keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
Kuvasatoa Aucklandista
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Aucklandiin tiemme käy!
Ja oikeen pahalle haisevien jääkiekkovarusteiden tuoksuista maanantaita kaikille lukijoille!
Taas on viikko vierähtänyt ja pääpaino ollut yllätys yllätys jääkiekossa.
Maanantaina keräsimme itsemme ja suuntasimme vieläkin Red Devilsiä vastaan kärsityn tappion jälkeen pettyneinä töihin. Työpäivä sujui, kuitenkin syystä tai toisesta uskomattoman hyvin ja hyvin menneen työpäivän jälkeen suuntasimme kotiin päiväunille ja illaksi treeneihin.
Treeneissä osanotto oli murheellisen vähäistä sairasaallon ja loukkaantumisten johdosta. Tilannetta ei ollenkaan parantanut se että puolustuksen kulmakivi, joukkueen kapteeni sekä fyysinen pelote Hassan Saaed olisi pois viikonlopun peleistä koska oli siskonsa häissä Kanadassa. Treenit saatiin kuitenkin vedettyä läpi ja tämän jälkeen yöpuulle ja päätä tyynyyn.
Tiistaina kaikki olikin sitten kaikinpuolin syvältä. Taivaalta tuli vettä, rokkirusina sammui joka risteykseen, Matti hajoili töissä aivan täysin ja minä siinä mukana. Punttisalilla rauta ei noussut (paitsi penkki, hauis ja ojentajat). Illan jäätreeneissäkin osanotto oli yhtä vaisu kuin edellisenä päivänä ja ilouutisena tuli myös sellainen ilmoitus että valmentajamme olisi seuraavan pelin toimitsijakiellossa heitettyään fläppitaulun ja muuta irtotavaraa jäälle. Ei varmaan tarvitse mainita että treenitkin menivät kohtuullisen vihkoon ja saimme vielä pari uutta kaveria sairasvuoteelle onnistuiden lämäreiden johdosta. Treenien kohokohdat olivatkin kun Andrei täräytti treenien alussa pleksin hajalle lämärillään ja Jussi teki saman tempun treenien loputtua. Äkkiä nukkumaan ettei mitään pahempaa tapahdu!
Keskiviikko starttasi mukavasti töiden merkeissä. Päivä oli siihen siinä mielessä merkittävä että tämän jälkeen siirryimme taas Matin kanssa Jussin seuraksi team työttömiin. Työnmaan pomo kiitteli työpanostamme vuolaasti (ja siinä ohessa varmasti yläkerran isäntää siitä että mökki on vielä pystyssä) joten saimme hyvillä mielin hyvästellä työpaikamme seteliniput takataskussa. Jussin edellispäivän hirmulämärin johdosta päätimme jättää penkkipunnerruksen salilla tekemättä ja keskityimme vain hauksiin. Loppuilta olikin vapaata ja sen vietimme hyvin syöden kaupungin keskustassa.
Torstai ja perus änäripäivä. Aamulla keräilimme itsemme ja suuntasimme hallille antamaan haastattelua Otago Daily Timesille. Haastattelijana toimi lähes 100-vuotias vaari joka puhui niin hiljaisella äänellä ettei kysymyksistä meinannut saada mitään selvää. Haastattelusta selvittiin ja kuvatkin saatiin räpsittyä joten velvollisuudet oli niiltä osin hoidettu. Ennen haastattelua olimme saaneet tiukat ohjeet siitä ettemme saa kommentoida mitenkään sarjan tuomareiden tähänastisia suorituksia ja siinäkin asiassa onnistuimme olemaan hiljaa vaikka muutaman nohevan kommentin olisin kyllä mielelläni aiheesta antanut. Haastattelun jälkeen punttisalin hämärään vähän ojentajia rankomaan ja siitä syömään, levolle ja valmistautumaan illan harjoituksiin. Harjoitukset pelasti tieto siitä että Mike oli pelikunnossa + joukkueemme hyökkäyksen ykköstähti Paris Heyd pelaisi myös viikonloppuna kauden ensimmäisen pelinsä. Lisäksi joukkueemme vahvistui loppukauden ajaksi Bostonin Gollege joukkueesta tulevalla Christopher Philipsillä (kansallisuus Uusi-Seelanti). Treenitkin sujuivat mallikkaasti ja tästä olikin hyvä lähteä kohti viikonlopun koitoksia.
Perjantaina kävimme aamulla tekemässä kevyen salitreenin jonka jälkeen ohjelmassa oli ajan tappamista ja varusteiden pakkaamista viikonloppua varten.
Launtai-aamu ja kello pärähti soimaan 7 aamulla. Suomessa vietettiin parhaillaan juhannusta ja me pojat suuntasimme lentokentälle jostai koneemme oli tarkoitus lentää Aucklandiin ensimmäiselle vieraspeli reissullemme.Olo oli kuin Ovechkinilla Olympialaisissa kun pyörimme kentällä joukkueen takit päällä. Koneemme oli onneksi ihan kunnon lentokone eikä mikään sota-ajan jäännös joten sen suhteen saimme matkustaa levollisin mielin. Valmentajamme Janos ei erityisesti nauttinut lentämisestä ja hän viettikin koko matkan kiskoen jotain rauhoittavia tippoja naamariin! Perille saavuttua ajoimme kahdella tila-autolla Motellille missä koko orkesteri tulisi yöpymään. Motellilla kokkailimme ruuat ja otimme pienet päiväunet jonka jälkeen jäähallille.
Halli oli päällisin puolin hieno ja kaukalokaan ei mikään mahdottoman pieni. Ainoa miinus olivat pukukopit jotka muistuttivat maanalaista selliä tai muuta vastaavaa bunkkeria. Vastaan asettui siis viimekauden hallitseva mestari Botany Swarm. Peli käyntiin ja millä tavalla! Peliä ehdittiin pelata pari minuuttia kun kauden ensimmäistä peliään pelaava Gino Hyed tälläsi ensimmäisellä laukauksellaan kiekon maaliin ja tilanne 0-1. Tästä joukkueemme vallan innostui ja ensimäistä erää kun oli pelattu 10minuuttia komeili taululla lukemat 0-5.
