täytyy sanoa etten ikinä siis ihan ikinä ole nähnyt niin karmeaa kotiinpäin vetämistä tuomareilta. Voitolla Devils varmisti finaalipaikan ja tappio meidän joukkueelle tiesi taas lähes varmaa karsiutumista finaalista. Tuomarit olivat päättäneet että ainakin Devils siellä finaalissa pelaa ja ei siinä auttanut vaikka oma joukkue kuinka yritti kun aina sait jäähyn. Esimerkkinä toisen erän tilanne jossa Devils johti 5-3. Mike Morrison iski hyökkäyksen päätteeksi maalin, mutta tuomarit hylkäsivät sen ja antoivat meidän pelaajalle laitataklauksesta jäähyn. Kukaan ei koskaan nähnyt sitä taklausta ja kiekko oli ollut meillä viimeiset 20 sekunttia hallussa mutta peliä ei ollu missään vaiheessa vihelletty poikki. No meille jäähy ja heti perään toinen ja kaveri iski 6-3 maalin kahden miehen ylivoimalla. Tämän jälkeen vielä 6!!!!! jäähyä putkeen saman erän aikana meille ja vaikka kuinka puolueettomin silmin koitin katsoa niin ainoastaan yksi tilanne oli selkeä jäähy ja silloinkin olimme jo valmiiksi 5-3 alivoimalla. Kuitenkin erän jälkeen tilanne oli vasta 7-3 mutta peli alkoi olla pelattu. Viimeinen erä oli sitten pelailua ja loppulukemat 9-4.
Suomalaisten tehot kiikarit.

Pelin jälkeen tunnelmat olivat synkät. Tappion lisäksi mieltä painoi se että Damien Torfoun sopimus umpetui täällä ja hän palaa takaisin ranskaan ja Chris Philips lähtee myös takaisin USAan opiskelemaan.
Tippa oli linssissä suurella osalla pelaajista pelin jälkeen, enimmäkseen karvaan tappion johdosta.

Vielä meillä on kuitenkin seitinohut mahdollisuus finaaliin jos voitamme tulevana viikonloppuna sarjanjumbo Swarmin kahdesti ja muut pelaavat sopivasti ristiin, on finaalipaikka meidän. Enään se ei kuitenkaan ole omissa käsissä.

Omasta tilanteesta sen verran että olkapään AC-nivelessä on luultavasti pieni repeämä mikä nyt ei puudutuksen jälkeen varmaan pelaamista hidastaisi. Kuitenkin epäillään että solisluussakin voi olla murtunu joten huomenna mahdollisesti selviää onko ainakin meikäläisen pelit täällä pelattu. Röntgenissä kävin tänään uudestaan.

Valitettavasti en pysty jokaiselle facebook-kaverilleni kertomaan että mikä on olkapään tilanne milloinkin ja että milloin olemme tulossa kotiin (ku ei ole mitään hajua itselläkään) joten olkaa ystävällisiä ja jättäkää nämä kysymykset kysyättä ainakin minulta facebookissa. Meinaa tuo meikäläisen postilaatikko siellä päässä ruuhkaantua ja mahdollisten innokkaiden uusien potenttiaallisten Pirkkojen yhteydenottopyynnöt hukkuvat niiden alle!!!

Kiitos nam
Jojo #5

Tenniskenttien tähti!!

Oikeen iloista Olympiarenkaiden täyttämää tiistaita kaikille sohvaperunoille jotka ette itse jaksa urheilla vaan tyydytytte katsomaan kun muut hikoilevat. Kaikille muille ihan tavallista tiistaita.

Viime viikko sujui vähän normaalista poikkeavissa merkeissä koska sarjapeleistä oli vapaa viikonloppu mutta kuitenkin viikonloppuna olisi ohjelmassa pelejä harraste turnauksen muodossa.

Alkuviikosta elämä sujui normaalein arkirutiinien täyttämänä eli salia, jäätä ja eniten vapaa-aikaa.
Jäällä treenasimme kohtuullisen kovaa, paljon luistelua ja pelitilanne omaisia treenejä. Treenit kulkivat ihan kohtuudella koko porukalla, itsellä vaivasi eniten selkä joka otti jälleen osumaa Queenstownia vastaan. Torstaina vielä hyvät treenit alle ja sitten katseet kohti huomista ja Lake Tekapo:ta.
Taustatietoa turnauksesta sen verran että kyseessä on yksi maailman vanhimmista kiekkoturnauksista joka on pelattu nyt 75:nä vuotena peräkkäin eli se joka väitää ettei täällä ole perinteitä jääkiekkoilussa niin ei tiedä kiekosta juuri mitään. Äkkiseltään netistä etsimällä en löytänyt Suomestakaan yhtä vanhaa turnausta.


Asiaan siis! Perjantaina puoli 3 aikaan hallille löymään kamat kasaan ja kahteen autoon. Ruokakaupasta hakemaan vähä eväitä matkaan ja on the road! Matka kesti sellaisen vajaa neljä tuntia meidän autossa oli Miiiinäää, Jussi, Chris ja Blake joka myös ajoi. Toisessa kaarassa tulivat Hassan, Damien ja Matti. Meillä oli ensimmäinen ottelu perjantaina illalla 20:15 ja paikanpäällä olimme noin puoli tuntia ennemmin. Ja jääkiekkoilijalle on jonkinlainen paratiisi tehty niin se taisi löyty paikasta Lake Tekapo! Aivan uskomattoman hieno ulkokaukalo jonka vieressä ravintola sekä pihalla sijaitsevat isot uima-altaat josta nousi vain kuuma höyry ja odotti väsyneitä pelurin raajoja uimaan. Maisemana oli tarjolla iso järvi jonka takaa nousivat lumihuippuiset vuoret joten olosuhteet olivat enemmäin kuin kohdallaan. (Ompa muuten meleko karmivaa hehkutusta). Ensimmäiseen peliin meillä oli 8 pelaajaa + veskari. Peliaika oli kolme kertaa 15min juoksevaa aikaa.
Ensimmäinen vastustajamme oli Queenstown Blue joka ei selvästikkään ollut tullut nauttimaan niinkään pelaamisesta vaan voittamaan. Siinä missä me heittelimme armottomia kärkimiinoja ja Jussi pelasi 20 vuotta vanhalla punaisella Jofan puumailalla, kaveri painoi päälle kuin yleinen syyttäjä ja pelasi joka tilanteen niin kovaa kuin pystyi. Pelissä oli onneksi taklaukset kielletty sillä muuten olisi luultavasti tullut ruumiita. Kahden erän jälkeen johdimme vielä peliä 4-3 mutta viimeisessä erässä vastustajat painoivat sen verran tosissaan että loppunumerot kirjattiin heille 4-8. Tappio ei paljon mieltä painanut ja kopista taisi löytyä pelkästään iloisia naamoja.

Siitä suuntasimme yöpymispaikkaamme joka oli reppureissaajien majoitus paikka meidän huoneessa yöpyi 6 henkeä. Miiinäää, Hassan, Matti, Jussi, Damien ja Chris kannoimme kaikkien varusteet sisälle huoneeseen kuivumaan ja lähdimme syömään. Siitä rennon illan vieton jälkeen ratirati päätä tyynyyn ja kohti Lauantain koitoksia.

Lauantai-aamu ja ylös siinä kymmenen jälkeen. Keittiöllä pyöräyttelimme aamupalaa ja siitä kiekko-areenalle. Ensimmäinen peli alkoi klo 12 ja rosteriin saatiin pari uutta pelaajaa, tosin mm. Matti joutui jättäytymään pelistä pois loukattuaan nivusensa eilispäivän pelissä kaatuessaan. Vastaan tuli joku pappajoukkue josta löytyi myös muutama ihan hyvä pelimies. Vastusta heistä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ja voittonumerot taisivat olla jotai 8-3 tms. Hauskaakin oli ihan kolmannen erän loppuvaihelle kunnes joku piippolan vaari kuumui siitä että koko ajan joku kuskasi porteista ja veti Andreita niin rumalla selkään taklauksella että en ole hetkeen nähnyt. Peli saatin onneksi turvallisesti loppuun ja Andreikin oli kunnossa.

Pelin jälkeen syömään ja vähän lepäilemään. Seuraava ja samalla alkusarjan viimeinen peli alkoi klo 17 ja vastaan tuli Queenstown white. Tästä pelistä tulin vallan viihdyttävä ja maaleja tuli molempiin päihin. Penkin takana Matti ja Andrei olivat valmennus vuorossa ja hauskaa riitti. Lopputulos taisi olla meille jotai  8-5(??) mutta kuitenkin voitettiin.

Pelin jälkeen Hassanin ja Damien kanssa painelimme pummilla sisään kuumille altaille Jussin ja Matin tunnollisesti maksaessa 20dollaria siitä riemusta. Tunti altaassa lilluessa meni nopeasti joukkuekavereiden kanssa päivää kerratessa ja nauraessa. Matka jatkui majoituskohteeseemme jossa vaihdomme asusteet ja lähdimme syömään hyvin ansaitusti pizzaa. Pitkän kaavan illan istumisen ja erinnäisten tapahtumien mihin liittyi muunmuassa aurinkovarjo, piknikpöytä, pizzalautanen jne oli aika painaa pää tyynyyn ja siirtyi Tekaposta Höyhensaarille. Sunnuntai-aamu ja mikä mahtava haju. 6 miestä kun nukkuu samassa huoneessa jossa on myös kuivamassa heidän jääkiekko varusteensa niin haju voi olla mitä uskomattomin yön jälkeen. Uloskirjautuminen olisi ollut 10 aamulla mutta koko orkesteri pötkötteli vielä iloisesti sängyssä 11 aikaankin.
Siitä kuitenkin selvittiin liikkeelle ja koska olimme maalierolla pudonneet jatkosta pakkasimme kamat ja suuntasimme kotia kohti. Tulomatkalla maisemat olivat taas niin uskomattomia että en lähde sen enempää niitä edes hehkuttamaan. Jos pysähdyit tien varteen saatoit samalla kertaa nähdä kun ylhäällä vuorilla on lunta ja täysi talvi, hieman alempana on syksyisen harmaata ja veden rajassa vihreää kuin kesällä. Eli samassa paikassa saatoit nähdä käytännössä kaikki vuodenajat. Niitä reittejä sitten kotiin ajaessa olikin mukava summailla mitä viikonloppuna oli tapahtunut ja että mitä kaikkea tämän kertaiseen blogiin tulen valehtelemaan.
Hieno reissu!!

Tällä viikolla sitten matkaamme Christchurchiin jossa käydään meidän kannaltamme ratkaisevat ottelut jos finaaliin meinataan. Matilla pieni alaraaja vamma ja minulla pieni keskivartalovamma josta en enempää voi julkisuuteen vuotaa (kysymällä kerron kaikki) mutta molempien pitäisi olla pelikunnossa viikonloppuna!
Nyt lähden Hassanin kanssa heittelemään kahvia kiduksiini ja illan päälle hallille smirklailemaan.

