Oikeen iloista Olympiarenkaiden täyttämää tiistaita kaikille sohvaperunoille jotka ette itse jaksa urheilla vaan tyydytytte katsomaan kun muut hikoilevat. Kaikille muille ihan tavallista tiistaita.
Viime viikko sujui vähän normaalista poikkeavissa merkeissä koska sarjapeleistä oli vapaa viikonloppu mutta kuitenkin viikonloppuna olisi ohjelmassa pelejä harraste turnauksen muodossa.
Alkuviikosta elämä sujui normaalein arkirutiinien täyttämänä eli salia, jäätä ja eniten vapaa-aikaa.
Jäällä treenasimme kohtuullisen kovaa, paljon luistelua ja pelitilanne omaisia treenejä. Treenit kulkivat ihan kohtuudella koko porukalla, itsellä vaivasi eniten selkä joka otti jälleen osumaa Queenstownia vastaan. Torstaina vielä hyvät treenit alle ja sitten katseet kohti huomista ja Lake Tekapo:ta.
Taustatietoa turnauksesta sen verran että kyseessä on yksi maailman vanhimmista kiekkoturnauksista joka on pelattu nyt 75:nä vuotena peräkkäin eli se joka väitää ettei täällä ole perinteitä jääkiekkoilussa niin ei tiedä kiekosta juuri mitään. Äkkiseltään netistä etsimällä en löytänyt Suomestakaan yhtä vanhaa turnausta.
Asiaan siis! Perjantaina puoli 3 aikaan hallille löymään kamat kasaan ja kahteen autoon. Ruokakaupasta hakemaan vähä eväitä matkaan ja on the road! Matka kesti sellaisen vajaa neljä tuntia meidän autossa oli Miiiinäää, Jussi, Chris ja Blake joka myös ajoi. Toisessa kaarassa tulivat Hassan, Damien ja Matti. Meillä oli ensimmäinen ottelu perjantaina illalla 20:15 ja paikanpäällä olimme noin puoli tuntia ennemmin. Ja jääkiekkoilijalle on jonkinlainen paratiisi tehty niin se taisi löyty paikasta Lake Tekapo! Aivan uskomattoman hieno ulkokaukalo jonka vieressä ravintola sekä pihalla sijaitsevat isot uima-altaat josta nousi vain kuuma höyry ja odotti väsyneitä pelurin raajoja uimaan. Maisemana oli tarjolla iso järvi jonka takaa nousivat lumihuippuiset vuoret joten olosuhteet olivat enemmäin kuin kohdallaan. (Ompa muuten meleko karmivaa hehkutusta). Ensimmäiseen peliin meillä oli 8 pelaajaa + veskari. Peliaika oli kolme kertaa 15min juoksevaa aikaa.
Ensimmäinen vastustajamme oli Queenstown Blue joka ei selvästikkään ollut tullut nauttimaan niinkään pelaamisesta vaan voittamaan. Siinä missä me heittelimme armottomia kärkimiinoja ja Jussi pelasi 20 vuotta vanhalla punaisella Jofan puumailalla, kaveri painoi päälle kuin yleinen syyttäjä ja pelasi joka tilanteen niin kovaa kuin pystyi. Pelissä oli onneksi taklaukset kielletty sillä muuten olisi luultavasti tullut ruumiita. Kahden erän jälkeen johdimme vielä peliä 4-3 mutta viimeisessä erässä vastustajat painoivat sen verran tosissaan että loppunumerot kirjattiin heille 4-8. Tappio ei paljon mieltä painanut ja kopista taisi löytyä pelkästään iloisia naamoja.
Siitä suuntasimme yöpymispaikkaamme joka oli reppureissaajien majoitus paikka meidän huoneessa yöpyi 6 henkeä. Miiinäää, Hassan, Matti, Jussi, Damien ja Chris kannoimme kaikkien varusteet sisälle huoneeseen kuivumaan ja lähdimme syömään. Siitä rennon illan vieton jälkeen ratirati päätä tyynyyn ja kohti Lauantain koitoksia.