Erätauolla tunnelmat kopissa olivat suorastaan hilpeät! Toisessa erässä lähdimme mukaan vastustajan kävelyyn + että paikalliset tuomarit vetivät aivan törkeästi kotiinpäin. En ole ikinä ollut pelissä jossa paremmin luisteleva ja kaikki kaksinkamppailut voittava joukkue istuu kuitenkin kokoajan jäähyllä. Pelasimme kutienkin alivoimamme hyvin ja vastustaja onnistui maalinteossa vain kerran. Erätauolle tilanteessa 1-5. Kolmanteen erään jäähyjen saaminen vähän tasoittui kunnes paaluottelussaan kypärätempun iskenyt Gino Hyed sai 2+10 minuuttia tuuletettuaan jäätävää soolomaaliaan liian lähellä vastustajan vaihtopenkkiä. Tilanne oli kuitenkin 1-6 meidän hyväksi. Erinnäisten vaihdein jälkeen loppupuolella peliä tilanteen ollessa 2-6 oli molemmilla samaan aikaan 2 miestä jäähyaitiossa. 3vs3 peliin komennettiin minun lisäkseni Jussi ja Mike. Ehdimme olla jäällä noin 15 sekunttia ja heitän kiekon omasta päästä keskelle Jussille joka polkaisi yksinläpi ja kuskasi maalivahdin niin huolella että sai lopuksi liruttaa kiekon rystyltä tyhjään rysään. Siinä tuli kaikki vedet korvasta+bäkheendit ja foorheendit, kiskissejä unohtamatta. Saimme käskyn jäädä jäälle ja noin 15 sekunttia ehti taas kulua niin tällä kertaa oli meikäläisen vuoro oli nokikkain veskarin kanssa ja kädetön ratkaisuni liruttaa kiekko puikoista onnistui ja tilanne 2-8! Näissä lukemissa peli myös päättyi. Ottelu oli kokonaisuudessaan loistava (tuomareita ja toisen erän pientä löysäilyä lukuunottamatta). Suomikenttäkin piti nollat omaan päähän ja saimme muutenkin hyviä suorituksia aikaan kentällä. Matti muunmuassa erikoistui kulmissa rouhimiseen oikeen urakalla voittaen lähes kaikki kaksinkamppailut.
Suurin tähti oli kuitenki kypärätempun iskenyt Gino Heyd joka on kyllä omalla esimerkillään todellinen johtaja jäällä+ armoitettu maalintekijä.
Suomalaisten tehot; #5 1+1, #22 1+0, #23 0+0
Sunnuntaina suuntasimme aamusta kaupungille ihmettelemään suurkaupungin menoa ja eihän se ainakaan meikäläistä sytyttänyt. Joka paikkaan kesti kävellä puolituntia ja autolla kulkiessa oli jättiruuhkat, alkoi jo olla ikävä rakkaaseen Dunediniin! Päivällisen jälkeen päiväunet ja jälleen hallille. Aistin jo hallilla että tunnelma oli huomattavasti keskittyneempi kuin aikaisemmissa sunnuntaipeleissä. Jälleen alkoi se kuuluisa kotiinpäin vetäminen tuomareilta ja kaiken lisäksi Jussin sipuli ei kestänyt helppoa kaksiminuuttista ja tuomari palkitsi Jussin vielä 10 minuutin käytösrangaistuksella. Tällä alivoimalla joukkueemme ykkös häkkipää Bradley Apps karkasi läpiajoon ja iski kiekon maaliin. Erän loppupuolella kaveri tuli kuitenkin vastahyökkäyksen päätteeksi väkisin tasoihin ja erätauolle tilanteessa 1-1! Toiseen erään ja Mike Morrison show alkoi !! Joukkueen ensin ylivoimalla pallottelimme Miken kanssa hetken kiekkoa, hän laukaisi ranteen ja loistavasti maskissa olleet Cam ja Matti eivät antaneet maalivahdille mitään mahdollisuutta nähdä vetoa. 1-2! Ja kun toista erää oli jäljellä noin viisi minuuttia Jussi ajoi vauhdilla alueelle ja sai kuin ihmeen kaupalla kiekon hyökkäystä tukeneelle Mikelle joka survoi oman reboundin maaliin. 1-3! Näissä luvuissa myös viimeiselle erätauolle.
Kolmanteen erään ja isot pojat nousivat esiin. Rick piti joukkuetta alkuerän pystyssä tärkeillä torjunnoilla ja kun erää oli jäljellä 12 minuuttia kävi Gino Heyd iskemässä tilanteen jo ratkaisevan tuntuiseen 1-4 johtoon aivan uskomattomilla veivauksilla!
Minuutti tästä ja allekirjoittanut kirmasi vastustajan alueelle kuin nuori varsa. Päädyssä liinat kiinni ja lähdin nousemaan takaisin siniviivaa kohti. Vastustajan puolustuspelaaminen halvaantui täysin ja pääsin kävelemään kunniakujaa pitkin p-pisteiden väliin jostai ripuliranteella tilanteeksi 1-5. Ottelun lopussa Bradley Apps ohjasi vielä ylivoimalla tilanteeksi 1-6 ja peli pakettiin. Illan erikoisuutena pakko kehua omaa taklaustani joka oli sen verran voimakas että kulmassa ollut pleksilasi irtosi paikaltaan ja se sytytti ainakin oman vaihtoaition lisäksi yleisön (Suomessa vastaavasta taklauksesta olisi tullut suora ulosajo). Toinen erikoisuus oli Ginon tekemän 1-4 maalin jälkeen kun linjatuomari tuli meidän jäällä olevien pelaajien perässä heittämään ylävitosta vaihtoaition pelaajille. En muista kyllä koskaan nähneeni vastaavaa!! Kuitenki vierasreissulta 6 pistettä hallitsevaa mestaria ja tuomareita vastaan oli aivan mahtava suoritus! Myös suomiketjun peli sujui mainiosti ja onnistuimme pimentämään vastustajan ykköskentän jota vastaan meitä peluutettiin.
Suomalaisten tehot #5 1+1 #22 0+1 #23 0+0
Loppu ilta sujui joukkueen kanssa motellilla iloisissa merkeissä ja maanantai-aamuna edessä oli taas kotiinpaluu mutta siitä lisää ensiviikolla!
Tulevana viikonloppuna matkaamme Queenstowniin jossa on käynnissä talvi-festivaalit. Toinen ottelu on jo myyty loppuun ja tunnelma on kuulema ollut edellisinä vuosina hallissa huikea.
Nähdään sitten
Terveisin
Nuksu #5
Taas on viikko vierähtänyt ja pääpaino ollut yllätys yllätys jääkiekossa.
Maanantaina keräsimme itsemme ja suuntasimme vieläkin Red Devilsiä vastaan kärsityn tappion jälkeen pettyneinä töihin. Työpäivä sujui, kuitenkin syystä tai toisesta uskomattoman hyvin ja hyvin menneen työpäivän jälkeen suuntasimme kotiin päiväunille ja illaksi treeneihin.
Treeneissä osanotto oli murheellisen vähäistä sairasaallon ja loukkaantumisten johdosta. Tilannetta ei ollenkaan parantanut se että puolustuksen kulmakivi, joukkueen kapteeni sekä fyysinen pelote Hassan Saaed olisi pois viikonlopun peleistä koska oli siskonsa häissä Kanadassa. Treenit saatiin kuitenkin vedettyä läpi ja tämän jälkeen yöpuulle ja päätä tyynyyn.
Tiistaina kaikki olikin sitten kaikinpuolin syvältä. Taivaalta tuli vettä, rokkirusina sammui joka risteykseen, Matti hajoili töissä aivan täysin ja minä siinä mukana. Punttisalilla rauta ei noussut (paitsi penkki, hauis ja ojentajat). Illan jäätreeneissäkin osanotto oli yhtä vaisu kuin edellisenä päivänä ja ilouutisena tuli myös sellainen ilmoitus että valmentajamme olisi seuraavan pelin toimitsijakiellossa heitettyään fläppitaulun ja muuta irtotavaraa jäälle. Ei varmaan tarvitse mainita että treenitkin menivät kohtuullisen vihkoon ja saimme vielä pari uutta kaveria sairasvuoteelle onnistuiden lämäreiden johdosta. Treenien kohokohdat olivatkin kun Andrei täräytti treenien alussa pleksin hajalle lämärillään ja Jussi teki saman tempun treenien loputtua. Äkkiä nukkumaan ettei mitään pahempaa tapahdu!
Keskiviikko starttasi mukavasti töiden merkeissä. Päivä oli siihen siinä mielessä merkittävä että tämän jälkeen siirryimme taas Matin kanssa Jussin seuraksi team työttömiin. Työnmaan pomo kiitteli työpanostamme vuolaasti (ja siinä ohessa varmasti yläkerran isäntää siitä että mökki on vielä pystyssä) joten saimme hyvillä mielin hyvästellä työpaikamme seteliniput takataskussa. Jussin edellispäivän hirmulämärin johdosta päätimme jättää penkkipunnerruksen salilla tekemättä ja keskityimme vain hauksiin. Loppuilta olikin vapaata ja sen vietimme hyvin syöden kaupungin keskustassa.
Torstai ja perus änäripäivä. Aamulla keräilimme itsemme ja suuntasimme hallille antamaan haastattelua Otago Daily Timesille. Haastattelijana toimi lähes 100-vuotias vaari joka puhui niin hiljaisella äänellä ettei kysymyksistä meinannut saada mitään selvää. Haastattelusta selvittiin ja kuvatkin saatiin räpsittyä joten velvollisuudet oli niiltä osin hoidettu. Ennen haastattelua olimme saaneet tiukat ohjeet siitä ettemme saa kommentoida mitenkään sarjan tuomareiden tähänastisia suorituksia ja siinäkin asiassa onnistuimme olemaan hiljaa vaikka muutaman nohevan kommentin olisin kyllä mielelläni aiheesta antanut. Haastattelun jälkeen punttisalin hämärään vähän ojentajia rankomaan ja siitä syömään, levolle ja valmistautumaan illan harjoituksiin. Harjoitukset pelasti tieto siitä että Mike oli pelikunnossa + joukkueemme hyökkäyksen ykköstähti Paris Heyd pelaisi myös viikonloppuna kauden ensimmäisen pelinsä. Lisäksi joukkueemme vahvistui loppukauden ajaksi Bostonin Gollege joukkueesta tulevalla Christopher Philipsillä (kansallisuus Uusi-Seelanti). Treenitkin sujuivat mallikkaasti ja tästä olikin hyvä lähteä kohti viikonlopun koitoksia.
Perjantaina kävimme aamulla tekemässä kevyen salitreenin jonka jälkeen ohjelmassa oli ajan tappamista ja varusteiden pakkaamista viikonloppua varten.
Launtai-aamu ja kello pärähti soimaan 7 aamulla. Suomessa vietettiin parhaillaan juhannusta ja me pojat suuntasimme lentokentälle jostai koneemme oli tarkoitus lentää Aucklandiin ensimmäiselle vieraspeli reissullemme.Olo oli kuin Ovechkinilla Olympialaisissa kun pyörimme kentällä joukkueen takit päällä. Koneemme oli onneksi ihan kunnon lentokone eikä mikään sota-ajan jäännös joten sen suhteen saimme matkustaa levollisin mielin. Valmentajamme Janos ei erityisesti nauttinut lentämisestä ja hän viettikin koko matkan kiskoen jotain rauhoittavia tippoja naamariin! Perille saavuttua ajoimme kahdella tila-autolla Motellille missä koko orkesteri tulisi yöpymään. Motellilla kokkailimme ruuat ja otimme pienet päiväunet jonka jälkeen jäähallille.
Halli oli päällisin puolin hieno ja kaukalokaan ei mikään mahdottoman pieni. Ainoa miinus olivat pukukopit jotka muistuttivat maanalaista selliä tai muuta vastaavaa bunkkeria. Vastaan asettui siis viimekauden hallitseva mestari Botany Swarm. Peli käyntiin ja millä tavalla! Peliä ehdittiin pelata pari minuuttia kun kauden ensimmäistä peliään pelaava Gino Hyed tälläsi ensimmäisellä laukauksellaan kiekon maaliin ja tilanne 0-1. Tästä joukkueemme vallan innostui ja ensimäistä erää kun oli pelattu 10minuuttia komeili taululla lukemat 0-5.
