Niin ne viikot vähenee ja kelkka kohti kotimaata sojottaa jo suoraan niinkuin papin kaulukset.
Ainut probleema koko hommassa on että tämä viikko pitää vielä venailla tietoa siitä lähdetäänkö sinne kotiin kohta vai vasta finaalin jälkeen.
Alkuviikko sujui kivasti siinä mielessä että hyvinä uutisina sain kuulla solisuun olevan ehyt. Huonoja olivat sitten ne uutiset että olkapään AC-nivel oli tosiaan revennyt ja pelaaminen epävarmaa. Torstaina olkapäähän pistettiin kortisoonia ja jotain muita myrkkyjä paranemisen helpottamiseksi. Torstai iltana kättä pystyi jo liikutellemaan kohtuullisesti ilman kipua ja se nosti toiveita pelaamisesta.
Perjantaina olkapään kivut olivat vielä huomattavasti pienemmät aamupäivästä mutta illalla kun salilla koitin nostaa 2 kilon käsipainoa suorille käsille enkä siinä onnistunut alkoivat toiveet pelaamisesta hiipua. Ilta oli kuitenkin hauska vietimme Hassanin syntymäpäiviä ja suomikentän toimesta olimme ostaneet hänelle lahjaksi Batman-asun (kapteenimme on suuri Batman elokuvien ystävä). Kävimme syömässä ja valmistauduimme huomiseen koitokseen.
Launtai pääääääpäivä ja sitä rataa. Aamulla heräilemmä hyvissä ajoin Matin kanssa ja suoritimme aamupalan jälkeen pienen kävelylenkin jonka jälkeen suihkuun, kauluspaita kireälle ja kaupungille. Ravintola Craftissa joukkueen yhteinen ruokailu normaaliin tapaan ja sitten tunteroinen ajantappoa kaupungilla ja kohti hallia.
Hallilla fysioterapeutti veti olkapäähän jättiteippaukset ja lämmittelyt vedin normaalisti. Jäälle kun siirryimme ottamaan lämpöä totesin jo ensimmäisen laukauksen jälkeen että ei tänään vielä pelata. Takaisin koppiin, kamat kasaan ja edustusvaimon viereen katselemaan peliä.
Hyvinhän se lähti sujumaan. Sarjajumbo Botany Swarm oli alakynnessä jatkuvasti mutta ensimmäinen maali saatiin vasta 5 minuuttia ennen erän loppua kun Andre Robichaud survoi kiekon sisään Enrightin loistavasta esityöstä. Toisen erän alkuun saatiin heti 2-0 maali ja ottelu näytti taputellulta mutta pian sen jälkeen vastustaja iski 2-1 maalin vastahyökkäyksestä. Ja kun noin 8 minuuttia oli toista erää pelattu tuli tuomareilta taas käsittämätön show! Maalin eteen liukunut Swarmin pelaaja potkaisi niin selvästi kiekon maaliin kun sen vain voi tehdä. Eikä siinä mitään mutta kun maalituomari vielä kutsui päätuomarin luokseen ja kertoi maalin olleen potkumaali päätti päätuomari kaikesta huolimatta hyväksyä maalin!!!!! Syytä tähän ei kukaan tiedä näinäkään päivinä. Lievästi tulisieluinen valmentajammehan poltti päreensä taas ihan kohtuudella mutta toimitsijakiellolta sentään säästyttiin. Kolmanteen erään ja Robichaud ohjasi 3-2 johtomaalin. Noin 10 minuuttia ennen loppua maalilla aloittanut Toby Schuck loukaantui ja Rick Parry vaihdettiin maaliin. Suoraan aloituksesta vastustaja iski maalin ja tilanne 3-3. Kuitenkin 7 minuuttia ennen loppua nuori pakki Regan Wilson kiitti kunniasta joka hänelle oli ylivoimalla tarjottua Damien lähdettyä Ranskaan. Pieni sivuttaispotkua viivasta ja hyvään maskiin ammuttu laukaus painui verkkoon 4-3!!
Viimeisillä sekunneilla Swarm taisteli vielä hurjasti mutta lopulta Jussi karkasi yksinläpi tyhjään maaliin josta hänet kaadettiin rankkarin arvoisesti. Tilanteesta tuomittiin siis maali Jussille ja syöttöpinna Matille.