Täällä Joni Nukari Dunedin

Aamuisin kun heräään ja sinut siinä näääään!

Ja piiiitkän hiljaiselon jälkeen oikeen mukavaa alkanutta viikkoa arvon lukijat!

Harvinaisen paljon munilleen menneen Aucklandin matkan jälkeen olikin ohjelmassa kahden viikonlopun tauko peleistä ja samalla myös taiteilija Nukari vietti ansaittua lomaa blogin kirjoituksesta. Seuraava viikko Aucklandin jälkeen kuluikin pääasiassa leväten ja viiden peräkkäisen tuplapeliviikonlopun aikana kerääntyneiden vaivojen paranteluun. Salilla emme käyneet kuin muutaman kerran, pojat kävivät pelaamassa tennistä muutamaan otteeseen ja itse viihdyin lähinnä lääkärillä. Alkuviikon treenit myös peruttiin koska väki oli sen verran osissa ja sairaana joten ensimmäisen kerran keräsimme itsemme hallille torstaina. Loppuviikko sujui rauhallisissa merkeissä.

Seuraavalla viikolla sama ralli jatkui, salilla kävimme sentään jo entiseen malliin ja treenitkin pyörivät normaalisti. Välistä mieleen hiipikin että tätäkö se jääkiekkoammattilaisen (lue; työttömän maahanmuuttajan) arki onkaan. Pelejä pelatessa aika oli kulunut suhteellisen nopeasti viikosta toiseen mutta nyt meinasi välillä koti-ikävä ja samat arkirutiinit vetää vakavaksi. Jussi kävi töissä jokusen päivän ja oli sen verran hapoilla fyysisten töiden johdosta että muistutti iltaisin lähinnä lämmitettyä raatoa! Matin kanssa siinä eräänä iltana naureskelimme asialle että viimeisen kolmen kuukauden aikana ei ole kertaakaan oltu yli 12 tuntia ettemme olisi toisiamme nähneet. Illalla nukkumaan mentäessä toisen naamataulu on viimeinen jonka näkee ja aamulla herätessä saman kaiffarin lärvi pyörii ensimmäisenä samassa huoneessa kun heräät. Silti on kyllä selvitty ihmeen hyvin tähän asti ilman pahempia yhteenottoja. Jännityksellä odotettaan millaisia vieroitusoireita tulee kun suomeen päästään!

Sitten viimeviikkoon. Alkuviikosta menin joukkueemme pakkipään vahvistuksen Chrisin kanssa töihin tutulle työmaalle lapioimaan hiekkaa. Älykkyystasoltaan homma vastasi noin koulutetun apinan töitä ja fyysiseltä tasoltaan työ oli liian haastavaa! Kolmessa päivässä saimme kuitenkin hommat pakettiin eli keskiviikosta asti loppuviikko sitten vapaata. Matti oli tällä välin viettänyt päivät yksikseen hengaillen ja olikin verrattain hyvällä tuulella kun oli saanut viettää aikaa omassa hyvässä seurassaan. Erehtyi jopa käymään parturissakin !!!

Torstain treeneissä tunnelma olikin jo sitten odottava viikonloppua kohti. Koko viikon hyvin sujuneet treenit jatkuivat myös torstaina ja tästä olikin hyvä valmistautua Queenstownia vastaan pelattaviin otteluihin ja vielä pitkästä aikaa kotihalliin. Perjantaina Jussi käväisi vielä työelämässä ja minä sekä Matti salilla. Sitten kaikki olikin valmiina viikonloppua varten.

Lauantai, Pääpäivä, Pelipäivä, Juhulapäivä jne.

Aamupäivällä normaali rutiinit joukkueen ruokailua ja kaupungilla pyörimistä. Vastustajalla oli ennakkotietojen mukaan nyt mukana NHL varauksenkin omistava hyökkääjä Matt Schneider. Tämä arviolta kaksimetrinen kanukki pitäisi illan pelissä saada pidettyä pimennossa. Kiekko jäähän ja mennään! Huonostihan se alkoi, meidän kentällä toinen vaihto ja juuri kyseinen kanukki kaivoi kiekon kulmasta, nousi keskelle ja tarjoili puolustajalle jonka veto painui takakulmaan. 0-1 ja pelattu oli noin 3 minuuttia ensimmäistä erää!

Tästä kului noin minuutti ja Stampeden joukkueelle jäähy. Pääsimme ylivoimalla heti hyvin alueelle. Kiekko minulle kulmaan josta syötin sen p-pisteen kaarelle Hassanille ja ampaisin neliön keskelle Matin seuraksi maskiin. Saeedin pyssy lauloi näyttävästi aivan tolpan juuren ja tilanteeksi 1-1 kun pelattu oli noin 5 minuuttia ensimmäistä erää.

Muutama minuutti tästä ja Jussi Vähämaa tarjoili kentällä sellaisen show:n että osa paikallaolijoista meinasi tukehtua huudon määrään ja loput putosivat penkeiltään. Mike Morrison pisti loistavan avauksen Jussille siniviivalle ja tästä puolittain läpi... pakki kuitenkin tuli lujaa perässä ja noin pari metriä ennen maalivahdin aluetta hyppäsi Jussi taaksenpäin heittäen samalla semmoisen kärkimiinan takanatulevan pakin puikoista että en ole ennen nähnyt. Eikä siinä kaikki vaan maahan päästessään kiekko haltuun ja armoton rannelaukas jolla veskarin pullo otti menolipun piippuhyllylle. Perässä seuratessani meinasin pudottaa leukani jäähän ja Morrisonin ilmekkin oli näkemisen arvoinen! Tilanne 2-1 ja 9 minuuttia pelattu ensimmäistä erää! Näissä lukemissa myös erätauolle.

Toiseen erään jossa ei tapahtumia tarjoilleet oikeastaan muut kuin tuomarit jotka jakoivat käsittämättömiä 10 minuutin käytösrangaistuksia muunmuassa kärkipakeillemme Torfoulle ja Morrisonille. Erän lopulla pääsimme kuitenkin hyvään vastahyökkäykseen 3vs2. Hassan ajoi vasemmasta laidasta sisään ja itse jäin takamieheksi. Loistavasti ajoitettu syöttö meikäläiselle keskelle josta lapioin jäitä pitkään suoraan syötöstä kiekon maaliin ja tilanteeksi 3-1, toista erää jäljellä vajaa 5 minuuttia! Maali oli sikäli merkittävä itselle että tänä samana päivänä veljeni meni myös naimisiin ja Hassan sanoikin ennen peliä että kun teet maalin niin ota kiekko talteen ja lähetä velipojalle. Kiekko on siis tallessa ja postiinkin laitetaan joku päivä!

Kului aikalailla minuutti tästä ja kaveri kuittasi tilanteeksi 3-2 näissä numeroissa myös erätauolle!

Kolmas erä olikin sitten murheellista näytöstä. Änärivaraus laukoi tai syötteli kiekkojan tyhjään maaliin koko erän ajan meidän joukkueen seuratessa vierestä. 4 Maalia omiin viimeisessä erässä oli aivan liikaa varsinkin kun niistä kolme tuli heti erän alkuun.Viimeinen sitten tyhjiin ja 3-6 tappio niskassa koppiin jossa tunnelma muistutti hautajaisia.

Suomikentän peli oli läpi ottelun ihan hukassa ja miinusta tuli tasakentällisin parin maalin verran.

Tehot: #23 0+1 #5 1+1 #22 1+0

Sunnuntaina sitten uutta intoa puhkuen hallille aamulla hoidettujen kävelylenkkien ja ruokailuiden jälkeen.

Kaveri iski heti ottelun alkuun jälleen maalin ja vaikka tontteja oli puolin ja toisin niin sisään ei mennyt kummallakaan ja 0-1 tilanteessa erätauolle.

Toista erää kerettiin pelata noin muutama minuutti kun 5-3 ylivoimalla Mike Morrison ampui näyttävän ranteen aivan takayläkulmaan ja tilanne 1-1. Tässä vaiheessa hallitsimme peliä aivan suvereenisti.

Loppuerä olikin sitten taas yhtä murhenäytelmää. 3 maalia meidän päähän ja erätauolle 1-4 tappiolla. Pahinta oli että vastustajan Änäkkivaraus tai joku muu tekivät maaleja juuri siitä paikalta mistä valmentaja oli koko viikonlopun jauhanut että ne kaverit pidetään kiinni. Toinen juttu oli vielä se että enimmäkseen vastustajan tuulettaessa katseli suomikenttä juhlia parhailta paikoilta eli jäältä.

Kolmannessa erässä saatiin vielä hyvä taistelu päälle mutta 1-5 maali katkaisi selkärangan lopullisesti, jäällä oli yllätten taas suomikenttä kun tämä tapahtui. 10 Minuuttia ennen loppua saimme vielä 2-5 kavennuksen aikaan mutta tämän lähemmäksi ei päästy ja kaveri nappasi vielä viimeisen tyhjiin ja tilanteeksi 2-6. Jos edellisen pelin jälkeen tunnelma oli kuin hautajaisissa niin ei varmaa tarvitse paljon tuntoja purkaa tämän pelin osalta. Suomikentän esitys oli jotai surkean ja tosi surkean välistä ja tehotilastoon komeat -4! Kiikarit luonnollisesti kaikilla!

Tyrimällä tämän viikonlopun loppukausi onkin hankalaa finaaliin pääsyä ajatellen. Meillä 4 peliä jäljellä joista kaikista pitäisi raapia voitto ja siltikään ei olla edes varmasti finaalissa. Omat esityksen ovat olleet viimeaikoina aivan syvältä joten siinäkin riittää tekemistä. 

Alla sarjataulukko jossai pelatut pelit ja pisteet (voitosta 3 pistettä)

ja runkosarjassa pelataan siis 16 jonka jälkeen 2 parasta finaaliin.

                                       
Team           GP     Points
Red Devils    10     21
Thunder        12     19
Admirals       12     17
Stampede     10     14
Swarm           8      7

Tulevana viikonloppuna matkaamme Tekapolle harrasteturnaukseen joka pelataan ulkojäällä kaikki varusteet päällä, harrastekiekko säännöillä! Tästä lisää sitten ensiviikolla!

Kiitos ja hei

Thunder #5

 Keikkabussilla kohti Queenstownia

 Matkustustyyli from kanada

 Maisemanpätkää matkalta

 Hotelli

 Pukukoppi (autotalli)

 Pukukoppia lisää

 Tältä se näytti ennen peliä (huom päädyissä ei pleksejä)

 Ja vielä kerran pakko herkutella tällä pukukoppi/autotalli yhdistelmällä

 Normaalia maisemaa täälläpäin

Ja väkeä katsomossa riitti!

Alamäkeä Aucklandissa

Arvon lukijat! Tällä kertaa blogin kirjoittaminen kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo peräpäästä tulevaa ruskeaa ainetta, että tämän kertainen blogi ei välttämättä tarjoile kovin suuria lukuelämyksiä.

Viime maanantaina olimme siis yhä vielä Queenstownissa ja sieltä kotiutuminen osoittautui yllättävän hankalaksi kun viimeinen sinä päivänä Dunediniin lähtevä bussi oli sekin myyty täyteen. Kuin ihmeen kaupalla joukkuekaverimme Cam hoiteli meille bussikyydin (joka osoittautui tilataksiksi) jolla matkasimme kotiin.
Bussista suoraan hallille ja aikalailla samoilla tulilla jäälle.
Siitä se alamäki sitten alkoi! Koko edellisviikon vihoitellut selkä jonka loukkasin jo ensimmäisellä Aucklandin reissulla ja joka sai vielä lisäosumaa Queenstownissa päätti sanoa harjoituksissa sopparin irti kesken laukaisemisen ja treenit meikäläisen osalta ohi.

Seuraavana aamuna tilanne oli entistä synkempi koska selkä oli jo siinä kunnossa että kipeää teki jo pelkkä istuminenkin. Tästä alkoikin jäätävä ralli kiropraktikolla (joka määräsi keskiviikoksi röntgeniin), fysioterapeutilla ja lääkärillä joka kesti aina perjantaihin saakka.

Tiistai-illan treeneissä pojat harjoittelivat normaalisti jäällä ja varsinkin Matti oli innoissaan kuin pikkupoika uusien Känädästä tuotujen luistimien johdosta! Itse jouduin katselemaan harjoitukset kaukalon reunalta.

Keskiviikkoaamu ja röntgeniin heti aamutuimaan. Kyllä tuli taas äitiä ikävä siinä lukiessa sairaalan pohjapiirrustusta ja sitä että mistä huoneesta se röntgen löytyy. Kyllähän se lopulta löytyi ja jotenkin ihmeen kaupalla selvisin hoitajien kiperistä kysymyksistäkin joten ei muutakuin jännittämään röntgenin tuloksia.
Pojat suorittivat normaalin punttisalin sillä aikaa kun itse tapailin lääkäriä ja kiropraktikkoa. Murtumia selästä ei onneksi löytynyt joten toiveet siitä että voin pelata vkl nousivat huomattavasti.

Torstaina taas perus kiropraktikko fysioterapeutti jne käyntejä jotka koittivat saada selkää pelikuntoon parhaimman mukaan. Pojat olivat kokopäivän järvillä luistelemassa parin tunnin ajomatkan päässä Dunedinista ja kokemus oli kuvien ja poikien ilmeiden perusteella mahtava! Kirkasta jäätä yli kilometri joten varmasti oli järvellä mukava luistella. Illan treenit taas katsojan roolissa, selkä tuntui onneksi jo hiukan paremmalta (Kipulääkitys oli kyllä kohdallaan).

Perjantaina säntäsin heti aamusta urheiluhierojalle joka sai selkää jo sen verran auki että pystyin varmistamaan pelimatkan. Loppupäivä kuluikin lähinnä aikaa tappaen ja poikien vetelän näköistä punttitreeniä seuraten!

Lauantaina aamusta aikaisin kauluspaitaa päälle ja kohti lentokenttää ja koneeseen.
Lentomatka sujui iloisesti ja Aucklandin kentältä Motellille jossa ruokailu ja suoraan hallille.Vastaan asettui West Auckland Admirals. Pelistä en rupea sen enempää analysoimaan tällä kertaa mutta varsinainen peliaika päättyi lukemin 3-3 ja pataan tuli rankkarikisassa. Eikä varmaan tarvitse kertoa mikä oli tunnetila ottelun jälkeen. Suomalaisten tehot turvalliset kiikarit koko orkesterilla.

Sunnuntaina kävimme koko joukkueella aamupäivästä vähän katsomassa länsi-Aucklandia ja siitä taas motellille syömään pastaa ja hallille. Pataan tuli jo varsinaisella peliajalla ja en muista edes lukemia!  Suomalaisten ehdoton kohokohta oli kun Jussi iski heti ottelun alkuun 0-1 johtomaalin Matin syötöstä. Loppupeli olikin sitte murheellista varsinkin meidän ketjun osalta joka otti kolme maalia omiin. Viimeisen kaveri iski tyhjään rysään. Pelin jälkeen teki mieli hakata päätä seinään tappion ja ennenkaikkea omien surkeiden esitysten johdosta. Valmentaja kävi vielä pitämässä (ihan aiheesta) semmoisen kuripalautuksen leijummisen ja omaan pussiin pelaamisen johdosta koko joukkueelle että tärykalvot lepattivat vielä maanantai-aamunakin! Suomalaisten pisteet pelissä #5 0+0 #23 0+1 #22 1+0.
Viikonlopusta ja erittäin shaisse maku ja pelin jälkeisen ruokailun jälkeen nakkasin kourallisen kipulääkkeitä kitusiin ja painuin unille. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä!

Nyt kaksi seuraavaa viikonloppua meillä onkin peleistä vapaata ja jottei ennestään masentavasta blogista tulisi vallan kuollettava otankin nyt kovat keinot käyttöön ja kysyn SINULTA lukija mitä tai mistä haluaisit että kirjoittaisin seuraavassa blogissa (liittyen tietenkin reissuumme). Eli jos on jotain mieltä painavia kysymyksiä niin niitä voi laittaa minulle joko facebookissa tai kommentit kohtaan tuossa alapuolella! Parhaisiin kysymyksiin tai aihe-ideoihin vastataan ja huonoimpia ei kannata edes laittaa meille asti.
Ilolla voin myös kertoa että blogi on saavuttanut reissun aikana kohta 10tuhatta (!!!) katselukertaa joka tekee melkein tuhat viikkoa kohti joten nöyrimmät kiitokset siitä teille jotkan tämänkin tekstin jaksoitte loppuun asti lukea ja anteeksi siitä että juttua ei tällä haavaa oikeen irronnut!

Ensiviikolla lisää
Terveisin
Kiikari #5

Queenstown!!

Yksi unohtumattomimmista viikoista on takana ja tapahtumia jälleen riitti.

Viime maanantaina tosiaan lentelimme Aucklandista takaisin kotikulmille Dunediniin. Maanantaia sujuikin lähinnä univelkoja maksellessa ja illan jäitä odotellessa.

Tiistaina perus salit ja treenit illasta ja keskiviikkona Jussi ja Matti kävivät ottamassa salin lisäksi kunnon hieronnan tulevaa viikonloppua silmällä pitäen.

Torstaina aamulla taas jumppaamaan kuntosalille ja illan treeneissä tehtiin viimeistelyt tulevaa Queenstownin pelireissua varten.
Perjantaina aamulla kamat kasaan ja linja-autoon jolla lähdimme iloisesti matkaamaan kohti Queenstownia.

Jo matkalla näin niin uskomattomia maisemia että en eläissäni ole nähnyt enkä tule varmasti näkemäänkään!
Puolessa välissä matkaan suoritetun ruokailun kanssa yhteenlaskettu matkustusaika oli noin 5 tuntia. Bussimatkan aikana pääsimme myös tutustumaan Kanadalaisten pelaajien bussimatkustus-kulttuuriin joka tapahtuu muuten samalla tavalla kuin suomessa PAITSI että pojat matkustavat alasti (kuvamateriaalia tulossa)! Tämä herätti myös lievää hämmennystä ohi ajavissa autoissa vaikka muutama ohi ajanut autollinen teinityttöjä taisi suorastaan innostua asiasta.
Perille päästyämme ei voinut kuin katsella haavi auki että miltä kaupunki voi hienoimmillaan näyttää.
Pienellä alueella oleva laskettelukylä jota ympäröi aivan mahtavat mahtavat ja vielä kerran mahtavat maisemat! Kamat pikaisesti hotellihuoneisiin ja joukkueen palaveriin josta keskittyminen peliin alkoi...
Ensimmäiset järkytyksen hetket koin kun kaarsimme linja-autolla hallin takapihalle. Hallissa oli tasan 1 pukuhuone joka oli tietenkin kotijoukkueen käytössä joten joukkueemme puki varusteet hallin ulkopuolella olevassa autotallissa !!!!!
Voitte vain kuvitella ulkomaalaispelaajien ilmeitä kun näimme autotallin joka oli kannettu täyteen tuoleja jossai saimme vaihtaa varusteet!
Muuten halli itsessään oli kyllä hieno, tosin kaukalon päädyissä eikä sivuilla ollut verkkoja joten siitä sai taas pienen lisämausteen peliin.
Lets go boys kajahti autotallin ovelta ja sitten mentiin. Astuessani jäälle alkoivat paikat pikkuisen tärisemään kun huomasin että halli oli myyty ääriään myöten täyteen! Kotijoukkueen astuessa jäälle halli repesi sellaiseen huutoon että Vaasan Sportin Red Army olisi kuulostanut esikoululaisten kuorolta siihen verrattuna. Kiekon pudotessa jäähän olin vielä sen verran tärinöissäni että muutamat ensimmäiset vaihdot menivät vähän vihkoon. Ottelun alku oli vauhdikasta ja Stampede joka on sarjan fyysisimpiä joukkueita ei taklauksia pienessä kotikaukalossaan säästellyt. Kun vajaat 10 minuuttia oli ensimmäistä erää pelattu niin vahvan pääty pelaamisen jälkeen Dane Dunlop kiskaisi maalin edestä kiekon rystylle kattoon ja tilanne 0-1 Thunderin hyväksi! Näissä numeroissa myös ensimmäiselle erätauolle.

Toisessa erässä vastustaja onnistui tasoittamaan pelin ja halli räjähti ensimmäistä kertaa aivan armottomaan huutoon. Maalia edelsi niinkin hieno tilanne että Hassan laukoi kiekon maaliin, tuomari vihelsi pelin poikki mutta yleisön huudon keskeltä eivät muut tuomarit sitä kuulleet ja Stampede kävi lyömässä toiseen päähän maalin meidän pelaajien tuulettaessa toisessa päässä! Pitkällisen arvonnan jälkeen peliä päätettiin jatkaa 1-1 tilanteessa ja voitte vain kuvitella kuinka hyvällä tuulella koutsimme oli! Itsekkin hankkiuduin tilastoihin parilla kaksiminuuttisella kun rähinöin vastustajan kapteenin kanssa mutta toisella erätauolle tilanteessa 1-1.