Erätauolla tunnelmat kopissa olivat suorastaan hilpeät! Toisessa erässä lähdimme mukaan vastustajan kävelyyn + että paikalliset tuomarit vetivät aivan törkeästi kotiinpäin. En ole ikinä ollut pelissä jossa paremmin luisteleva ja kaikki kaksinkamppailut voittava joukkue istuu kuitenkin kokoajan jäähyllä. Pelasimme kutienkin alivoimamme hyvin ja vastustaja onnistui maalinteossa vain kerran. Erätauolle tilanteessa 1-5. Kolmanteen erään jäähyjen saaminen vähän tasoittui kunnes paaluottelussaan kypärätempun iskenyt Gino Hyed sai 2+10 minuuttia tuuletettuaan jäätävää soolomaaliaan liian lähellä vastustajan vaihtopenkkiä. Tilanne oli kuitenkin 1-6 meidän hyväksi. Erinnäisten vaihdein jälkeen loppupuolella peliä tilanteen ollessa 2-6 oli molemmilla samaan aikaan 2 miestä jäähyaitiossa. 3vs3 peliin komennettiin minun lisäkseni Jussi ja Mike. Ehdimme olla jäällä noin 15 sekunttia ja heitän kiekon omasta päästä keskelle Jussille joka polkaisi yksinläpi ja kuskasi maalivahdin niin huolella että sai lopuksi liruttaa kiekon rystyltä tyhjään rysään. Siinä tuli kaikki vedet korvasta+bäkheendit ja foorheendit, kiskissejä unohtamatta. Saimme käskyn jäädä jäälle ja noin 15 sekunttia ehti taas kulua niin tällä kertaa oli meikäläisen vuoro oli nokikkain veskarin kanssa ja kädetön ratkaisuni liruttaa kiekko puikoista onnistui ja tilanne 2-8! Näissä lukemissa peli myös päättyi. Ottelu oli kokonaisuudessaan loistava (tuomareita ja toisen erän pientä löysäilyä lukuunottamatta). Suomikenttäkin piti nollat omaan päähän ja saimme muutenkin hyviä suorituksia aikaan kentällä. Matti muunmuassa erikoistui kulmissa rouhimiseen oikeen urakalla voittaen lähes kaikki kaksinkamppailut.
Suurin tähti oli kuitenki kypärätempun iskenyt Gino Heyd joka on kyllä omalla esimerkillään todellinen johtaja jäällä+ armoitettu maalintekijä.
Suomalaisten tehot; #5 1+1, #22 1+0, #23 0+0
Sunnuntaina suuntasimme aamusta kaupungille ihmettelemään suurkaupungin menoa ja eihän se ainakaan meikäläistä sytyttänyt. Joka paikkaan kesti kävellä puolituntia ja autolla kulkiessa oli jättiruuhkat, alkoi jo olla ikävä rakkaaseen Dunediniin! Päivällisen jälkeen päiväunet ja jälleen hallille. Aistin jo hallilla että tunnelma oli huomattavasti keskittyneempi kuin aikaisemmissa sunnuntaipeleissä. Jälleen alkoi se kuuluisa kotiinpäin vetäminen tuomareilta ja kaiken lisäksi Jussin sipuli ei kestänyt helppoa kaksiminuuttista ja tuomari palkitsi Jussin vielä 10 minuutin käytösrangaistuksella. Tällä alivoimalla joukkueemme ykkös häkkipää Bradley Apps karkasi läpiajoon ja iski kiekon maaliin. Erän loppupuolella kaveri tuli kuitenkin vastahyökkäyksen päätteeksi väkisin tasoihin ja erätauolle tilanteessa 1-1! Toiseen erään ja Mike Morrison show alkoi !! Joukkueen ensin ylivoimalla pallottelimme Miken kanssa hetken kiekkoa, hän laukaisi ranteen ja loistavasti maskissa olleet Cam ja Matti eivät antaneet maalivahdille mitään mahdollisuutta nähdä vetoa. 1-2! Ja kun toista erää oli jäljellä noin viisi minuuttia Jussi ajoi vauhdilla alueelle ja sai kuin ihmeen kaupalla kiekon hyökkäystä tukeneelle Mikelle joka survoi oman reboundin maaliin. 1-3! Näissä luvuissa myös viimeiselle erätauolle.
Kolmanteen erään ja isot pojat nousivat esiin. Rick piti joukkuetta alkuerän pystyssä tärkeillä torjunnoilla ja kun erää oli jäljellä 12 minuuttia kävi Gino Heyd iskemässä tilanteen jo ratkaisevan tuntuiseen 1-4 johtoon aivan uskomattomilla veivauksilla!
Minuutti tästä ja allekirjoittanut kirmasi vastustajan alueelle kuin nuori varsa. Päädyssä liinat kiinni ja lähdin nousemaan takaisin siniviivaa kohti. Vastustajan puolustuspelaaminen halvaantui täysin ja pääsin kävelemään kunniakujaa pitkin p-pisteiden väliin jostai ripuliranteella tilanteeksi 1-5. Ottelun lopussa Bradley Apps ohjasi vielä ylivoimalla tilanteeksi 1-6 ja peli pakettiin. Illan erikoisuutena pakko kehua omaa taklaustani joka oli sen verran voimakas että kulmassa ollut pleksilasi irtosi paikaltaan ja se sytytti ainakin oman vaihtoaition lisäksi yleisön (Suomessa vastaavasta taklauksesta olisi tullut suora ulosajo). Toinen erikoisuus oli Ginon tekemän 1-4 maalin jälkeen kun linjatuomari tuli meidän jäällä olevien pelaajien perässä heittämään ylävitosta vaihtoaition pelaajille. En muista kyllä koskaan nähneeni vastaavaa!! Kuitenki vierasreissulta 6 pistettä hallitsevaa mestaria ja tuomareita vastaan oli aivan mahtava suoritus! Myös suomiketjun peli sujui mainiosti ja onnistuimme pimentämään vastustajan ykköskentän jota vastaan meitä peluutettiin.
Suomalaisten tehot #5 1+1 #22 0+1 #23 0+0
Loppu ilta sujui joukkueen kanssa motellilla iloisissa merkeissä ja maanantai-aamuna edessä oli taas kotiinpaluu mutta siitä lisää ensiviikolla!
Tulevana viikonloppuna matkaamme Queenstowniin jossa on käynnissä talvi-festivaalit. Toinen ottelu on jo myyty loppuun ja tunnelma on kuulema ollut edellisinä vuosina hallissa huikea.
Nähdään sitten
Terveisin
Nuksu #5
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Jatkoaikaa!!
Oooon viikonloppu takana taas!
Kulunut viikko oli taas lähes täydellisesti onnistunut niinkuin kaikki edellisetkin.
Maanantaina tuntui kuin olisi arkusta noussut kun viikonlopun kahden pelin jälkeen kaikkine vaivoineen raahauduimme työpaikalle. Töiden jälkeen kirjoittelin edellisen blogitekstin ja illaksi treeneihin jotka olivat onneksi normaalia kevyemmät.
Tiistai ja keskiviikko näyttelivät samaa tuttua kaavaa eli töitä treenejä ja salia. Mitään draamattista ei näinä päivinä tapahtunut mitä nyt rokkirusina (eli siis luotettavan ruma automme) keitti pari kertaa. Meinasimme myös ottaa yhdet sakot mutta onneksi poliisi tunsi joukkueen managerin ja siitäkin selvittiin säikähdyksellä.
Torstaina olikin sitten merkittävä päivä varsinkin Jussille joka pääsi joukkueen managerin diilaamana MAAHANMUUTTAJIEN kielikouluun. Jäämme Matin kanssa jännityksellä odottamaan minkälaisia tuloksia opiskelu saa aikaan vaikka hyvin War-Hammer (yleisön antama lempinimi) on kielitaidollaan tähän asti selvinnyt! Torstai-illan treeneissä ohjelmassa oli reilusti ylivoiman harjoittelua viikonloppua silmällä pitäen ja luonnollisestihan se meni sitten enemmän tai vähemmän munilleen, varsinkin meikäiläisen kohdalta.
Perjantaina heräsimme 10 aikoihin aamulla ja suuntasimme punttisalin hämärään treenaamaan hauista!
Tunnin ultimaattisen haukkaripumppaamisen jälkeen syömään ja iltapäivällä oli vielä koko suomiketjulla aika kiropraktikolla joka niksautteli pahimmat jumit pois miehistä. Illalla kävimme vielä syömässä ravintolassa osan seuranamme Hassan, joukkueen ykkösfani Teri ja pari häkkipäätä. Hassan valehteli kevyesti ravintolan pomolle että Jussilla on syntymäpäivä ja Vähämaan poika oli kohtuullisen ihmeissään kun henkilökunta toivotteli hänelle illan ajan hyvää syntymäpäivää ja toi vielä pienen kakunkin pöytään. Tästä oli hyvä jatkaa lauantaihin.
Pääpäivä ja mies viihtyy. Perussetit niinkuin aina. Aamulla ylös, aamupäivästä joukkueen ruokailu ja sitten hieman kylillä hengailua ja siitä hallille. Tunnelma oli odottava mutta húomattavasti rennompi kuin viimeviikon sarja-avauksessa. Vastaan asettui siis Red Devils joka oli tuttu jo parista aijemmasta harjoituspelistä.
Pelikäyntiin ja purjeessa oltiin. Ensimmäiset vaihdot olimme aivan helteessä koko joukkue, vastustaja tuli joka suunnasta ja meidän joukkue ei saanut peliä kunnolla käyntiin.
Noin 5 minuuttia ehdittiin ensimmäistä erää pelata kun Matti ajoi kiekon kanssa hyökkäysalueelle, mailaviidakosta kiekko kimposi Jussille joka jätti kiekon minulle sinisen tuntumaan. Kevyellä karkinepillä kiekko kyytiin ja täydellisesti epäonnistunut rannelaukaus ruuhkaan josta kiekko löysi tiensä maaliin maalivahdin puikoista. 1-0 johtoon siis! Loppuerä kulki kuitenkin samaan tahtiin kuin edellinen eli olimme aivan pihalla koko orkesteri ja vaikka vastustaja tasoittikin saimme kiitti onnea sekä maalivahti Rickiä että tilanne oli vain 1-1. Toisessa erässä Devils otti peräti 12 minuuttia jäähyjä mutta ylivoimamme oli säälittävää. Parhaat paikat tulivat Jussille 5-3 ylivoiman aikana kun hän pääsi vetämään maailman parhaalta tontilta kaksi kertaa suoraan syötöstä. Molemmat vedot kolahtivat iloisesti pleksiin ja juuri parturissa käynyt koutsimme oli repiä loputkin hiukset päästään ylivoiman päätyttyä. Tilannetta paransi vielä se että joku otti keskialueella tyhmän jäähyn ja kaveri täräytti omalla ylivoimallaan samantien 1-2 johtoon. Toisen erän lopulla joukkueen nestori Andre Robichaud kuitenkin punnersi joukkueen väkisellä tasoihin ja erätauolle tilanteessa 2-2.
Kolmas erä alkoi murheellisesti kun parin minuutin jälkeen Devils siirtyi 2-3 johtoon tyylikkäällä maalilla kylläkin. Tämän jälkeen alkoi raivoisa takaa-ajo ja peli kääntyyi Devils päätyyn. Eläintarhaa niskassaan kantanut Jussi ei osunut mm läpiajosta muutakuin suoraan maalivahdin hanskaan. Matti päätti laidalta puolittain läpi ollessaan kokeilla että miltä se lämäri kohti veskaria maistuu jne.