Loppulukemat 5-3! Tehot Vähämaa 1+0 Haapakoski 0+1 Nukari sipsejä+limukkaa
Sunnuntaina taas uusi yritys pelihommiin. Hallille tultaessa vetäisin hetulaani semmoisen läjän lääkkeitä että terveysviranomaiset olisivat olleet innoissaan. Lämmittelyä tehdessä käsi tuntuikin hyvältä ja jäälläkin lämmitellessä pari ensimmäistä kutia tuntuivat ihan ok:lta. Kuitenkin ensimmäinen huonosta asennosta antamani syöttö muistutti tuskallisesti siitä että ei olla vielä pelikunnossa ja taas alkulämmittelystä pukukoppiin vaihtamaan kamppeita. Siinä suihkussa ollessani kuulin pelin alkavan ja nopeaan tahtiin kuulin riemukiljahduksia kahdesti. Säntäsin munasillaan pukukopin ovelle katsomaan että mitä jäällä tapahtuu ja kun pelattu oli alle minuutti johti Swarm 0-2!! Loistava alku siis. Pari minuuttia siitä ja Enright onnistui vielä kaventamaan 1-2, melkoinen maalijuhla oli siis tiedossa. Erän puolivälissä joukkueen kapteeni Hassan Saeed näytti sitten esimerkkiä ja nousi pakin paikalta röyhkeästi sisään ja survoi oman riparin ja pari vastustajan pelaajaa maaliin tasoittaen tilanteeksi 2-2! Näissä lukemissa myös erätauolle. Seuraavaa maalia saatiin odottaa toisen erän puoliväliin kunnes Dane Dunlop iski maalinedusta hässäkän päätteeksi 3-2 johtomaalin. Muutama minuutti siitä ja Haapakosken keskimmäinen huudatti yleisöä iskemällä irtokiekon maalin Sandoy-Vähämaa kaksikon rapatessa maalin edessä. 4-2 Tilanteessa erätauolle. 3 minuuttia oli pelattu kolmatta erää ja Gino Heyd iski 5-2 johtomaalin, tässä vaiheessa ottelu oli meidän täydellistä hallintaa. Ja kun noin 11 minuuttia oli erää jäljellä Pyhäjoen kovien koskien kasvatti Haapakoski suojasi kiekkoa kahden miehen roikkuessa niskassa, rannelaukaus aivan yläkulmaan jätti veskarin aseettomaksi ja tilanne 6-2!
7-2 maalin herkkutteli Morrison joka koitti vielä viimeiseen asti katsella Matille kypärätemppu mahdollisuutta. 8-2 maali oli sitten kenties ottelun merkittävin kun jo muutaman kauden NZIHL:ää pelannut 19 vuotias Luke Pickering iski uransa ensimmäisen maalin miesten sarjassa. Komea rannelaukaus painui etupeltiin ja pudotti pullonkin mennessään. Voi sitä hymyn määrää pelin jälkeen ja kiekko ansaitusti talteen.
Pari minuuttia ennen loppu Bradley Apps iski vielä loppuluvut 9-2 ja teurastus oli täydellinen.
Suomalaisten tehot #23 2+1 #22 0+2
Viikonlopun 2 voittoa pitivät mahdollisuudet finaalista hengissä niukasti. Tulevana viikonloppuna Stampeden täytyy hävitä molemmat ottelut Red Devilsille joten pienet on saumat. Jos Stampede ottaa enemmän kuin kaksi pistettä tulevana viikonloppuna pakkaamme me laukkumme ja tulemme ensiviikolla suomeen. Muussa tapauksessa treenailaan vielä pari viikkoa ja pelataan sitten finaali.
Jäädään jännittämään.
Terveisin
Nuksu
maanantai 20. elokuuta 2012
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Haaveet kaatuilee...
Ja sateista iltapäivää lukijat.
Viikonlopun antimet summataan tässä hyvin pikaisesti kasaan osin siitä syystä että vasen olkapääni ei oikeen tykkää liiasta datailusta.
Eli torstaina hyvin sujuneiden treenien jälkeen odoteltiin viikonlopun taistelua sarjakärki Red Devilsiä vastaan.
Perjantaina perinteiset salilla käynnit ja kiropraktikko+fysioterapeutti tapaamiset ja ei muutakon bussimatkaa odottelemaan.
Lauantaina aamulla sitten puoli 8 aikaan hallille kamat kasaan ja ensimmäiselle oikeen kunnon bussireissulle. Matka Christchurchiin bussilla ottaa noin 6 tuntia joten hyvää laatuaikaa nukkumisellekkin jäi. Matka itsessään ei tarjonnut mitään suuria nähtävyyksiä jos vertaa Queenstownin tai Tekapon maisemiin, pieniä kaupunkeja tuli sillointällöin vastaan. 4 Ottelun tappioputken vuoksi koutsi oli muuttanut konseptia sen verran että pysähdyimme matkalla syömään ulos PUISTOON... saatiin sitä yhdessäolon tunnetta ja ihan hauska tapahan tuo oli rikkoa rutiineja. Perille päästyämme veimme siviilitarvikkeet motellille joka sijaitsi paikallisella Rugby-klubilla. Siinä koutsi piti jokaiselle kentälle erikseen taktiikka palaverin ja sen jälkeen bussin nokka kohti jäähallia.
Hallilla (tappioputkesta johtuen) joukkue veti täysin erillaiset alkulämmöt kuin ennen ja ei muutakuin ratalle.
Peli käynnistyi osaltamme loistavasti ja 5-5 pelissä hallitsimme kenttätapahtumia ja suomikenttä että muutkin kentät saivat luotua tukun loistavia maalipaikkoja. 7 minuuttia kun oli pelattu niin palkinto tuli, Andrei täräytti riparista sisään ja johtoluvuiksi 0-1. Erä jatkui hallinnassamme mutta sitten noin 3 minuuttia ennen erän loppua sattui meikäläistä leukaan tai tarkennettuna olkapäähän... Katkaisin vastustajan avauksen keskialueella ja luistelin hyökkäyssiniviivan yli ja heitin kiekon päätyyn kun näin vastustajan pakin ajan kohti. Kaveri vei kuitenkin taklauksen loppuun ja täräytti puhtaan taklauksen olkapäähäni. Saman tien kun taklaus osui kaaduin kivun voimasta maahan josta nousin ja luistelin vaihtoaitioon. Tiesin heti että nyt kävi ikävämmin kun kättä sai hädintuskin liikutettua. Huikkasin joukkueen managerille että nyt lähdetään suoraan sairaalaan ja niin mentiin. Ensimmäinen erä päättyi kuitenkin meidän johtaessa 0-1.
Sairaalassa sitten aloitettiin lievästi sanottuna kohtuullisista kivuistani johtuen lyömään morfiinia suoneen+ jotain muuta ainetta samaan osoitteeseen+ ilokaasua hengityselinten kautta. No semmoisella lääkityksellä lähti kivut pikkuhiljaa ja manageri totesi että olotilasta päätellen voin kohta lentää suomeen ihan omin voimin, sen verran oli kuula sekaisin. Sitten röntgeniin jossa kuvien perusteella ei olkapäästä löytynyt murtumia ja vammaksi epäiltiinkin AC-nivelen repeämistä. No siellä viihdyin muutaman tunnin jona aikana pojat olivat ottaneet näyttävän 0-3 voiton sarjakärjestä. 0-2 maalin tekijänä oli toiminut Matti, Jussin syötöstä. Kuulema suoraan syötöstä yläkulmaan, mutta tämä saattaa olla ihan legenda tarinaa kun en itse ollut näkemässä. Voitto kuitenkin nostatti omaakin mielialaa, vaikka olo kohtuullisen vahvan lääkityksen jäljiltä oli surkea ja käsi kantositeessä ei paljon tunnelmaa parantanut.
Suomalaisten tehot pelistä #23 1+0 #22 0+1 #5 1ampulli morfiinia+1ampulli muita huumeita suoneen.
Iltapalat naamariin ja nukkumaan, huomenna uusi päivä.
Sunnuntaina aamupäivästä kiertelimme katselemassa vähän kaupunkia ja täytyy sanoa että viime vuosina muutaman kovan maanjärisyksen uhriksi joutunut kaupunki oli surullinen näky.... Parakkitaloja, sortuneita rakennuksia ja alakuloisia ihmisiä. Tuntui kuin olisi ollut keskellä entistä sota-aluetta.
Pääasia kuitenkin että jäähalli oli ehyt joten Sunnuntain peli käyntiin ja meikäläinen penkin takana koutsin kanssa.
Peliä en sitten sen enempää analysoi mutta täytyy sanoa etten ikinä siis ihan ikinä ole nähnyt niin karmeaa kotiinpäin vetämistä tuomareilta. Voitolla Devils varmisti finaalipaikan ja tappio meidän joukkueelle tiesi taas lähes varmaa karsiutumista finaalista. Tuomarit olivat päättäneet että ainakin Devils siellä finaalissa pelaa ja ei siinä auttanut vaikka oma joukkue kuinka yritti kun aina sait jäähyn. Esimerkkinä toisen erän tilanne jossa Devils johti 5-3. Mike Morrison iski hyökkäyksen päätteeksi maalin, mutta tuomarit hylkäsivät sen ja antoivat meidän pelaajalle laitataklauksesta jäähyn. Kukaan ei koskaan nähnyt sitä taklausta ja kiekko oli ollut meillä viimeiset 20 sekunttia hallussa mutta peliä ei ollu missään vaiheessa vihelletty poikki. No meille jäähy ja heti perään toinen ja kaveri iski 6-3 maalin kahden miehen ylivoimalla. Tämän jälkeen vielä 6!!!!! jäähyä putkeen saman erän aikana meille ja vaikka kuinka puolueettomin silmin koitin katsoa niin ainoastaan yksi tilanne oli selkeä jäähy ja silloinkin olimme jo valmiiksi 5-3 alivoimalla. Kuitenkin erän jälkeen tilanne oli vasta 7-3 mutta peli alkoi olla pelattu. Viimeinen erä oli sitten pelailua ja loppulukemat 9-4.
Suomalaisten tehot kiikarit.
Pelin jälkeen tunnelmat olivat synkät. Tappion lisäksi mieltä painoi se että Damien Torfoun sopimus umpetui täällä ja hän palaa takaisin ranskaan ja Chris Philips lähtee myös takaisin USAan opiskelemaan.
Tippa oli linssissä suurella osalla pelaajista pelin jälkeen, enimmäkseen karvaan tappion johdosta.
Vielä meillä on kuitenkin seitinohut mahdollisuus finaaliin jos voitamme tulevana viikonloppuna sarjanjumbo Swarmin kahdesti ja muut pelaavat sopivasti ristiin, on finaalipaikka meidän. Enään se ei kuitenkaan ole omissa käsissä.
Omasta tilanteesta sen verran että olkapään AC-nivelessä on luultavasti pieni repeämä mikä nyt ei puudutuksen jälkeen varmaan pelaamista hidastaisi. Kuitenkin epäillään että solisluussakin voi olla murtunu joten huomenna mahdollisesti selviää onko ainakin meikäläisen pelit täällä pelattu. Röntgenissä kävin tänään uudestaan.
Valitettavasti en pysty jokaiselle facebook-kaverilleni kertomaan että mikä on olkapään tilanne milloinkin ja että milloin olemme tulossa kotiin (ku ei ole mitään hajua itselläkään) joten olkaa ystävällisiä ja jättäkää nämä kysymykset kysyättä ainakin minulta facebookissa. Meinaa tuo meikäläisen postilaatikko siellä päässä ruuhkaantua ja mahdollisten innokkaiden uusien potenttiaallisten Pirkkojen yhteydenottopyynnöt hukkuvat niiden alle!!!
Kiitos nam
Jojo #5
Viikonlopun antimet summataan tässä hyvin pikaisesti kasaan osin siitä syystä että vasen olkapääni ei oikeen tykkää liiasta datailusta.
Eli torstaina hyvin sujuneiden treenien jälkeen odoteltiin viikonlopun taistelua sarjakärki Red Devilsiä vastaan.
Perjantaina perinteiset salilla käynnit ja kiropraktikko+fysioterapeutti tapaamiset ja ei muutakon bussimatkaa odottelemaan.
Lauantaina aamulla sitten puoli 8 aikaan hallille kamat kasaan ja ensimmäiselle oikeen kunnon bussireissulle. Matka Christchurchiin bussilla ottaa noin 6 tuntia joten hyvää laatuaikaa nukkumisellekkin jäi. Matka itsessään ei tarjonnut mitään suuria nähtävyyksiä jos vertaa Queenstownin tai Tekapon maisemiin, pieniä kaupunkeja tuli sillointällöin vastaan. 4 Ottelun tappioputken vuoksi koutsi oli muuttanut konseptia sen verran että pysähdyimme matkalla syömään ulos PUISTOON... saatiin sitä yhdessäolon tunnetta ja ihan hauska tapahan tuo oli rikkoa rutiineja. Perille päästyämme veimme siviilitarvikkeet motellille joka sijaitsi paikallisella Rugby-klubilla. Siinä koutsi piti jokaiselle kentälle erikseen taktiikka palaverin ja sen jälkeen bussin nokka kohti jäähallia.
Hallilla (tappioputkesta johtuen) joukkue veti täysin erillaiset alkulämmöt kuin ennen ja ei muutakuin ratalle.
Peli käynnistyi osaltamme loistavasti ja 5-5 pelissä hallitsimme kenttätapahtumia ja suomikenttä että muutkin kentät saivat luotua tukun loistavia maalipaikkoja. 7 minuuttia kun oli pelattu niin palkinto tuli, Andrei täräytti riparista sisään ja johtoluvuiksi 0-1. Erä jatkui hallinnassamme mutta sitten noin 3 minuuttia ennen erän loppua sattui meikäläistä leukaan tai tarkennettuna olkapäähän... Katkaisin vastustajan avauksen keskialueella ja luistelin hyökkäyssiniviivan yli ja heitin kiekon päätyyn kun näin vastustajan pakin ajan kohti. Kaveri vei kuitenkin taklauksen loppuun ja täräytti puhtaan taklauksen olkapäähäni. Saman tien kun taklaus osui kaaduin kivun voimasta maahan josta nousin ja luistelin vaihtoaitioon. Tiesin heti että nyt kävi ikävämmin kun kättä sai hädintuskin liikutettua. Huikkasin joukkueen managerille että nyt lähdetään suoraan sairaalaan ja niin mentiin. Ensimmäinen erä päättyi kuitenkin meidän johtaessa 0-1.
Sairaalassa sitten aloitettiin lievästi sanottuna kohtuullisista kivuistani johtuen lyömään morfiinia suoneen+ jotain muuta ainetta samaan osoitteeseen+ ilokaasua hengityselinten kautta. No semmoisella lääkityksellä lähti kivut pikkuhiljaa ja manageri totesi että olotilasta päätellen voin kohta lentää suomeen ihan omin voimin, sen verran oli kuula sekaisin. Sitten röntgeniin jossa kuvien perusteella ei olkapäästä löytynyt murtumia ja vammaksi epäiltiinkin AC-nivelen repeämistä. No siellä viihdyin muutaman tunnin jona aikana pojat olivat ottaneet näyttävän 0-3 voiton sarjakärjestä. 0-2 maalin tekijänä oli toiminut Matti, Jussin syötöstä. Kuulema suoraan syötöstä yläkulmaan, mutta tämä saattaa olla ihan legenda tarinaa kun en itse ollut näkemässä. Voitto kuitenkin nostatti omaakin mielialaa, vaikka olo kohtuullisen vahvan lääkityksen jäljiltä oli surkea ja käsi kantositeessä ei paljon tunnelmaa parantanut.