Kolmanteen erään ja noin 5 minuuttia ehdittiin pelata kun ylivoimalla viimein tapahtui. Alueelle sisään ja Morrisonin kanssa parit syötöt jonka jälkeen Miken ranne painui sisään veskarin puikoista Camin ja Matin tehdessä loistavaa maskia, 1-2!! Ja erän puoliväliin niin Queenstownin oma poika Cam Frear joka on tehnyt maalin viimeksi pari vuotta sitten räjäytti pankin uskomattoman hitaalla viivarupelillaan joka painui kaikkien yllätykseksi maalin ja tilanteeksi 1-3! Kotijoukkue ei suinkaan luovuttanut ja kavensi vajaa 7 minuuttia ennen loppua tilanteeksi 2-3 ja hallissa oli melkoinen karnevaalimeininki tässä vaiheessa! Mutta kun hätä on suurin niin johtajat ovat paikalla... Rick Parryn pari huikeaa pelastusta ja 4 minuuttia ennen loppua Gino Heyd runnoi väkisin laidalta sisään ja kiekon maaliin 2-4 ja tämä oli myös ottelun lopputulos! Huikea taisteluvoitto uskomattoman yleisön edessä maistui enemmän kuin tarpeeksi! Suomipoikien tehot #22 0+0, #5 0+1 #23 0+0. Ketjumme peli sujui kuitenkin ihan mallikkaasti ja omissakaan ei soinut joten luottavaisin mielin kohti lauantain peliä.

Lauantaina aamulla aikaisin ylös ja aamupalalle jonka jälkeen minä suuntasin muutaman joukkuekaverin kanssa keskustaan Jussin ja Matin mennessä kondoolihissillä ylös vuorille. Päivä sujui vallan leppoisasti ja päivällisen ja päiväunien sekä tsemppaavan Skype-keskustelun jälkeen palaveriin ja hallille. Varusteiden vaihto sujui jo autotallissa rutiinilla ja pelit käyntiin. Katsomossa oli jos vain mahdollista niin lauantaitakin enemmän väkeä ja Dunedinistakin oli saapunut hyvän kokoinen kannattajaryhmä paikalle. Kiekko jäähän ja töihin...Ensimmäistä erää pelattiin noin 5 minuuttia kun hävityn oman pään aloituksen jälkeen lähdin keskialueelle antamaan kiekon perään luistelevalle pakille painetta,, en tiedä mitä oikeen tapahtui mutta yhtäkkiä olinkin yksinläpi ja totaallisen jäätymisen höystämä laukaus painui kilpipuolen alakulmaan. Tilanne 0-1! Ja lisää tuli 5 minuuttia siitä.. Ylivoima ja Matti taisteli kiekon päädystä omille, syöttö Jussille joka jatkoi suoraan Hassanille jonka kuti painui verkon perukoille, 0-2! Kesti noin 20 sekunttia ja Stampede kavensi pelin 1-2 ja näissä lukemissa erätauolle.

Toisessa erässä sitten suomipojat laittoivat tuulta purjeisiin. 4vs3 Ylivoimalla Saaed syötti ja meikäläinen jatkoi kiekon suoraan Jussille jonka one-timer lauloi finlandiahynniä vasempaan yläkulmaan ja tilanne 1-3..
Eikä jäimme vielä kentälle samalla porukalla ja 4vs4 pelissä hirvittävän myllytyksen jälkeen olin jo menossa vaihtoon ja aivan hapoilla kun kiekko ajautui minulle siniviivan tuntumaan. Olin jo niin puhki että piti vetää kerran happea että jaksoin nostaa mailaa ja F-junnu vauhtinen veto painui kuin ihmeen kaupalla etukulmasta sisään. Kiitos tästä kuului ehdottomasti Jussin loistavasti ajoitetulle maskipelaamiselle. 1-4!
Ja kun joulu ja juhannus sattuivat samalla päivälle niin mikäettei. Pari minuuttia ennen toisen erän loppua sain vielä kiekon Matin ja Miken syöttöjen kautta uskomattomilla pompuilla kiekon mukaan ja sinisen jälkeen pakin jaloista ammuttu ranne painui kilvelle tolpan juureen! NZIHL urani ensimmäinen kypärätemppu oli tehty ja olo suorastaan hämmentynyt kun jokainen kuti tuntui menevän sisään! 1-5 numeroissa erätauolle!

Kolmas erä ja kaikki lähti sujumaan huonosti. Erän ensimmäiset 10 minuuttia sujuivat vielä käsikirjoituksen mukaan mutta sen jälkeen alkoi alamäki. Rick esitti tukun uskomattomia torjuntoja mutta ei voinut enää 2-5 kavennukselle mitään. Tässä vaiheessa peliä oli jäljellä noin 8 minuuttia. Ja kun jäljellä oli 4 ja puoli minuuttia tuli 3-5 kavennus ja joukkueemme peli oli aivan sekasin. Valmentajamme otti aikalisän tässä vaiheessa ja kotijoukkueen taistelusta hurmioitunut kotiyleisö piti niin hirveää meteliä että vaikka olin metrin päässä koutsista joka huusi naama punaisena, en kuullut kuin joka toisen sanan ( tuskin tulee enää vastaavaa koettua). Viimeiset vaihdot taisteltiin verissäpäin kirjaimellisesti ja Ricki esitti muutaman loistavan torjunnan jälleen. Kun peliä oli jäljellä puolitoista minuuttia niin suomikenttä jäälle, Jussin kanssa vastahyökkäykseen ja täydellisesti ajoitettu syöttä meikäläisen lapaan pakin rinnalle. Puskin maalille pakki niskassa ja koitin ensin rystyllä sisään, ei mennyt mutta repoundi kimposi veskarin eteen ja kiskasisin puolesta metristä kiekon maaliin niin lujaa kuin lähti. 3-6 tilanne ja tuuletukset fanikatsomolle! Näissä luvuissa ottelu myös päättyi ja tunnelmat olivat autotallissa pelin jälkeen sangen juhlavat. Suomiketju herkkutteli pisteillä seuraavasti #23 0+2 #22 1+3 #5 4+1. Loppuilta olikin joukkueen yhteistä aikaa kaupungilla ja hyvillä mielin sai pään painaa tyynyyn.
Sunnuntaina Queenstowniin jäi vielä kiekkoturistien lisäksi kanukki pojat Hassan ja Mike sekä junioriosaston Appsi. Sunnuntai sujuikin rennosti hengaillen kaupungissa ja illalla kävimme tutustumassa WinterFestivaalien tarjontaan jossai oli jääveistoksista jättihampurilaisiin asti ihmeteltävää.

Maantainan paluumatkasta tulee sitten ensitarinassa lisää ja tulevana viikonloppuna lennämme jälleen Aucklandiin jossa vastaan asettuu West Auckland Admirals. Tällä hetkellä Thunder porskuttaa sarjakärjessä tosin 2 peliä muita enemmän pelanneena mutta hyvältä näyttää sen suhteen. Loukkaantumishuolia on suomiketjulla ollut vähän joka miehellä mutta jos ensiviikonlopun saisi taisteltua niin sitten olisi parin viikonlopun vapaat edessä.

Kuvamateriaalia tulee parin päivän sisään.

Kiitos nam
Thunder #5

Kuvasatoa Aucklandista

 Kotiluolan pukukoppi (kuva pelistä Thunder vs Red Devils)

 Onhan tää rankkaa ku joutuu omat kamatkin työntään!

 James Van Leeuwen otti vähän lauantain pelissä osumaa..

 Jonkun mini on parkattu vähän huonosti!

 Aucklandissa

 Kiekkoturistit turisteina

 Edustuskuvaa ( paikallisesta sanomalehdestä)

Ja vertailun vuoksi vierashallin pukukoppi..

Aucklandiin tiemme käy!

Ja oikeen pahalle haisevien jääkiekkovarusteiden tuoksuista maanantaita kaikille lukijoille!


Taas on viikko vierähtänyt ja pääpaino ollut yllätys yllätys jääkiekossa.

Maanantaina keräsimme itsemme ja suuntasimme vieläkin Red Devilsiä vastaan kärsityn tappion jälkeen pettyneinä töihin. Työpäivä sujui, kuitenkin syystä tai toisesta uskomattoman hyvin ja hyvin menneen työpäivän jälkeen suuntasimme kotiin päiväunille ja illaksi treeneihin.
Treeneissä osanotto oli murheellisen vähäistä sairasaallon ja loukkaantumisten johdosta. Tilannetta ei ollenkaan parantanut se että puolustuksen kulmakivi, joukkueen kapteeni sekä fyysinen pelote Hassan Saaed olisi pois viikonlopun peleistä koska oli siskonsa häissä Kanadassa. Treenit saatiin kuitenkin vedettyä läpi ja tämän jälkeen yöpuulle ja päätä tyynyyn.

Tiistaina kaikki olikin sitten kaikinpuolin syvältä. Taivaalta tuli vettä, rokkirusina sammui joka risteykseen, Matti hajoili töissä aivan täysin ja minä siinä mukana. Punttisalilla rauta ei noussut (paitsi penkki, hauis ja ojentajat). Illan jäätreeneissäkin osanotto oli yhtä vaisu kuin edellisenä päivänä ja ilouutisena tuli myös sellainen ilmoitus että valmentajamme olisi seuraavan pelin toimitsijakiellossa heitettyään fläppitaulun ja muuta irtotavaraa jäälle. Ei varmaan tarvitse mainita että treenitkin menivät kohtuullisen vihkoon ja saimme vielä pari uutta kaveria sairasvuoteelle onnistuiden lämäreiden johdosta. Treenien kohokohdat olivatkin kun Andrei täräytti treenien alussa pleksin hajalle lämärillään ja Jussi teki saman tempun treenien loputtua. Äkkiä nukkumaan ettei mitään pahempaa tapahdu!

Keskiviikko starttasi mukavasti töiden merkeissä. Päivä oli siihen siinä mielessä merkittävä että tämän jälkeen siirryimme taas Matin kanssa Jussin seuraksi team työttömiin. Työnmaan pomo kiitteli työpanostamme vuolaasti (ja siinä ohessa varmasti yläkerran isäntää siitä että mökki on vielä pystyssä) joten saimme hyvillä mielin hyvästellä työpaikamme seteliniput takataskussa. Jussin edellispäivän hirmulämärin johdosta päätimme jättää penkkipunnerruksen salilla tekemättä ja keskityimme vain hauksiin. Loppuilta olikin vapaata ja sen vietimme hyvin syöden kaupungin keskustassa.