Viimeinen minuutti ja maalivahti pois. Yleisön kannustus oli aivan mahtavaa ja ''Lets go Thunder'' huudot täyttivät hallin kun kiekko pudotettiin hyökkäysalueella viimeistä kertaa jäähän. Aloitusvoitto ja armoton mylly päälle, Jussi pääsi kokeilemaan maalin edestä, osui lihamuuriin. Morrison pääsi ampumaan huippupaikalta suoraan syötöstä mutta puolittain ohi kiekosta ja kiekko ajautui maalin taakse. Matti pelasi kiekon maalin takaa Damien Torfoulle ja tuli minun ja Jamesin seuraksi maalin eteen. Jussi syötti Torfoun laukauksen irtokiekon Morrisonille. Maalivahti oli tässä vaiheessa aivan katollaan ja Matin + James van Leeuwenin kanssa painimme maalin edessä. Karjuin Morrisonille '' shoot, shoot'' ja Mikehän laukoi. Näin vain kun maalivahdin juomapullo lensi takakulmasta ilmaan ja juhlat pystyyn. Varsinaista peliaikaa jäi jäljelle 17 sekunttia ja tilanne 3-3! Tunnelma hallissa oli suorastaan mahtava kun siirryttiin jatkoajalle jota ei kauan ehtinyt kulua. Ensimmäinen vaihto ja Devils pisti kiekon meidän alueelle, Torfou ensimmäisenä paikalla (niinkuin aina) ja kiekko lujaa ränniin. Ränniin vastaantullut pakki ei saanut kiekkoa kunnolla haltuun ja allekirjoittanut ampaisi karkuun. Maalivahti jätti räpyläkäden puolta hiukan enemmän auki eli silmät kiinni ja sinnepäin. Kun avasin silmäni niin en nähnyt kiekkoa mutta punalamppu tärähti iloisesti päälle ja yleisö räjähti huutamaan. Jatkoaikaa ehdittiin pelata 30 sekunttia. Muutaman sekunnin päästä koko joukkue olikin ympärilläni huutaen kaiken suomenkielisen tuotannon ulos mitä olivat tähän mennessä oppineet. Fiilis oli ehkä enemmän tai vähemmän loistava siinä vaiheessa. Jäältä poistuessa ei meinannut koppiin päästä kun ylävitosen heittäjiä ja halaaja riitti sen verran tiuhaan ja onnitteluhuutoja sateli joka suunnasta. Pikku rauhoittuminen kopissa ja siitä antamaan rallienglannintäyteistä haastattelua pelin tapahtumista (löytyy Thunderin facebook-sivuilta). Iltapalalle ravintolaan pelin jälkeen ja siitä nukkumaan kämpälle.
Tehopisteet pelissä Jussi 0+2, Matti 0+1, Joni 2+0
Sunnuntai ja herätys aamu 10. Siitä punttisalille polkemaan kuntopyörää hetkeksi, suihkuun ja taas syömään. Ruokailun jälkeen hallille ja kohtahan se kiekko taas putosi jäähän.
Sama kaava toistui kuin edellispäivänä, olimme ihan purjeessa Ensimmäisen erän jälkeen (jossa meiltä hylättiin mm kaksi maalia olimme tappiolla 1-3. Ainut Thunder onnistuja erässä oli Andre Robichaud!
Toisessa erässä sitten tapahtui kummia. Erän loppupuolella jouduimme alivoimalle ja av:ta pelaamaan komennettiin minun lisäkseni Jussi, Damien ja Regan. Saimme purettua kiekon ja kävin vastustajan päädyssä hiukkasen työntämässä vastustajaa laitaa vasten ja tämä jäi siihen makaamaan. Peli jatkui ja kiekko meidän päähän. Damien pelasi kiekon kulmasta minulle ja samaan aikaan toisessa päässä taklaamani kaveri oli kelannut koko kentän vauhdit ja tuli suoraan selkää kohti. Damienin viimehetken varoituksella pukkasin kiekon takaisin kulmaan ja sain puolittain väistettyä ehkä raukkamaisimman taklausyrityksen mitä olen koskaan kohdannut. Tilanteessa hämmentyi koko porukka ja Jussi käytti sen hyväkseen. Damien pisti kulmasta pystysyötön ja Vähämaan poika yksin läpi. Samaan aikaan Jussin luistellessa läpiajoon valmentajamme heitti fläppitaulun kentälle protestoidessaan sitä ettei vastustajan pakin tappotaklauksesta ollut edes tulossa jäähyä. Tilanne päättyi siten että Jussi uitti kiekon veskarin porteista sisään ja kavensi tilanteeksi 2-3! Pitkän palaverin jälkeen meiltä toinen mies jäähylle ja valmentajamme Janos fläppitaulun heittämisestä vielä ulos. Devils niittasi tietenkin heti 2-4 johtomaalin kahden miehen ylivoimalla ja näissä numeroissa toiselle erätauolle. Erätauolla koutsi kävi pyytämässä anteeksi sitä että otti ulosajon ja kaveri teki jäähyn aikana vielä maalin, mutta ymmärrettävästi hän oli huolissaan pelaajien turvallisuudesta siitäkin syystä että Mike Morrison oli jo taklattu polvitaklauksella pelistä ulos ensimmäisessä erässä (ilman rangaistuksia tietenkin).
Kolmas erä ja saimme armottoman iskun päälle. Ajoin laidasta sisään, jättö Jussille joka kiersi puolustajan ja jätti kiekon hyökkäystä tukeneelle Torfoulle. Ranskan poika täräytti kiekon tolpan viereen ennenkuin veskari ehti patonkia sanoa ja tilanne 3-4! Pari vaihtoa tästä ja uskomattoman hienon päätypelin jälkeen Remy Sandoy täräytti tasoituksen maalin edestä, 4-4! Ja taas ei kauan mennyt niin omanpään aloituksesta Jussi pelasi kiekon vauhdilla minulle laitaan josta lähdin ajamaan maalille. Pääsin pakin ohi ja juuri ennen maalia horjahdin nurin pikku kampin johdosta. Omasta päästä vauhdit kelannut noin satakiloinen suomalaisatleetti Haapakoski oli kuitenkin taas johtaja maalin edessä ja puski maaliin ensin kiekon, sitten maalivahdin, sitten minut ja tuli vielä lopuksi itse perässä. Tuomaraiden maaliloton jälkeen tilanne todettiin maaliksi ja Thunder 5-4 johtoon. Kauan ei sitä iloa kestänyt kun kaveri kuittasi pelin 5-5 tasoihin ja loppuerästä hurlumhei-pelikin rauhoittui ja edessä oli jatkoika. Sitä kesti muutaman sekunnin heitolla yhtäkauan kuin eilispäiväistä. Epäonnistut purku, pelasin omassa päässä liian syvällä ja kaverin pakki käveli sisään ja veti kiekon maaliin. 5-6 voitto Devilsille ja armoton pettymys meille.
Ottelun jälkeen minua ja Mattia pyydettiin paikallisen televisiokanavan haastatteluun mutta kymmenen sekunttia asiaa mietittyämme päätimme kieltäytyä kunniasta koska positiivisuus loisti poissaolollaan kovan pettymyksen jälkeen. Varakapteenimme Cameron kävi onneksi hoitamassa tilanteen puolestamme.