Suomalaisten tehot pelistä #23 1+0 #22 0+1 #5 1ampulli morfiinia+1ampulli muita huumeita suoneen.
Iltapalat naamariin ja nukkumaan, huomenna uusi päivä.
Sunnuntaina aamupäivästä kiertelimme katselemassa vähän kaupunkia ja täytyy sanoa että viime vuosina muutaman kovan maanjärisyksen uhriksi joutunut kaupunki oli surullinen näky.... Parakkitaloja, sortuneita rakennuksia ja alakuloisia ihmisiä. Tuntui kuin olisi ollut keskellä entistä sota-aluetta.
Pääasia kuitenkin että jäähalli oli ehyt joten Sunnuntain peli käyntiin ja meikäläinen penkin takana koutsin kanssa.
Peliä en sitten sen enempää analysoi mutta täytyy sanoa etten ikinä siis ihan ikinä ole nähnyt niin karmeaa kotiinpäin vetämistä tuomareilta. Voitolla Devils varmisti finaalipaikan ja tappio meidän joukkueelle tiesi taas lähes varmaa karsiutumista finaalista. Tuomarit olivat päättäneet että ainakin Devils siellä finaalissa pelaa ja ei siinä auttanut vaikka oma joukkue kuinka yritti kun aina sait jäähyn. Esimerkkinä toisen erän tilanne jossa Devils johti 5-3. Mike Morrison iski hyökkäyksen päätteeksi maalin, mutta tuomarit hylkäsivät sen ja antoivat meidän pelaajalle laitataklauksesta jäähyn. Kukaan ei koskaan nähnyt sitä taklausta ja kiekko oli ollut meillä viimeiset 20 sekunttia hallussa mutta peliä ei ollu missään vaiheessa vihelletty poikki. No meille jäähy ja heti perään toinen ja kaveri iski 6-3 maalin kahden miehen ylivoimalla. Tämän jälkeen vielä 6!!!!! jäähyä putkeen saman erän aikana meille ja vaikka kuinka puolueettomin silmin koitin katsoa niin ainoastaan yksi tilanne oli selkeä jäähy ja silloinkin olimme jo valmiiksi 5-3 alivoimalla. Kuitenkin erän jälkeen tilanne oli vasta 7-3 mutta peli alkoi olla pelattu. Viimeinen erä oli sitten pelailua ja loppulukemat 9-4.
Suomalaisten tehot kiikarit.
Pelin jälkeen tunnelmat olivat synkät. Tappion lisäksi mieltä painoi se että Damien Torfoun sopimus umpetui täällä ja hän palaa takaisin ranskaan ja Chris Philips lähtee myös takaisin USAan opiskelemaan.
Tippa oli linssissä suurella osalla pelaajista pelin jälkeen, enimmäkseen karvaan tappion johdosta.
Vielä meillä on kuitenkin seitinohut mahdollisuus finaaliin jos voitamme tulevana viikonloppuna sarjanjumbo Swarmin kahdesti ja muut pelaavat sopivasti ristiin, on finaalipaikka meidän. Enään se ei kuitenkaan ole omissa käsissä.
Omasta tilanteesta sen verran että olkapään AC-nivelessä on luultavasti pieni repeämä mikä nyt ei puudutuksen jälkeen varmaan pelaamista hidastaisi. Kuitenkin epäillään että solisluussakin voi olla murtunu joten huomenna mahdollisesti selviää onko ainakin meikäläisen pelit täällä pelattu. Röntgenissä kävin tänään uudestaan.
Valitettavasti en pysty jokaiselle facebook-kaverilleni kertomaan että mikä on olkapään tilanne milloinkin ja että milloin olemme tulossa kotiin (ku ei ole mitään hajua itselläkään) joten olkaa ystävällisiä ja jättäkää nämä kysymykset kysyättä ainakin minulta facebookissa. Meinaa tuo meikäläisen postilaatikko siellä päässä ruuhkaantua ja mahdollisten innokkaiden uusien potenttiaallisten Pirkkojen yhteydenottopyynnöt hukkuvat niiden alle!!!
Kiitos nam
Jojo #5
tiistai 7. elokuuta 2012
Tenniskenttien tähti!!
Oikeen iloista Olympiarenkaiden täyttämää tiistaita kaikille sohvaperunoille jotka ette itse jaksa urheilla vaan tyydytytte katsomaan kun muut hikoilevat. Kaikille muille ihan tavallista tiistaita.
Viime viikko sujui vähän normaalista poikkeavissa merkeissä koska sarjapeleistä oli vapaa viikonloppu mutta kuitenkin viikonloppuna olisi ohjelmassa pelejä harraste turnauksen muodossa.