Lauantai-aamu ja ylös siinä kymmenen jälkeen. Keittiöllä pyöräyttelimme aamupalaa ja siitä kiekko-areenalle. Ensimmäinen peli alkoi klo 12 ja rosteriin saatiin pari uutta pelaajaa, tosin mm. Matti joutui jättäytymään pelistä pois loukattuaan nivusensa eilispäivän pelissä kaatuessaan. Vastaan tuli joku pappajoukkue josta löytyi myös muutama ihan hyvä pelimies. Vastusta heistä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ja voittonumerot taisivat olla jotai 8-3 tms. Hauskaakin oli ihan kolmannen erän loppuvaihelle kunnes joku piippolan vaari kuumui siitä että koko ajan joku kuskasi porteista ja veti Andreita niin rumalla selkään taklauksella että en ole hetkeen nähnyt. Peli saatin onneksi turvallisesti loppuun ja Andreikin oli kunnossa.
Pelin jälkeen syömään ja vähän lepäilemään. Seuraava ja samalla alkusarjan viimeinen peli alkoi klo 17 ja vastaan tuli Queenstown white. Tästä pelistä tulin vallan viihdyttävä ja maaleja tuli molempiin päihin. Penkin takana Matti ja Andrei olivat valmennus vuorossa ja hauskaa riitti. Lopputulos taisi olla meille jotai 8-5(??) mutta kuitenkin voitettiin.
Pelin jälkeen Hassanin ja Damien kanssa painelimme pummilla sisään kuumille altaille Jussin ja Matin tunnollisesti maksaessa 20dollaria siitä riemusta. Tunti altaassa lilluessa meni nopeasti joukkuekavereiden kanssa päivää kerratessa ja nauraessa. Matka jatkui majoituskohteeseemme jossa vaihdomme asusteet ja lähdimme syömään hyvin ansaitusti pizzaa. Pitkän kaavan illan istumisen ja erinnäisten tapahtumien mihin liittyi muunmuassa aurinkovarjo, piknikpöytä, pizzalautanen jne oli aika painaa pää tyynyyn ja siirtyi Tekaposta Höyhensaarille. Sunnuntai-aamu ja mikä mahtava haju. 6 miestä kun nukkuu samassa huoneessa jossa on myös kuivamassa heidän jääkiekko varusteensa niin haju voi olla mitä uskomattomin yön jälkeen. Uloskirjautuminen olisi ollut 10 aamulla mutta koko orkesteri pötkötteli vielä iloisesti sängyssä 11 aikaankin.
Siitä kuitenkin selvittiin liikkeelle ja koska olimme maalierolla pudonneet jatkosta pakkasimme kamat ja suuntasimme kotia kohti. Tulomatkalla maisemat olivat taas niin uskomattomia että en lähde sen enempää niitä edes hehkuttamaan. Jos pysähdyit tien varteen saatoit samalla kertaa nähdä kun ylhäällä vuorilla on lunta ja täysi talvi, hieman alempana on syksyisen harmaata ja veden rajassa vihreää kuin kesällä. Eli samassa paikassa saatoit nähdä käytännössä kaikki vuodenajat. Niitä reittejä sitten kotiin ajaessa olikin mukava summailla mitä viikonloppuna oli tapahtunut ja että mitä kaikkea tämän kertaiseen blogiin tulen valehtelemaan.
Hieno reissu!!
Tällä viikolla sitten matkaamme Christchurchiin jossa käydään meidän kannaltamme ratkaisevat ottelut jos finaaliin meinataan. Matilla pieni alaraaja vamma ja minulla pieni keskivartalovamma josta en enempää voi julkisuuteen vuotaa (kysymällä kerron kaikki) mutta molempien pitäisi olla pelikunnossa viikonloppuna!
Nyt lähden Hassanin kanssa heittelemään kahvia kiduksiini ja illan päälle hallille smirklailemaan.
Täällä Joni Nukari Dunedin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti