Vieläkö me noustaan ??

Niin ne viikot vähenee ja kelkka kohti kotimaata sojottaa jo suoraan niinkuin papin kaulukset.

Ainut probleema koko hommassa on että tämä viikko pitää vielä venailla tietoa siitä lähdetäänkö sinne kotiin kohta vai vasta finaalin jälkeen.

Alkuviikko sujui kivasti siinä mielessä että hyvinä uutisina sain kuulla solisuun olevan ehyt. Huonoja olivat sitten ne uutiset että olkapään AC-nivel oli tosiaan revennyt ja pelaaminen epävarmaa. Torstaina olkapäähän pistettiin kortisoonia ja jotain muita myrkkyjä paranemisen helpottamiseksi. Torstai iltana kättä pystyi jo liikutellemaan kohtuullisesti ilman kipua ja se nosti toiveita pelaamisesta.

Perjantaina olkapään kivut olivat vielä huomattavasti pienemmät aamupäivästä mutta illalla kun salilla koitin nostaa 2 kilon käsipainoa suorille käsille enkä siinä onnistunut alkoivat toiveet pelaamisesta hiipua. Ilta oli kuitenkin hauska vietimme Hassanin syntymäpäiviä ja suomikentän toimesta olimme ostaneet hänelle lahjaksi Batman-asun (kapteenimme on suuri Batman elokuvien ystävä). Kävimme syömässä ja valmistauduimme huomiseen koitokseen.

Launtai pääääääpäivä ja sitä rataa. Aamulla heräilemmä hyvissä ajoin Matin kanssa ja suoritimme aamupalan jälkeen pienen kävelylenkin jonka jälkeen suihkuun, kauluspaita kireälle ja kaupungille. Ravintola Craftissa joukkueen yhteinen ruokailu normaaliin tapaan ja sitten tunteroinen ajantappoa kaupungilla ja kohti hallia.
Hallilla fysioterapeutti veti olkapäähän jättiteippaukset ja lämmittelyt vedin normaalisti. Jäälle kun siirryimme ottamaan lämpöä totesin jo ensimmäisen laukauksen jälkeen että ei tänään vielä pelata. Takaisin koppiin, kamat kasaan ja edustusvaimon viereen katselemaan peliä.
Hyvinhän se lähti sujumaan. Sarjajumbo Botany Swarm oli alakynnessä jatkuvasti mutta ensimmäinen maali saatiin vasta 5 minuuttia ennen erän loppua kun Andre Robichaud survoi kiekon sisään Enrightin loistavasta esityöstä. Toisen erän alkuun saatiin heti 2-0 maali ja ottelu näytti taputellulta mutta pian sen jälkeen vastustaja iski 2-1 maalin vastahyökkäyksestä. Ja kun noin 8 minuuttia oli toista erää pelattu tuli tuomareilta taas käsittämätön show! Maalin eteen liukunut Swarmin pelaaja potkaisi niin selvästi kiekon maaliin kun sen vain voi tehdä. Eikä siinä mitään mutta kun maalituomari vielä kutsui päätuomarin luokseen ja kertoi maalin olleen potkumaali päätti päätuomari kaikesta huolimatta hyväksyä maalin!!!!! Syytä tähän ei kukaan tiedä näinäkään päivinä. Lievästi tulisieluinen valmentajammehan poltti päreensä taas ihan kohtuudella mutta toimitsijakiellolta sentään säästyttiin. Kolmanteen erään ja Robichaud ohjasi 3-2 johtomaalin. Noin 10 minuuttia ennen loppua maalilla aloittanut Toby Schuck loukaantui ja Rick Parry vaihdettiin maaliin. Suoraan aloituksesta vastustaja iski maalin ja tilanne 3-3. Kuitenkin 7 minuuttia ennen loppua nuori pakki Regan Wilson kiitti kunniasta joka hänelle oli ylivoimalla tarjottua Damien lähdettyä Ranskaan. Pieni sivuttaispotkua viivasta ja hyvään maskiin ammuttu laukaus painui verkkoon 4-3!!
Viimeisillä sekunneilla Swarm taisteli vielä hurjasti mutta lopulta Jussi karkasi yksinläpi tyhjään maaliin josta hänet kaadettiin rankkarin arvoisesti. Tilanteesta tuomittiin siis maali Jussille ja syöttöpinna Matille.
Loppulukemat 5-3! Tehot Vähämaa 1+0 Haapakoski 0+1 Nukari sipsejä+limukkaa