Torstai ja perus änäripäivä. Aamulla keräilimme itsemme ja suuntasimme hallille antamaan haastattelua Otago Daily Timesille. Haastattelijana toimi lähes 100-vuotias vaari joka puhui niin hiljaisella äänellä ettei kysymyksistä meinannut saada mitään selvää. Haastattelusta selvittiin ja kuvatkin saatiin räpsittyä joten velvollisuudet oli niiltä osin hoidettu. Ennen haastattelua olimme saaneet tiukat ohjeet siitä ettemme saa kommentoida mitenkään sarjan tuomareiden tähänastisia suorituksia ja siinäkin asiassa onnistuimme olemaan hiljaa vaikka muutaman nohevan kommentin olisin kyllä mielelläni aiheesta antanut. Haastattelun jälkeen punttisalin hämärään vähän ojentajia rankomaan ja siitä syömään, levolle ja valmistautumaan illan harjoituksiin. Harjoitukset pelasti tieto siitä että Mike oli pelikunnossa + joukkueemme hyökkäyksen ykköstähti Paris Heyd pelaisi myös viikonloppuna kauden ensimmäisen pelinsä. Lisäksi joukkueemme vahvistui loppukauden ajaksi Bostonin Gollege joukkueesta tulevalla Christopher Philipsillä (kansallisuus Uusi-Seelanti). Treenitkin sujuivat mallikkaasti ja tästä olikin hyvä lähteä kohti viikonlopun koitoksia.

Perjantaina kävimme aamulla tekemässä kevyen salitreenin jonka jälkeen ohjelmassa oli ajan tappamista ja varusteiden pakkaamista viikonloppua varten.

Launtai-aamu ja kello pärähti soimaan 7 aamulla. Suomessa vietettiin parhaillaan juhannusta ja me pojat suuntasimme lentokentälle jostai koneemme oli tarkoitus lentää Aucklandiin ensimmäiselle vieraspeli reissullemme.Olo oli kuin Ovechkinilla Olympialaisissa kun pyörimme kentällä joukkueen takit päällä.  Koneemme oli onneksi ihan kunnon lentokone eikä mikään sota-ajan jäännös joten sen suhteen saimme matkustaa levollisin mielin. Valmentajamme Janos ei erityisesti nauttinut lentämisestä ja hän viettikin koko matkan kiskoen jotain rauhoittavia tippoja naamariin! Perille saavuttua ajoimme kahdella tila-autolla Motellille missä koko orkesteri tulisi yöpymään. Motellilla kokkailimme ruuat ja otimme pienet päiväunet jonka jälkeen jäähallille.
Halli oli päällisin puolin hieno ja kaukalokaan ei mikään mahdottoman pieni. Ainoa miinus olivat pukukopit jotka muistuttivat maanalaista selliä tai muuta vastaavaa bunkkeria. Vastaan asettui siis viimekauden hallitseva mestari Botany Swarm. Peli käyntiin ja millä tavalla! Peliä ehdittiin pelata pari minuuttia kun kauden ensimmäistä peliään pelaava Gino Hyed tälläsi ensimmäisellä laukauksellaan kiekon maaliin ja tilanne 0-1. Tästä joukkueemme vallan innostui ja ensimäistä erää kun oli pelattu 10minuuttia komeili taululla lukemat 0-5.
Erätauolla tunnelmat kopissa olivat suorastaan hilpeät! Toisessa erässä lähdimme mukaan vastustajan kävelyyn + että paikalliset tuomarit vetivät aivan törkeästi kotiinpäin. En ole ikinä ollut pelissä jossa paremmin luisteleva ja kaikki kaksinkamppailut voittava joukkue istuu kuitenkin kokoajan jäähyllä. Pelasimme kutienkin alivoimamme hyvin ja vastustaja onnistui maalinteossa vain kerran. Erätauolle tilanteessa 1-5. Kolmanteen erään jäähyjen saaminen vähän tasoittui kunnes paaluottelussaan kypärätempun iskenyt Gino Hyed sai 2+10 minuuttia tuuletettuaan jäätävää soolomaaliaan liian lähellä vastustajan vaihtopenkkiä. Tilanne oli kuitenkin 1-6 meidän hyväksi. Erinnäisten vaihdein jälkeen loppupuolella peliä tilanteen ollessa 2-6 oli molemmilla samaan aikaan 2 miestä jäähyaitiossa. 3vs3 peliin komennettiin minun lisäkseni Jussi ja Mike. Ehdimme olla jäällä noin 15 sekunttia ja heitän kiekon omasta päästä keskelle Jussille joka polkaisi yksinläpi ja kuskasi maalivahdin niin huolella että sai lopuksi liruttaa kiekon rystyltä tyhjään rysään. Siinä tuli kaikki vedet korvasta+bäkheendit ja foorheendit, kiskissejä unohtamatta. Saimme käskyn jäädä jäälle ja noin 15 sekunttia ehti taas kulua niin tällä kertaa oli meikäläisen vuoro oli nokikkain veskarin kanssa ja kädetön ratkaisuni liruttaa kiekko puikoista onnistui ja tilanne 2-8! Näissä lukemissa peli myös päättyi. Ottelu oli kokonaisuudessaan loistava (tuomareita ja toisen erän pientä löysäilyä lukuunottamatta). Suomikenttäkin piti nollat omaan päähän ja saimme muutenkin hyviä suorituksia aikaan kentällä. Matti muunmuassa erikoistui kulmissa rouhimiseen oikeen urakalla voittaen lähes kaikki kaksinkamppailut.
Suurin tähti oli kuitenki kypärätempun iskenyt Gino Heyd joka on kyllä omalla esimerkillään todellinen johtaja jäällä+ armoitettu maalintekijä.
Suomalaisten tehot; #5 1+1, #22 1+0, #23 0+0

Sunnuntaina suuntasimme aamusta kaupungille ihmettelemään suurkaupungin menoa ja eihän se ainakaan meikäläistä sytyttänyt. Joka paikkaan kesti kävellä puolituntia ja autolla kulkiessa oli jättiruuhkat, alkoi jo olla ikävä rakkaaseen Dunediniin! Päivällisen jälkeen päiväunet ja jälleen hallille. Aistin jo hallilla että tunnelma oli huomattavasti keskittyneempi kuin aikaisemmissa sunnuntaipeleissä. Jälleen alkoi se kuuluisa kotiinpäin vetäminen tuomareilta ja kaiken lisäksi Jussin sipuli ei kestänyt helppoa kaksiminuuttista ja tuomari palkitsi Jussin vielä 10 minuutin käytösrangaistuksella. Tällä alivoimalla joukkueemme ykkös häkkipää Bradley Apps karkasi läpiajoon ja iski kiekon maaliin. Erän loppupuolella kaveri tuli kuitenkin vastahyökkäyksen päätteeksi väkisin tasoihin ja erätauolle tilanteessa 1-1! Toiseen erään ja Mike Morrison show alkoi !! Joukkueen ensin ylivoimalla pallottelimme Miken kanssa hetken kiekkoa, hän laukaisi ranteen ja loistavasti maskissa olleet Cam ja Matti eivät antaneet maalivahdille mitään mahdollisuutta nähdä vetoa. 1-2! Ja kun toista erää oli jäljellä noin viisi minuuttia Jussi ajoi vauhdilla alueelle ja sai kuin ihmeen kaupalla kiekon hyökkäystä tukeneelle Mikelle joka survoi oman reboundin maaliin. 1-3! Näissä luvuissa myös viimeiselle erätauolle.
Kolmanteen erään ja isot pojat nousivat esiin. Rick piti joukkuetta alkuerän pystyssä tärkeillä torjunnoilla ja kun erää oli jäljellä 12 minuuttia kävi Gino Heyd iskemässä tilanteen jo ratkaisevan tuntuiseen 1-4 johtoon aivan uskomattomilla veivauksilla!
Minuutti tästä ja allekirjoittanut kirmasi vastustajan alueelle kuin nuori varsa. Päädyssä liinat kiinni ja lähdin nousemaan takaisin siniviivaa kohti. Vastustajan puolustuspelaaminen halvaantui täysin ja pääsin kävelemään kunniakujaa pitkin p-pisteiden väliin jostai ripuliranteella tilanteeksi 1-5. Ottelun lopussa Bradley Apps ohjasi vielä ylivoimalla tilanteeksi 1-6 ja peli pakettiin. Illan erikoisuutena pakko kehua omaa taklaustani joka oli sen verran voimakas että kulmassa ollut pleksilasi irtosi paikaltaan ja se sytytti ainakin oman vaihtoaition lisäksi yleisön (Suomessa vastaavasta taklauksesta olisi tullut suora ulosajo). Toinen erikoisuus oli Ginon tekemän 1-4 maalin jälkeen kun linjatuomari tuli meidän jäällä olevien pelaajien perässä heittämään ylävitosta vaihtoaition pelaajille. En muista kyllä koskaan nähneeni vastaavaa!! Kuitenki vierasreissulta 6 pistettä hallitsevaa mestaria ja tuomareita vastaan oli aivan mahtava suoritus! Myös suomiketjun peli sujui mainiosti ja onnistuimme pimentämään vastustajan ykköskentän jota vastaan meitä peluutettiin.
Suomalaisten tehot #5 1+1 #22 0+1 #23 0+0
 Loppu ilta sujui joukkueen kanssa motellilla iloisissa merkeissä ja maanantai-aamuna edessä oli taas kotiinpaluu mutta siitä lisää ensiviikolla!

Tulevana viikonloppuna matkaamme Queenstowniin jossa on käynnissä talvi-festivaalit. Toinen ottelu on jo myyty loppuun ja tunnelma on kuulema ollut edellisinä vuosina hallissa huikea.


Nähdään sitten
Terveisin
Nuksu #5

Jatkoaikaa!!

Oooon viikonloppu takana taas!

Kulunut viikko oli taas lähes täydellisesti onnistunut niinkuin kaikki edellisetkin.
Maanantaina tuntui kuin olisi arkusta noussut kun viikonlopun kahden pelin jälkeen kaikkine vaivoineen raahauduimme työpaikalle. Töiden jälkeen kirjoittelin edellisen blogitekstin ja illaksi treeneihin jotka olivat onneksi normaalia kevyemmät.

Tiistai ja keskiviikko näyttelivät samaa tuttua kaavaa eli töitä treenejä ja salia. Mitään draamattista ei näinä päivinä tapahtunut mitä nyt rokkirusina (eli siis luotettavan ruma automme) keitti pari kertaa. Meinasimme myös ottaa yhdet sakot mutta onneksi poliisi tunsi joukkueen managerin ja siitäkin selvittiin säikähdyksellä.

Torstaina olikin sitten merkittävä päivä varsinkin Jussille joka pääsi joukkueen managerin diilaamana MAAHANMUUTTAJIEN kielikouluun. Jäämme Matin kanssa jännityksellä odottamaan minkälaisia tuloksia opiskelu saa aikaan vaikka hyvin War-Hammer (yleisön antama lempinimi) on kielitaidollaan tähän asti selvinnyt! Torstai-illan treeneissä ohjelmassa oli reilusti ylivoiman harjoittelua viikonloppua silmällä pitäen ja luonnollisestihan se meni sitten enemmän tai vähemmän munilleen, varsinkin meikäiläisen kohdalta.