Alkuviikosta elämä sujui normaalein arkirutiinien täyttämänä eli salia, jäätä ja eniten vapaa-aikaa.
Jäällä treenasimme kohtuullisen kovaa, paljon luistelua ja pelitilanne omaisia treenejä. Treenit kulkivat ihan kohtuudella koko porukalla, itsellä vaivasi eniten selkä joka otti jälleen osumaa Queenstownia vastaan. Torstaina vielä hyvät treenit alle ja sitten katseet kohti huomista ja Lake Tekapo:ta.
Taustatietoa turnauksesta sen verran että kyseessä on yksi maailman vanhimmista kiekkoturnauksista joka on pelattu nyt 75:nä vuotena peräkkäin eli se joka väitää ettei täällä ole perinteitä jääkiekkoilussa niin ei tiedä kiekosta juuri mitään. Äkkiseltään netistä etsimällä en löytänyt Suomestakaan yhtä vanhaa turnausta.
Asiaan siis! Perjantaina puoli 3 aikaan hallille löymään kamat kasaan ja kahteen autoon. Ruokakaupasta hakemaan vähä eväitä matkaan ja on the road! Matka kesti sellaisen vajaa neljä tuntia meidän autossa oli Miiiinäää, Jussi, Chris ja Blake joka myös ajoi. Toisessa kaarassa tulivat Hassan, Damien ja Matti. Meillä oli ensimmäinen ottelu perjantaina illalla 20:15 ja paikanpäällä olimme noin puoli tuntia ennemmin. Ja jääkiekkoilijalle on jonkinlainen paratiisi tehty niin se taisi löyty paikasta Lake Tekapo! Aivan uskomattoman hieno ulkokaukalo jonka vieressä ravintola sekä pihalla sijaitsevat isot uima-altaat josta nousi vain kuuma höyry ja odotti väsyneitä pelurin raajoja uimaan. Maisemana oli tarjolla iso järvi jonka takaa nousivat lumihuippuiset vuoret joten olosuhteet olivat enemmäin kuin kohdallaan. (Ompa muuten meleko karmivaa hehkutusta). Ensimmäiseen peliin meillä oli 8 pelaajaa + veskari. Peliaika oli kolme kertaa 15min juoksevaa aikaa.
Ensimmäinen vastustajamme oli Queenstown Blue joka ei selvästikkään ollut tullut nauttimaan niinkään pelaamisesta vaan voittamaan. Siinä missä me heittelimme armottomia kärkimiinoja ja Jussi pelasi 20 vuotta vanhalla punaisella Jofan puumailalla, kaveri painoi päälle kuin yleinen syyttäjä ja pelasi joka tilanteen niin kovaa kuin pystyi. Pelissä oli onneksi taklaukset kielletty sillä muuten olisi luultavasti tullut ruumiita. Kahden erän jälkeen johdimme vielä peliä 4-3 mutta viimeisessä erässä vastustajat painoivat sen verran tosissaan että loppunumerot kirjattiin heille 4-8. Tappio ei paljon mieltä painanut ja kopista taisi löytyä pelkästään iloisia naamoja.
Siitä suuntasimme yöpymispaikkaamme joka oli reppureissaajien majoitus paikka meidän huoneessa yöpyi 6 henkeä. Miiinäää, Hassan, Matti, Jussi, Damien ja Chris kannoimme kaikkien varusteet sisälle huoneeseen kuivumaan ja lähdimme syömään. Siitä rennon illan vieton jälkeen ratirati päätä tyynyyn ja kohti Lauantain koitoksia.
Lauantai-aamu ja ylös siinä kymmenen jälkeen. Keittiöllä pyöräyttelimme aamupalaa ja siitä kiekko-areenalle. Ensimmäinen peli alkoi klo 12 ja rosteriin saatiin pari uutta pelaajaa, tosin mm. Matti joutui jättäytymään pelistä pois loukattuaan nivusensa eilispäivän pelissä kaatuessaan. Vastaan tuli joku pappajoukkue josta löytyi myös muutama ihan hyvä pelimies. Vastusta heistä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ja voittonumerot taisivat olla jotai 8-3 tms. Hauskaakin oli ihan kolmannen erän loppuvaihelle kunnes joku piippolan vaari kuumui siitä että koko ajan joku kuskasi porteista ja veti Andreita niin rumalla selkään taklauksella että en ole hetkeen nähnyt. Peli saatin onneksi turvallisesti loppuun ja Andreikin oli kunnossa.
Pelin jälkeen syömään ja vähän lepäilemään. Seuraava ja samalla alkusarjan viimeinen peli alkoi klo 17 ja vastaan tuli Queenstown white. Tästä pelistä tulin vallan viihdyttävä ja maaleja tuli molempiin päihin. Penkin takana Matti ja Andrei olivat valmennus vuorossa ja hauskaa riitti. Lopputulos taisi olla meille jotai 8-5(??) mutta kuitenkin voitettiin.