Sunnuntaina taas uusi yritys pelihommiin. Hallille tultaessa vetäisin hetulaani semmoisen läjän lääkkeitä että terveysviranomaiset olisivat olleet innoissaan. Lämmittelyä tehdessä käsi tuntuikin hyvältä ja jäälläkin lämmitellessä pari ensimmäistä kutia tuntuivat ihan ok:lta. Kuitenkin ensimmäinen huonosta asennosta antamani syöttö muistutti tuskallisesti siitä että ei olla vielä pelikunnossa ja taas alkulämmittelystä pukukoppiin vaihtamaan kamppeita. Siinä suihkussa ollessani kuulin pelin alkavan ja nopeaan tahtiin kuulin riemukiljahduksia kahdesti. Säntäsin munasillaan pukukopin ovelle katsomaan että mitä jäällä tapahtuu ja kun pelattu oli alle minuutti johti Swarm 0-2!! Loistava alku siis. Pari minuuttia siitä ja Enright onnistui vielä kaventamaan 1-2, melkoinen maalijuhla oli siis tiedossa. Erän puolivälissä joukkueen kapteeni Hassan Saeed näytti sitten esimerkkiä ja nousi pakin paikalta röyhkeästi sisään ja survoi oman riparin ja pari vastustajan pelaajaa maaliin tasoittaen tilanteeksi 2-2! Näissä lukemissa myös erätauolle. Seuraavaa maalia saatiin odottaa toisen erän puoliväliin kunnes Dane Dunlop iski maalinedusta hässäkän päätteeksi 3-2 johtomaalin. Muutama minuutti siitä ja Haapakosken keskimmäinen huudatti yleisöä iskemällä irtokiekon maalin Sandoy-Vähämaa kaksikon rapatessa maalin edessä. 4-2 Tilanteessa erätauolle. 3 minuuttia oli pelattu kolmatta erää ja Gino Heyd iski 5-2 johtomaalin, tässä vaiheessa ottelu oli meidän täydellistä hallintaa. Ja kun noin 11 minuuttia oli erää jäljellä Pyhäjoen kovien koskien kasvatti Haapakoski suojasi kiekkoa kahden miehen roikkuessa niskassa, rannelaukaus aivan yläkulmaan jätti veskarin aseettomaksi ja tilanne 6-2!
7-2 maalin herkkutteli Morrison joka koitti vielä viimeiseen asti katsella Matille kypärätemppu mahdollisuutta. 8-2 maali oli sitten kenties ottelun merkittävin kun jo muutaman kauden NZIHL:ää pelannut 19 vuotias Luke Pickering iski uransa ensimmäisen maalin miesten sarjassa. Komea rannelaukaus painui etupeltiin ja pudotti pullonkin mennessään. Voi sitä hymyn määrää pelin jälkeen ja kiekko ansaitusti talteen.
Pari minuuttia ennen loppu Bradley Apps iski vielä loppuluvut 9-2 ja teurastus oli täydellinen.
Suomalaisten tehot #23 2+1 #22 0+2

Viikonlopun 2 voittoa pitivät mahdollisuudet finaalista hengissä niukasti. Tulevana viikonloppuna Stampeden täytyy hävitä molemmat ottelut Red Devilsille joten pienet on saumat. Jos Stampede ottaa enemmän kuin kaksi pistettä tulevana viikonloppuna pakkaamme me laukkumme ja tulemme ensiviikolla suomeen. Muussa tapauksessa treenailaan vielä pari viikkoa ja pelataan sitten finaali.

Jäädään jännittämään.
Terveisin
Nuksu