Perjantaina heräsimme 10 aikoihin aamulla ja suuntasimme punttisalin hämärään treenaamaan hauista!
Tunnin ultimaattisen haukkaripumppaamisen jälkeen syömään ja iltapäivällä oli vielä koko suomiketjulla aika kiropraktikolla joka niksautteli pahimmat jumit pois miehistä. Illalla kävimme vielä syömässä ravintolassa osan seuranamme Hassan, joukkueen ykkösfani Teri ja pari häkkipäätä. Hassan valehteli kevyesti ravintolan pomolle että Jussilla on syntymäpäivä ja Vähämaan poika oli kohtuullisen ihmeissään kun henkilökunta toivotteli hänelle illan ajan hyvää syntymäpäivää ja toi vielä pienen kakunkin pöytään. Tästä oli hyvä jatkaa lauantaihin.

Pääpäivä ja mies viihtyy. Perussetit niinkuin aina. Aamulla ylös, aamupäivästä joukkueen ruokailu ja sitten hieman kylillä hengailua ja siitä hallille. Tunnelma oli odottava mutta húomattavasti rennompi kuin viimeviikon sarja-avauksessa. Vastaan asettui siis Red Devils joka oli tuttu jo parista aijemmasta harjoituspelistä.
Pelikäyntiin ja purjeessa oltiin. Ensimmäiset vaihdot olimme aivan helteessä koko joukkue, vastustaja tuli joka suunnasta ja meidän joukkue ei saanut peliä kunnolla käyntiin.
Noin 5 minuuttia ehdittiin ensimmäistä erää pelata kun Matti ajoi kiekon kanssa hyökkäysalueelle, mailaviidakosta kiekko kimposi Jussille joka jätti kiekon minulle sinisen tuntumaan. Kevyellä karkinepillä kiekko kyytiin ja täydellisesti epäonnistunut rannelaukaus ruuhkaan josta kiekko löysi tiensä maaliin maalivahdin puikoista. 1-0 johtoon siis! Loppuerä kulki kuitenkin samaan tahtiin kuin edellinen eli olimme aivan pihalla koko orkesteri ja vaikka vastustaja tasoittikin saimme kiitti onnea sekä maalivahti Rickiä että tilanne oli vain 1-1. Toisessa erässä Devils otti peräti 12 minuuttia jäähyjä mutta ylivoimamme oli säälittävää. Parhaat paikat tulivat Jussille 5-3 ylivoiman aikana kun hän pääsi vetämään maailman parhaalta tontilta kaksi kertaa suoraan syötöstä. Molemmat vedot kolahtivat iloisesti pleksiin ja juuri parturissa käynyt koutsimme oli repiä loputkin hiukset päästään ylivoiman päätyttyä. Tilannetta paransi vielä se että joku otti keskialueella tyhmän jäähyn ja kaveri täräytti omalla ylivoimallaan samantien 1-2 johtoon. Toisen erän lopulla joukkueen nestori Andre Robichaud kuitenkin punnersi joukkueen väkisellä tasoihin ja erätauolle tilanteessa 2-2.
Kolmas erä alkoi murheellisesti kun parin minuutin jälkeen Devils siirtyi 2-3 johtoon tyylikkäällä maalilla kylläkin. Tämän jälkeen alkoi raivoisa takaa-ajo ja peli kääntyyi Devils päätyyn. Eläintarhaa niskassaan kantanut Jussi ei osunut mm läpiajosta muutakuin suoraan maalivahdin hanskaan. Matti päätti laidalta puolittain läpi ollessaan kokeilla että miltä se lämäri kohti veskaria maistuu jne.

Viimeinen minuutti ja maalivahti pois. Yleisön kannustus oli aivan mahtavaa ja ''Lets go Thunder'' huudot täyttivät hallin kun kiekko pudotettiin hyökkäysalueella viimeistä kertaa jäähän. Aloitusvoitto ja armoton mylly päälle, Jussi pääsi kokeilemaan maalin edestä, osui lihamuuriin. Morrison pääsi ampumaan huippupaikalta suoraan syötöstä mutta puolittain ohi kiekosta ja kiekko ajautui maalin taakse. Matti pelasi kiekon maalin takaa Damien Torfoulle ja tuli minun ja Jamesin seuraksi maalin eteen. Jussi syötti Torfoun laukauksen irtokiekon Morrisonille. Maalivahti oli tässä vaiheessa aivan katollaan ja Matin + James van Leeuwenin kanssa painimme maalin edessä. Karjuin Morrisonille '' shoot, shoot'' ja Mikehän laukoi. Näin vain kun maalivahdin juomapullo lensi takakulmasta ilmaan ja juhlat pystyyn. Varsinaista peliaikaa jäi jäljelle 17 sekunttia ja tilanne 3-3! Tunnelma hallissa oli suorastaan mahtava kun siirryttiin jatkoajalle jota ei kauan ehtinyt kulua. Ensimmäinen vaihto ja Devils pisti kiekon meidän alueelle, Torfou ensimmäisenä paikalla (niinkuin aina) ja kiekko lujaa ränniin. Ränniin vastaantullut pakki ei saanut kiekkoa kunnolla haltuun ja allekirjoittanut ampaisi karkuun. Maalivahti jätti räpyläkäden puolta hiukan enemmän auki eli silmät kiinni ja sinnepäin. Kun avasin silmäni niin en nähnyt kiekkoa mutta punalamppu tärähti iloisesti päälle ja yleisö räjähti huutamaan. Jatkoaikaa ehdittiin pelata 30 sekunttia. Muutaman sekunnin päästä koko joukkue olikin ympärilläni huutaen kaiken suomenkielisen tuotannon ulos mitä olivat tähän mennessä oppineet. Fiilis oli ehkä enemmän tai vähemmän loistava siinä vaiheessa. Jäältä poistuessa ei meinannut koppiin päästä kun ylävitosen heittäjiä ja halaaja riitti sen verran tiuhaan ja onnitteluhuutoja sateli joka suunnasta. Pikku rauhoittuminen kopissa ja siitä antamaan rallienglannintäyteistä haastattelua pelin tapahtumista (löytyy Thunderin facebook-sivuilta). Iltapalalle ravintolaan pelin jälkeen ja siitä nukkumaan kämpälle.
Tehopisteet pelissä Jussi 0+2, Matti 0+1, Joni 2+0

Sunnuntai ja herätys aamu 10. Siitä punttisalille polkemaan kuntopyörää hetkeksi, suihkuun ja taas syömään. Ruokailun jälkeen hallille ja kohtahan se kiekko taas putosi jäähän.
Sama kaava toistui kuin edellispäivänä, olimme ihan purjeessa  Ensimmäisen erän jälkeen (jossa meiltä hylättiin mm kaksi maalia olimme tappiolla 1-3. Ainut Thunder onnistuja erässä oli Andre Robichaud!
Toisessa erässä sitten tapahtui kummia. Erän loppupuolella jouduimme alivoimalle ja av:ta pelaamaan komennettiin minun lisäkseni Jussi, Damien ja Regan. Saimme purettua kiekon ja kävin vastustajan päädyssä hiukkasen työntämässä vastustajaa laitaa vasten ja tämä jäi siihen makaamaan. Peli jatkui ja kiekko meidän päähän. Damien pelasi kiekon kulmasta minulle ja samaan aikaan toisessa päässä taklaamani kaveri oli kelannut koko kentän vauhdit ja tuli suoraan selkää kohti. Damienin viimehetken varoituksella pukkasin kiekon takaisin kulmaan ja sain puolittain väistettyä ehkä raukkamaisimman taklausyrityksen mitä olen koskaan kohdannut. Tilanteessa hämmentyi koko porukka ja Jussi käytti sen hyväkseen. Damien pisti kulmasta pystysyötön ja Vähämaan poika yksin läpi. Samaan aikaan Jussin luistellessa läpiajoon valmentajamme heitti fläppitaulun kentälle protestoidessaan sitä ettei vastustajan pakin tappotaklauksesta ollut edes tulossa jäähyä. Tilanne päättyi siten että Jussi uitti kiekon veskarin porteista sisään ja kavensi tilanteeksi 2-3! Pitkän palaverin jälkeen meiltä toinen mies jäähylle ja valmentajamme Janos fläppitaulun heittämisestä vielä ulos. Devils niittasi tietenkin heti 2-4 johtomaalin kahden miehen ylivoimalla ja näissä numeroissa toiselle erätauolle. Erätauolla koutsi kävi pyytämässä anteeksi sitä että otti ulosajon ja kaveri teki jäähyn aikana vielä maalin, mutta ymmärrettävästi hän oli huolissaan pelaajien turvallisuudesta siitäkin syystä että Mike Morrison oli jo taklattu polvitaklauksella pelistä ulos ensimmäisessä erässä (ilman rangaistuksia tietenkin).

Kolmas erä ja saimme armottoman iskun päälle. Ajoin laidasta sisään, jättö Jussille joka kiersi puolustajan ja jätti kiekon hyökkäystä tukeneelle Torfoulle. Ranskan poika täräytti kiekon tolpan viereen ennenkuin veskari ehti patonkia sanoa ja tilanne 3-4! Pari vaihtoa tästä ja uskomattoman hienon päätypelin jälkeen Remy Sandoy täräytti tasoituksen maalin edestä, 4-4! Ja taas ei kauan mennyt niin omanpään aloituksesta Jussi pelasi kiekon vauhdilla minulle laitaan josta lähdin ajamaan maalille. Pääsin pakin ohi ja juuri ennen maalia horjahdin nurin pikku kampin johdosta. Omasta päästä vauhdit kelannut noin satakiloinen suomalaisatleetti Haapakoski oli kuitenkin taas johtaja maalin edessä ja puski maaliin ensin kiekon, sitten maalivahdin, sitten minut ja tuli vielä lopuksi itse perässä. Tuomaraiden maaliloton jälkeen tilanne todettiin maaliksi ja Thunder 5-4 johtoon. Kauan ei sitä iloa kestänyt kun kaveri kuittasi pelin 5-5 tasoihin ja loppuerästä hurlumhei-pelikin rauhoittui ja edessä oli jatkoika. Sitä kesti muutaman sekunnin heitolla yhtäkauan kuin eilispäiväistä. Epäonnistut purku, pelasin omassa päässä liian syvällä ja kaverin pakki käveli sisään ja veti kiekon maaliin. 5-6 voitto Devilsille ja armoton pettymys meille.
Ottelun jälkeen minua ja Mattia pyydettiin paikallisen televisiokanavan haastatteluun mutta kymmenen sekunttia asiaa mietittyämme päätimme kieltäytyä kunniasta koska positiivisuus loisti poissaolollaan kovan pettymyksen jälkeen. Varakapteenimme Cameron kävi onneksi hoitamassa tilanteen puolestamme.
Pelin pistesaldo suomalaisilta: Jussi 1+2, Matti 1+0, Joni 0+2

Tehopisteet ovat täällä sitten hivenen suuntaa antavia sillä maalintekijät ja syöttäjät voivat olla aivan erihenkilöitä kuulutuksissa ja pyötäkirjassa. Muunmuassa Damien Torfoun #27 sunnuntaina tekemä maali merkittiin Van Leeuwenille #37 vaikkei kaveri ollut koko maalin aikana edes kentällä :)) .

Päällimmäisenä viikonlopusta jäi mieleen sunnuntain karvas pettymys ja pelko siitä että Mike Morrisonin kausi voi olla ohi. Kolme pistettä kotipeliviikonlopusta on aivan liian vähä joten eroa lähdetään kuromaan kiinni Aucklandiin ensiviikolla.
Eli siis lauataina lennämme vieraspeli reissulle Aucklandiin ja vastaan asettuu viime kauden mestari Botany Swarm. Paluu on maanantaina joten blogin kirjoituskin jäänee taas maanantaille.
Kuvasatoa emme valitettavasti voi julkaista koska kameramme on juuri nyt huollossa yllättävien vastoinkäymisten johdosta.

Ensiviikkoon lukijat!
Terveisin
Nuksu

Kausi alkaa!

Ja hyvää maanantaita rakas lukijakunta!!

Niin se viikko taas vierähti ja sarjakausikin polkaistiin käyntiin aika siis niputtaa viikon tapahtumat.

Maanantai alkoi mahtavasti koska Kuningattaren syntymäpäivien johdosta oli kansallinen vapaapäivä saimme iloksemme pitää töistäkin vapaata sen kunniaksi. Nukuimme pitkään ja puolenpäivän pintaan suuntasimme punttisalin hämärään vääntämään haukkaria pariksi tunniksi. Salin jälkeen siirryimme keskustaan syömään ja esittelemään pumpissa olevia siimojamme vastaantulijoille. Päivä kului kaupungilla mukavasti kunnes illalla pääsimme koeajamaan uutta autoamme (ei ollut vielä rekisterissä) jonka perheen äiti anto meille ilmaiseksi käyttöön. Tämä 84 vuosimallin Volkswagen Golf oli varsinainen helmi omine ''pikku''vikoineen joihin pääsimme hyvin nopeasti tutustumaan. Heti ensimmäisellä 1 kilometrin mittaisella koeajolla moottori keitti ja työntämällä takaisin kotiin (onneksi oli alamäki). Päätimme kuitenkin ottaa auton käyttöön siinä uskossa että kyllä se siitä alkaa toimimaan. Koeajon jälkeen jäätreenit ja siitä suoraan nukkumaan.

Tiistai olikin sitten ehkä surkein päivä täällä! Työpäivä tuntui toivottoman pitkältä ja vesisateessa katsastusasemalle sekä punttisalille kävellessä tuntui että mielummin olisin vaikka kotona. Treenitkin olivat menneet edellisenä päivä allekirjoittaneella päin haitaria joten illan jäätreeneihin mennessä mieli oli suhteellisen synkkä. Itsessään jo matka treeneihin oli omanlaisensa seikkailu Matin ajaessa autoa joka sammui joka ikiseen risteykseen tyhjäkäynti ongelmien takia. Mainittakoon myös että ratti on näissä autoissa eripuolella kuin suomessa ja liikennekkin vasemmanpuoleinen. Selvisimme kuitenkin hengissä hallille ja illan treenitkin onnistuivat koko joukkueelta hyvin joten mieliala oli nukkumaan mennessä hyvä.

Keskiviikkona sitten aamuruuhkaan Golfilla joka on ristitty kiekkoturistien ja joukkueen kesken Rokkirusinaksi! Auto taisi sammua vain alle 10 kertaa kolmen kilometrin työmatkalla joten olimme suhteellisen ajoissa työpaikallakin. Lähimpänä hengenlähtöä olimme kuitenkin kun suuntasimme töiden jälkeen Rokkirusinalla salille!
Olimme risteyksessä josta Matti oli juuri kääntymässä vasemmalle kun huomasin viime hetkellä että jokin ei täsmää. Olimme kääntymässä yksisuuntaiselle tielle ja Matti ehti viime hetkellä jarruttaa ettemme jääneet linja-auton alle. Tämän jälkeen kevyessä paniikissa suoritettu peruutus takaisin risteykseen oli päättyä jonkun amis-subarun keulaan mutta siitäkin selvittiin ja pääsimme turvallisesti salille murjomaan ojentajia!
Loppuillan vain lepäilimme ja pidimme yhteyttä kotijoukkoihin.

Torstaina vaivauduimme vielä töihin jonka jälkeen tapoimme aikaa kämpällä odottaen viimeisiä treenejä ennen sarja-avausta. Treenit sujuivat hyvin ja uusi ylivoima koostumuksemmekin alkoi osoittaa toimimisen merkkejä, tästä oli hyvä siirtyä odottelemaan viikonlopun otteluita.

Perjantaina kävimme aamupäivästä salilla jonka jälkeen suuntasimme Hassanin, Andrein ja joukkueemme ykkösfanin Terin kanssa syömään. Ruokailun jälkeen kävimme mutkan yliopistolla ja suuntasimme yliopiston saunaan !! Puolitoista kuukautta ilman saunaa on suomalaiselle kova paikka joten otimme ilon irti ja saunoimme reilun tunnin. Näytimme myös Hassanille miten tosimies heittää löylyä ja niinhän siinä kävi että Kanadan oma poika joutui lauteilta ensimmäisenä poistumaan. Loppuilta menikin kaupungille kierrellen ja ottelumainoksia kauppoihin vieden.

Lauantai, tuo suuri päivä. Vastaan asettui pohjois-saaren West Auckland Admirals. Heti aamusta olo oli hivenen jännittynyt ja kulutimme päivää lähinnä ostoskeskuksella pyörien. Kello kahden aikaan iltapäivällä oli joukkueen yhteinen ruokailu tuttuun tapaan ravintola Craftissa jonka jälkeen pikku kävelyä vielä kaupungissa ja ei muutakun hallille. Hyvät alkulämmittelyt jonka jälkeen varusteita niskaan. Tunnelma oli kopissa hyvin latautunut ja vessan ovi kävi tiuhaan jännäkakan hiipiessä pöksyihin. Lets go boys!! kajahti pukuhuoneen ovelta ja sitten mentiin. Aloituskentällisessä Thunderilla vasenlaita miiinäääää, keskellä Dise Vähämaa ja oikealla JJ Haapakoski, puolustajina Mike Morrison ja Regan Bakker-Connely. Peli käyntiin ja hyvinhän se lähtikin. Hallitsimme ensimmäistä erää kohtuullisen suvereenisti ja Remy Sandoyn tekemän maalin turvin 1-0 erätauolle. Toisessa erässä suomipojat tuhlasivat muutaman makean maalipaikan mutta ei huolta kun puolustaja Mike Morrison nuosee esiin. Hyökkäysalueella rohkea nousu, kevyet puikot vastustajasta ja ranne takakulmaan 2-0!! Samassa erässä vielä Ranskan pääsarjapakki Damien Torfou heitti ilmiömäisen lätyn maalille josta 17-vuotias juniori Bradley Apps ohjasi kiekon komeasti sisään. 3-0 johdossa erätauolle.
Kolmannessa erässä riitti sitten tapahtumia! Karmean virheen jälkeen kaveri kavensi tilanteeksi 3-1 ja sai melkeen heti perään rankkarin. Veskarimme Rick Parry hoiti tämän kuitenki tyylikkäästi tökäten kiekon tylysti ''käärmeenkielellä''. Vastustaja painoi kuitenkin ylivoimalle tilanteen väkisin 3-2 puolitoista minuuttia ennen loppua. Damien Torfou kuitenkin iski kiekon omasta päästä tyylikkäästi tyhjiin kun peliä oli jäljellä noin 40 sekunttia, tilanne 4-2. Vastustaja otti kuitenkin maalivahdin jälleen pois ja tuhannen pompun kautta kiekko jälleen maaliin ja tilanne 4-3, peliaikaa jäljellä noin 20sek. Suomi-ketju komennettiin jäälle ja keskialueen hirvittävän taistelun jälkeen (jossa meikäläinen kolattiin aivan pystyyn) Damien Torfou upotti uskomattoman tylysti kiekon toisen kerran tyhjään maaliin ja sinetöi ottelun loppunumeroiksi 5-3. Näin ensimmäiset 3 pistettä oli ansaitta ja ei muutakuin sunnuntain peliä odottelemaan. Suomalaisten tehot olivat normaalit kiikarit jokaisella. Kuitenkin kenttämme voitti oman 5vs5 pelimme 1-0 ja saimme hyviä maalintekopaikkoja jotka pitää jatkossa pystyä hyödyntämään.

Sunntaina ylös aamulla 10 aikaan ja joukkueen yhteiselle aamujumpalle jonka jälkeen suihkuun, kauluspaita päälle, Craftiin syömään ja katsomaan samalla Stanley Cup finaalia ja siitä hallille. Tunnelma oli kopissa rento ja pikkuisen jopa pelotti että jäikö eilisestä liiankin hyvä tunne. Peli käyntiin ja sama ralli jatkui. Viidellä viittä vastaan hallitsimme peliä mutta maaliin ei kiekkoa saatu. Valmentaja alkoi jo hiukan tuskastua kun suomikenttä tuhlaili tukun varsin maittavia maalipaikkoja. Erätauolle kuitenki tilanteessa 0-0.
Pari minuuttia ehti kulua toista erää kun kaveri iski puolustuspään merkkausvirheen jälkeen maalin edestä tilanteeksi 0-1. Toista erää oli pelattu reilu 7 minuuttia kun saimme rangaistuksen. Jussin kanssa alivoimalla kentälle ja Jussin aloitusvoiton jälkeen kiekko ajautui kulmaan josta Torfou selvisi kaksinkamppailun voittajana kiekon kanssa. Syöttö Jussille joka oli hyvin oman siniviivan alla liikkeessä ja tällä välin allekirjoittanut iski ison vaihteen silmään ja leikkasin keskelle. Vähämaan syöttö napsahti suoraan lapaan ja polkaisin pakkien välistä läpiajoon. Pikkukäyttö rystyllä ja kiekko kilpipuolen yläkulmaan, tilanne 1-1. Sitä riemua kesti noin parikymmentä sekunttia ja kaveri kuittasi heti ylivoimalla tilanteeksi 1-2. Tämän jälkeen Admirals otti kuitenkin kaksi peräkkäistä jäähyä ja viimein ylivoimalla onnistuimme tasoittamaan pelin. Morrisonin kanssa pari nopeaa syöttöä jolla saatiin nelikko liikkeelle, yksi kaveri irtosi perääni ja sillä aikaa Matti näytti että kuka on isäntä maalin edessä! Heitin kiekon rystyllä maalin eteen jossa Matti oli valmiina, lapa jäähän ja nimi paikallislehteen. Veto painui näyttävästi suoraan syötöstä takayläkulmaan ja tilanne 2-2. Näissä lukemissa myös erätauolle. Kolmannessa erässä sitten kaveri taas 2-3 johtoon ja taas tulimme tasoihin, tällä kertaa Regan Wilson iski kiekon maaliin. Tämän jälkeen tyhmä hyökkäyspään jäähy ja heti tilanne 3-4 Admiralssille. Myös joukkueemme ykkösveskari Rick Parry loukkaantui ja kaveri käytti tilanteen nopeasti hyödykseen tehden pari salamamaalia. Bradley Apps onnistui vielä kaventamaan tilanteeksi 4-6. Ja lopussa haimme tasoitusta vimmatusti. Jussi esitti jotain harvinaista ja TAKLASI vastustajan afrotukkaista pakkia niin lujaa että kaveri oli mennä päätylaudoituksesta läpi. Takaa-ajo ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja Admirals teki vielä yhden läpiajo maalin. Ottelu päättyi siis lukemin 4-7. Pettymys oli kova pelin jälkeen koska peli oli meillä täydellisesti hallinnassa mutta tyhmät jäähyt (korkeat maila, vaihtovirheet) sotkivat pelimme. Suomailaisten tehot seuraavasti: #5 1+1, #23 1+0, #22 0+1. Parannettavaa jäi huimasti koko joukkueella ja varsinkin meidän ketjulla viimeistelyn osalta. Muuten pelit olivat hyvätasosia ja vauhdikkaita molemmat.

Ensiviikolla vastaan asettuu jo kahdesti harjoituspeleissä kohdattu Red Devils ja ottelut pelataan meidän kotihallissa. Kuusi pistettä on minimivaatimus tulevalle viikonlopulle!

Blogi saattaa seuraavina viikkoina ilmestyä vasta maanantaisin johtuen siitä että sunnuntain pelin jälkeen tunteet saattavat olla hiukan pinnassa hyvään tai huonoon suuntaan ja väsymyskin vallan kova. Lupaan kuitenkin päivittää blogin viimeistään maanantaisin.

Kiitos ja kuulemiin
Thunder #5

KUVASATOA 4

 Omalta tontita

 Käytii kaupungilla.....

 ja päädyttiin Tampereelle ??

 Uusin kiekkoturisti Jussi ''Dise'' Vähämaa

 Matti fysion hieronnassa ennen treenejä.

 Kuvaa koutsin talon takapihalta.

 Joukkueen poikia syömässä valmentajalla.

 Kotipitäjän valoja!

Ja kyllähän pizza maistuu kun se tuodaan kotiloon asti :)

Vesivahinkoja ja koiranruokaa.

Oikeen synkkää iltaa kaikille lukijoille.

Kulunut viikko sujui taas vallan mallikkaasti heti maanantaista alkaen kun purkuinsinööri Haapakoski sekä rakennusmaisteri Nukari olivat tulessa työpaikallaan. Matti katkoi ylimääräisiä vesiputkia rälläkällä ja siinä kaikessa kiireessä unohdimme tarkistaa että erään putken yläpuolella oli noin 2-3tuhannen litran vesisäiliö. Sekin tuli selväksi että säiliössä oli vettä, nimittäin sen verran komeasti alkoi rakennuksen kolmannen kerroksen katonrajasta vettä suihkuamaan. Hetken ihmeteltyämme älysimme laittaa putkeen vesiletkun jolla ohjasimme veden sadeveden poistoputkeen, no ensimmäinen poistoputki oli tukittu jo aikoja sitten mutta toinen putki jo veti hyvin vettä ja huokasimme helpotuksesta. Tämän jälkeen Matti päätti lähteä käymään wc:ssä joka sijaitsi rakennuksen alimmassa kerroksessa. Niinhän siinä oli käynyt että sadevedenpoistoputki oli johtanut alakerran vessaan ja wc:n lattia lainehti iloisesti vedestä. Kaiken kruunuksi vettä valui myös järkyttävät määrät lattian läpi  rakennuksen toiseen kerrokseen, mutta silti saimme vielä säilyttää työpaikkamme!

Tiistaina onnistuimme sitten neuvottelemaan työviikkomme 3päivän mittaisiksi (ma,ti,ke), joten aikaa treenaamiseen ja palautumiseen jää hivenen paremmin. Päivä oli siinä mielessä myös merkittävä että sain ensimmäisen palkkanikin täällä ja kyllähän se setelinippu kirjekuoressa antoi lisävirtaa työntekoon.
Maanantaina olimme käyneet ainostaan illalla jäällä ja tiistaina töiden jälkeen kävimme punttisalilla ja siitä lähes suoraan jäähallille treeneihin. Jussikin alkaa pikkuhiljaa olemaan sinut aikaeron kanssa ja luistinkin liikkuu jo mukavasti treeneissä.

Keskiviikkona olikin sitten viikon viimeinen työpäivä jonka jälkeen kotiin ja suihkun kautta joukkueen poikien kanssa keilaamaan. Keilahallilla kisaaminen keskittyi lähinnä siihen että kuka saa keilapallon kovimmalla vauhdilla perille asti. Voittoon ylsi Mike Morrison ja meikäläinen oli hyvä kakkonen. Jussi piti suomipoikien mainetta yllä pisteiden puolesta ja ylsi siinä kisassa koko porukan kolmanneksi. Tämän jälkeen syömään joukkueen kanssa ja ruuan jälkeen kutsuikin jo oma peti.

Torstai olikin sitte taas tapahtumarikasta pätkää! Nukuimme pitkään ja kello 12 alkoi ensimmäinen Stanley  Cup finaali ja suuntasimme sitä katsomaan muiden ulkomaalaispelaajien ja muutaman paikkalispelurin kanssa ravintola Craftiin. Pelin jälkeen olikin sitten vuoro antaa pienet haastattelut joukkueen promovideoon (linkki tarinan lopussa). Pääosaa esittivät Matti ja Mike Morrison joilla juttua tuli hyvin, Jussi hoiteli haastattelun tyylikkäästi kotimaan kielellä ja saattoi olla että vedätimme hiukkasen haastattelijaa kun Jussin tarinoita käännettiin englanniksi! Kuulema toista vastaavanlaista videota jo suunnitellaan joten ilmeisesti video on ollut suosittu kotimaassakin. Velvollisuuksien jälkeen olikin aika suunnata punttisalin hämärään polttamaan kaloreita ja odottelemaan illan jäätreenejä. Treenien jälkeen koutsi kertoi että koska tämän viikonlopun jälkeen seuraavat viisi viikonloppua ovat kaikki täynnä pelejä niin pitää kiekkoon ottaa etäisyyttä viikonlopun aikana ja antaa kropalle lepoa.

Perjantaina aloitimme levon pitämisen etsimällä Matille lääkärin koska kaikki taudit hinkuyskästä malariaan tuntuivat kaveria vaivaavan. Matin ollessa lääkärillä kulutimme Jussin kanssa aikaa ja rahaa ostoskeskuksessa ja noin tunnin odottelun jälkeen Mattikin saapui hymy korvissa asti seuraamme. Lääkkeeksi oli määrätty antibiootteja, steroideja, asteroideja + muutamia muita kapseleita joiden sivuvaikutuksia olemme Jussin kanssa innolla odotelleet. Lääkkeistä innostuneena suuntasimme punttisalille jossa parin tunnin puurtamisen jälkeen Matti totesi peilin edessä pullistellessaan että lääkkeet olivat jo varmasti kasvattaneet ainakin muutaman uuden lihaksen. Salin jälkeen suuntasimme kämpille suihkuun ja illan vietimme suomiketjun kesken ravintola-illallisen merkeissä. Lauantaina saimme Jussista seuraa kotiloomme ja tietäähän sen että se ei hyvin päättynyt! Jussilla nimittäin yllätti pieni nälkä ja hän päätti ravita itseään leikkaamalla jääkaapissamme olevasta makkarapötköstä pikku siivun itselleen. Jussin kommentit siitä että makkara maistuu hieman ''erikoiselle'' saivat Matin tarkistamaan makkaran alkuperän ja yllätys oli suuri kun kunnon kotleri paljastuikin KOIRAN makkaraksi. Kymmenen minuutin hervottoman nauramisen jälkeen Jussi päätti työntää sormet kurkkuun ja tyhjentää mahalaukkunsa tästä eläinmaailman herkusta. Tämän jälkeen valitsimme turvallisemman ruokailuvaihtoehdon ja tilasimme pizzataxilla ruokaa suoraan kotilon ikkunan alle.

Ruokailun jälkeen olikin sitten aika siistiytyä ja lähteä joukkuekaverimme Darcyn ja hänen kihlattunsa Amyn (joukkueen fysio) kihlajaisiin. Kihlajaiset pidettiin jäähallin tiloissa ja joukkueellamme oli myös oma ohjelmanumero näissä karkeloissa. Nimittäin muodostelmaluistelu jäällä, asusteena luistimet ja bokserit (tai vapaavalintaisesti munasuojat). Darcy oli esityksestämme vallan otettu ja myös naispuoliset katsojat antoivat hyvää palautetta koreografiasta ynnä muista kaksoislutseista. Kihlajaisten loppupuolella vierailla oli vielä mahdollisuus vuokrata hallilta luistimet ja käydä luistelemassa joten hauskaa riitti koko illan.

Tämä sunnuntai on sujunut kivasti kotiloituen (Jussi ollut jälleen seurassamme). Katselimme Nhl:n finaalin toisen osaottelun aamupäivästä ja kävimme reippaalla iltapäivä kävelyllä, huomenna on täälläpäin yleinen vapaapäivä Englannin Kuningattaren syntymäpäivien johdosta joten huomenissa on luultavasti ohjelmassa kovaa treeniä ensin salilla ja illalla jäällä. Tulevien viikonloppujen ohjelma onkin sitten aika selvää eli seuraavat 5 viikonloppua meillä on tuplapelit joka vkl joten nyt kun akut on ladattu on hyvä alkaa siirtämään katseet ensiviikkoon ja tulevan viikonlopun sarja-avaukseen.

Alla olevasta linkistä voit kurkistaa videon jolla kiekkoturistit esiintyy.
http://www.youtube.com/watch?v=Qnv63P4EheI
Toivon myös arvosteluita siitä kellä ulkomaalaispelaajista on komeimmat pensselit!

WuhWuh
Terveisin
Kiekkoturistit