Pelin jälkeen Hassanin ja Damien kanssa painelimme pummilla sisään kuumille altaille Jussin ja Matin tunnollisesti maksaessa 20dollaria siitä riemusta. Tunti altaassa lilluessa meni nopeasti joukkuekavereiden kanssa päivää kerratessa ja nauraessa. Matka jatkui majoituskohteeseemme jossa vaihdomme asusteet ja lähdimme syömään hyvin ansaitusti pizzaa. Pitkän kaavan illan istumisen ja erinnäisten tapahtumien mihin liittyi muunmuassa aurinkovarjo, piknikpöytä, pizzalautanen jne oli aika painaa pää tyynyyn ja siirtyi Tekaposta Höyhensaarille. Sunnuntai-aamu ja mikä mahtava haju. 6 miestä kun nukkuu samassa huoneessa jossa on myös kuivamassa heidän jääkiekko varusteensa niin haju voi olla mitä uskomattomin yön jälkeen. Uloskirjautuminen olisi ollut 10 aamulla mutta koko orkesteri pötkötteli vielä iloisesti sängyssä 11 aikaankin.
Siitä kuitenkin selvittiin liikkeelle ja koska olimme maalierolla pudonneet jatkosta pakkasimme kamat ja suuntasimme kotia kohti. Tulomatkalla maisemat olivat taas niin uskomattomia että en lähde sen enempää niitä edes hehkuttamaan. Jos pysähdyit tien varteen saatoit samalla kertaa nähdä kun ylhäällä vuorilla on lunta ja täysi talvi, hieman alempana on syksyisen harmaata ja veden rajassa vihreää kuin kesällä. Eli samassa paikassa saatoit nähdä käytännössä kaikki vuodenajat. Niitä reittejä sitten kotiin ajaessa olikin mukava summailla mitä viikonloppuna oli tapahtunut ja että mitä kaikkea tämän kertaiseen blogiin tulen valehtelemaan.
Hieno reissu!!
Tällä viikolla sitten matkaamme Christchurchiin jossa käydään meidän kannaltamme ratkaisevat ottelut jos finaaliin meinataan. Matilla pieni alaraaja vamma ja minulla pieni keskivartalovamma josta en enempää voi julkisuuteen vuotaa (kysymällä kerron kaikki) mutta molempien pitäisi olla pelikunnossa viikonloppuna!
Nyt lähden Hassanin kanssa heittelemään kahvia kiduksiini ja illan päälle hallille smirklailemaan.
Täällä Joni Nukari Dunedin
Viime viikko sujui vähän normaalista poikkeavissa merkeissä koska sarjapeleistä oli vapaa viikonloppu mutta kuitenkin viikonloppuna olisi ohjelmassa pelejä harraste turnauksen muodossa.
Alkuviikosta elämä sujui normaalein arkirutiinien täyttämänä eli salia, jäätä ja eniten vapaa-aikaa.
Jäällä treenasimme kohtuullisen kovaa, paljon luistelua ja pelitilanne omaisia treenejä. Treenit kulkivat ihan kohtuudella koko porukalla, itsellä vaivasi eniten selkä joka otti jälleen osumaa Queenstownia vastaan. Torstaina vielä hyvät treenit alle ja sitten katseet kohti huomista ja Lake Tekapo:ta.
Taustatietoa turnauksesta sen verran että kyseessä on yksi maailman vanhimmista kiekkoturnauksista joka on pelattu nyt 75:nä vuotena peräkkäin eli se joka väitää ettei täällä ole perinteitä jääkiekkoilussa niin ei tiedä kiekosta juuri mitään. Äkkiseltään netistä etsimällä en löytänyt Suomestakaan yhtä vanhaa turnausta.
Asiaan siis! Perjantaina puoli 3 aikaan hallille löymään kamat kasaan ja kahteen autoon. Ruokakaupasta hakemaan vähä eväitä matkaan ja on the road! Matka kesti sellaisen vajaa neljä tuntia meidän autossa oli Miiiinäää, Jussi, Chris ja Blake joka myös ajoi. Toisessa kaarassa tulivat Hassan, Damien ja Matti. Meillä oli ensimmäinen ottelu perjantaina illalla 20:15 ja paikanpäällä olimme noin puoli tuntia ennemmin. Ja jääkiekkoilijalle on jonkinlainen paratiisi tehty niin se taisi löyty paikasta Lake Tekapo! Aivan uskomattoman hieno ulkokaukalo jonka vieressä ravintola sekä pihalla sijaitsevat isot uima-altaat josta nousi vain kuuma höyry ja odotti väsyneitä pelurin raajoja uimaan. Maisemana oli tarjolla iso järvi jonka takaa nousivat lumihuippuiset vuoret joten olosuhteet olivat enemmäin kuin kohdallaan. (Ompa muuten meleko karmivaa hehkutusta). Ensimmäiseen peliin meillä oli 8 pelaajaa + veskari. Peliaika oli kolme kertaa 15min juoksevaa aikaa.
Ensimmäinen vastustajamme oli Queenstown Blue joka ei selvästikkään ollut tullut nauttimaan niinkään pelaamisesta vaan voittamaan. Siinä missä me heittelimme armottomia kärkimiinoja ja Jussi pelasi 20 vuotta vanhalla punaisella Jofan puumailalla, kaveri painoi päälle kuin yleinen syyttäjä ja pelasi joka tilanteen niin kovaa kuin pystyi. Pelissä oli onneksi taklaukset kielletty sillä muuten olisi luultavasti tullut ruumiita. Kahden erän jälkeen johdimme vielä peliä 4-3 mutta viimeisessä erässä vastustajat painoivat sen verran tosissaan että loppunumerot kirjattiin heille 4-8. Tappio ei paljon mieltä painanut ja kopista taisi löytyä pelkästään iloisia naamoja.
Siitä suuntasimme yöpymispaikkaamme joka oli reppureissaajien majoitus paikka meidän huoneessa yöpyi 6 henkeä. Miiinäää, Hassan, Matti, Jussi, Damien ja Chris kannoimme kaikkien varusteet sisälle huoneeseen kuivumaan ja lähdimme syömään. Siitä rennon illan vieton jälkeen ratirati päätä tyynyyn ja kohti Lauantain koitoksia.
Lauantai-aamu ja ylös siinä kymmenen jälkeen. Keittiöllä pyöräyttelimme aamupalaa ja siitä kiekko-areenalle. Ensimmäinen peli alkoi klo 12 ja rosteriin saatiin pari uutta pelaajaa, tosin mm. Matti joutui jättäytymään pelistä pois loukattuaan nivusensa eilispäivän pelissä kaatuessaan. Vastaan tuli joku pappajoukkue josta löytyi myös muutama ihan hyvä pelimies. Vastusta heistä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ja voittonumerot taisivat olla jotai 8-3 tms. Hauskaakin oli ihan kolmannen erän loppuvaihelle kunnes joku piippolan vaari kuumui siitä että koko ajan joku kuskasi porteista ja veti Andreita niin rumalla selkään taklauksella että en ole hetkeen nähnyt. Peli saatin onneksi turvallisesti loppuun ja Andreikin oli kunnossa.
Pelin jälkeen syömään ja vähän lepäilemään. Seuraava ja samalla alkusarjan viimeinen peli alkoi klo 17 ja vastaan tuli Queenstown white. Tästä pelistä tulin vallan viihdyttävä ja maaleja tuli molempiin päihin. Penkin takana Matti ja Andrei olivat valmennus vuorossa ja hauskaa riitti. Lopputulos taisi olla meille jotai 8-5(??) mutta kuitenkin voitettiin.
Pelin jälkeen Hassanin ja Damien kanssa painelimme pummilla sisään kuumille altaille Jussin ja Matin tunnollisesti maksaessa 20dollaria siitä riemusta. Tunti altaassa lilluessa meni nopeasti joukkuekavereiden kanssa päivää kerratessa ja nauraessa. Matka jatkui majoituskohteeseemme jossa vaihdomme asusteet ja lähdimme syömään hyvin ansaitusti pizzaa. Pitkän kaavan illan istumisen ja erinnäisten tapahtumien mihin liittyi muunmuassa aurinkovarjo, piknikpöytä, pizzalautanen jne oli aika painaa pää tyynyyn ja siirtyi Tekaposta Höyhensaarille. Sunnuntai-aamu ja mikä mahtava haju. 6 miestä kun nukkuu samassa huoneessa jossa on myös kuivamassa heidän jääkiekko varusteensa niin haju voi olla mitä uskomattomin yön jälkeen. Uloskirjautuminen olisi ollut 10 aamulla mutta koko orkesteri pötkötteli vielä iloisesti sängyssä 11 aikaankin.
Siitä kuitenkin selvittiin liikkeelle ja koska olimme maalierolla pudonneet jatkosta pakkasimme kamat ja suuntasimme kotia kohti. Tulomatkalla maisemat olivat taas niin uskomattomia että en lähde sen enempää niitä edes hehkuttamaan. Jos pysähdyit tien varteen saatoit samalla kertaa nähdä kun ylhäällä vuorilla on lunta ja täysi talvi, hieman alempana on syksyisen harmaata ja veden rajassa vihreää kuin kesällä. Eli samassa paikassa saatoit nähdä käytännössä kaikki vuodenajat. Niitä reittejä sitten kotiin ajaessa olikin mukava summailla mitä viikonloppuna oli tapahtunut ja että mitä kaikkea tämän kertaiseen blogiin tulen valehtelemaan.
Hieno reissu!!
Tällä viikolla sitten matkaamme Christchurchiin jossa käydään meidän kannaltamme ratkaisevat ottelut jos finaaliin meinataan. Matilla pieni alaraaja vamma ja minulla pieni keskivartalovamma josta en enempää voi julkisuuteen vuotaa (kysymällä kerron kaikki) mutta molempien pitäisi olla pelikunnossa viikonloppuna!
Nyt lähden Hassanin kanssa heittelemään kahvia kiduksiini ja illan päälle hallille smirklailemaan.
Täällä Joni Nukari Dunedin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)