Pelin pistesaldo suomalaisilta: Jussi 1+2, Matti 1+0, Joni 0+2
Tehopisteet ovat täällä sitten hivenen suuntaa antavia sillä maalintekijät ja syöttäjät voivat olla aivan erihenkilöitä kuulutuksissa ja pyötäkirjassa. Muunmuassa Damien Torfoun #27 sunnuntaina tekemä maali merkittiin Van Leeuwenille #37 vaikkei kaveri ollut koko maalin aikana edes kentällä :)) .
Päällimmäisenä viikonlopusta jäi mieleen sunnuntain karvas pettymys ja pelko siitä että Mike Morrisonin kausi voi olla ohi. Kolme pistettä kotipeliviikonlopusta on aivan liian vähä joten eroa lähdetään kuromaan kiinni Aucklandiin ensiviikolla.
Eli siis lauataina lennämme vieraspeli reissulle Aucklandiin ja vastaan asettuu viime kauden mestari Botany Swarm. Paluu on maanantaina joten blogin kirjoituskin jäänee taas maanantaille.
Kuvasatoa emme valitettavasti voi julkaista koska kameramme on juuri nyt huollossa yllättävien vastoinkäymisten johdosta.
Ensiviikkoon lukijat!
Terveisin
Nuksu
Kulunut viikko oli taas lähes täydellisesti onnistunut niinkuin kaikki edellisetkin.
Maanantaina tuntui kuin olisi arkusta noussut kun viikonlopun kahden pelin jälkeen kaikkine vaivoineen raahauduimme työpaikalle. Töiden jälkeen kirjoittelin edellisen blogitekstin ja illaksi treeneihin jotka olivat onneksi normaalia kevyemmät.
Tiistai ja keskiviikko näyttelivät samaa tuttua kaavaa eli töitä treenejä ja salia. Mitään draamattista ei näinä päivinä tapahtunut mitä nyt rokkirusina (eli siis luotettavan ruma automme) keitti pari kertaa. Meinasimme myös ottaa yhdet sakot mutta onneksi poliisi tunsi joukkueen managerin ja siitäkin selvittiin säikähdyksellä.
Torstaina olikin sitten merkittävä päivä varsinkin Jussille joka pääsi joukkueen managerin diilaamana MAAHANMUUTTAJIEN kielikouluun. Jäämme Matin kanssa jännityksellä odottamaan minkälaisia tuloksia opiskelu saa aikaan vaikka hyvin War-Hammer (yleisön antama lempinimi) on kielitaidollaan tähän asti selvinnyt! Torstai-illan treeneissä ohjelmassa oli reilusti ylivoiman harjoittelua viikonloppua silmällä pitäen ja luonnollisestihan se meni sitten enemmän tai vähemmän munilleen, varsinkin meikäiläisen kohdalta.
Perjantaina heräsimme 10 aikoihin aamulla ja suuntasimme punttisalin hämärään treenaamaan hauista!
Tunnin ultimaattisen haukkaripumppaamisen jälkeen syömään ja iltapäivällä oli vielä koko suomiketjulla aika kiropraktikolla joka niksautteli pahimmat jumit pois miehistä. Illalla kävimme vielä syömässä ravintolassa osan seuranamme Hassan, joukkueen ykkösfani Teri ja pari häkkipäätä. Hassan valehteli kevyesti ravintolan pomolle että Jussilla on syntymäpäivä ja Vähämaan poika oli kohtuullisen ihmeissään kun henkilökunta toivotteli hänelle illan ajan hyvää syntymäpäivää ja toi vielä pienen kakunkin pöytään. Tästä oli hyvä jatkaa lauantaihin.
Pääpäivä ja mies viihtyy. Perussetit niinkuin aina. Aamulla ylös, aamupäivästä joukkueen ruokailu ja sitten hieman kylillä hengailua ja siitä hallille. Tunnelma oli odottava mutta húomattavasti rennompi kuin viimeviikon sarja-avauksessa. Vastaan asettui siis Red Devils joka oli tuttu jo parista aijemmasta harjoituspelistä.
Pelikäyntiin ja purjeessa oltiin. Ensimmäiset vaihdot olimme aivan helteessä koko joukkue, vastustaja tuli joka suunnasta ja meidän joukkue ei saanut peliä kunnolla käyntiin.
Noin 5 minuuttia ehdittiin ensimmäistä erää pelata kun Matti ajoi kiekon kanssa hyökkäysalueelle, mailaviidakosta kiekko kimposi Jussille joka jätti kiekon minulle sinisen tuntumaan. Kevyellä karkinepillä kiekko kyytiin ja täydellisesti epäonnistunut rannelaukaus ruuhkaan josta kiekko löysi tiensä maaliin maalivahdin puikoista. 1-0 johtoon siis! Loppuerä kulki kuitenkin samaan tahtiin kuin edellinen eli olimme aivan pihalla koko orkesteri ja vaikka vastustaja tasoittikin saimme kiitti onnea sekä maalivahti Rickiä että tilanne oli vain 1-1. Toisessa erässä Devils otti peräti 12 minuuttia jäähyjä mutta ylivoimamme oli säälittävää. Parhaat paikat tulivat Jussille 5-3 ylivoiman aikana kun hän pääsi vetämään maailman parhaalta tontilta kaksi kertaa suoraan syötöstä. Molemmat vedot kolahtivat iloisesti pleksiin ja juuri parturissa käynyt koutsimme oli repiä loputkin hiukset päästään ylivoiman päätyttyä. Tilannetta paransi vielä se että joku otti keskialueella tyhmän jäähyn ja kaveri täräytti omalla ylivoimallaan samantien 1-2 johtoon. Toisen erän lopulla joukkueen nestori Andre Robichaud kuitenkin punnersi joukkueen väkisellä tasoihin ja erätauolle tilanteessa 2-2.
Kolmas erä alkoi murheellisesti kun parin minuutin jälkeen Devils siirtyi 2-3 johtoon tyylikkäällä maalilla kylläkin. Tämän jälkeen alkoi raivoisa takaa-ajo ja peli kääntyyi Devils päätyyn. Eläintarhaa niskassaan kantanut Jussi ei osunut mm läpiajosta muutakuin suoraan maalivahdin hanskaan. Matti päätti laidalta puolittain läpi ollessaan kokeilla että miltä se lämäri kohti veskaria maistuu jne.
Viimeinen minuutti ja maalivahti pois. Yleisön kannustus oli aivan mahtavaa ja ''Lets go Thunder'' huudot täyttivät hallin kun kiekko pudotettiin hyökkäysalueella viimeistä kertaa jäähän. Aloitusvoitto ja armoton mylly päälle, Jussi pääsi kokeilemaan maalin edestä, osui lihamuuriin. Morrison pääsi ampumaan huippupaikalta suoraan syötöstä mutta puolittain ohi kiekosta ja kiekko ajautui maalin taakse. Matti pelasi kiekon maalin takaa Damien Torfoulle ja tuli minun ja Jamesin seuraksi maalin eteen. Jussi syötti Torfoun laukauksen irtokiekon Morrisonille. Maalivahti oli tässä vaiheessa aivan katollaan ja Matin + James van Leeuwenin kanssa painimme maalin edessä. Karjuin Morrisonille '' shoot, shoot'' ja Mikehän laukoi. Näin vain kun maalivahdin juomapullo lensi takakulmasta ilmaan ja juhlat pystyyn. Varsinaista peliaikaa jäi jäljelle 17 sekunttia ja tilanne 3-3! Tunnelma hallissa oli suorastaan mahtava kun siirryttiin jatkoajalle jota ei kauan ehtinyt kulua. Ensimmäinen vaihto ja Devils pisti kiekon meidän alueelle, Torfou ensimmäisenä paikalla (niinkuin aina) ja kiekko lujaa ränniin. Ränniin vastaantullut pakki ei saanut kiekkoa kunnolla haltuun ja allekirjoittanut ampaisi karkuun. Maalivahti jätti räpyläkäden puolta hiukan enemmän auki eli silmät kiinni ja sinnepäin. Kun avasin silmäni niin en nähnyt kiekkoa mutta punalamppu tärähti iloisesti päälle ja yleisö räjähti huutamaan. Jatkoaikaa ehdittiin pelata 30 sekunttia. Muutaman sekunnin päästä koko joukkue olikin ympärilläni huutaen kaiken suomenkielisen tuotannon ulos mitä olivat tähän mennessä oppineet. Fiilis oli ehkä enemmän tai vähemmän loistava siinä vaiheessa. Jäältä poistuessa ei meinannut koppiin päästä kun ylävitosen heittäjiä ja halaaja riitti sen verran tiuhaan ja onnitteluhuutoja sateli joka suunnasta. Pikku rauhoittuminen kopissa ja siitä antamaan rallienglannintäyteistä haastattelua pelin tapahtumista (löytyy Thunderin facebook-sivuilta). Iltapalalle ravintolaan pelin jälkeen ja siitä nukkumaan kämpälle.
Tehopisteet pelissä Jussi 0+2, Matti 0+1, Joni 2+0
Sunnuntai ja herätys aamu 10. Siitä punttisalille polkemaan kuntopyörää hetkeksi, suihkuun ja taas syömään. Ruokailun jälkeen hallille ja kohtahan se kiekko taas putosi jäähän.
Sama kaava toistui kuin edellispäivänä, olimme ihan purjeessa Ensimmäisen erän jälkeen (jossa meiltä hylättiin mm kaksi maalia olimme tappiolla 1-3. Ainut Thunder onnistuja erässä oli Andre Robichaud!
Toisessa erässä sitten tapahtui kummia. Erän loppupuolella jouduimme alivoimalle ja av:ta pelaamaan komennettiin minun lisäkseni Jussi, Damien ja Regan. Saimme purettua kiekon ja kävin vastustajan päädyssä hiukkasen työntämässä vastustajaa laitaa vasten ja tämä jäi siihen makaamaan. Peli jatkui ja kiekko meidän päähän. Damien pelasi kiekon kulmasta minulle ja samaan aikaan toisessa päässä taklaamani kaveri oli kelannut koko kentän vauhdit ja tuli suoraan selkää kohti. Damienin viimehetken varoituksella pukkasin kiekon takaisin kulmaan ja sain puolittain väistettyä ehkä raukkamaisimman taklausyrityksen mitä olen koskaan kohdannut. Tilanteessa hämmentyi koko porukka ja Jussi käytti sen hyväkseen. Damien pisti kulmasta pystysyötön ja Vähämaan poika yksin läpi. Samaan aikaan Jussin luistellessa läpiajoon valmentajamme heitti fläppitaulun kentälle protestoidessaan sitä ettei vastustajan pakin tappotaklauksesta ollut edes tulossa jäähyä. Tilanne päättyi siten että Jussi uitti kiekon veskarin porteista sisään ja kavensi tilanteeksi 2-3! Pitkän palaverin jälkeen meiltä toinen mies jäähylle ja valmentajamme Janos fläppitaulun heittämisestä vielä ulos. Devils niittasi tietenkin heti 2-4 johtomaalin kahden miehen ylivoimalla ja näissä numeroissa toiselle erätauolle. Erätauolla koutsi kävi pyytämässä anteeksi sitä että otti ulosajon ja kaveri teki jäähyn aikana vielä maalin, mutta ymmärrettävästi hän oli huolissaan pelaajien turvallisuudesta siitäkin syystä että Mike Morrison oli jo taklattu polvitaklauksella pelistä ulos ensimmäisessä erässä (ilman rangaistuksia tietenkin).
Kolmas erä ja saimme armottoman iskun päälle. Ajoin laidasta sisään, jättö Jussille joka kiersi puolustajan ja jätti kiekon hyökkäystä tukeneelle Torfoulle. Ranskan poika täräytti kiekon tolpan viereen ennenkuin veskari ehti patonkia sanoa ja tilanne 3-4! Pari vaihtoa tästä ja uskomattoman hienon päätypelin jälkeen Remy Sandoy täräytti tasoituksen maalin edestä, 4-4! Ja taas ei kauan mennyt niin omanpään aloituksesta Jussi pelasi kiekon vauhdilla minulle laitaan josta lähdin ajamaan maalille. Pääsin pakin ohi ja juuri ennen maalia horjahdin nurin pikku kampin johdosta. Omasta päästä vauhdit kelannut noin satakiloinen suomalaisatleetti Haapakoski oli kuitenkin taas johtaja maalin edessä ja puski maaliin ensin kiekon, sitten maalivahdin, sitten minut ja tuli vielä lopuksi itse perässä. Tuomaraiden maaliloton jälkeen tilanne todettiin maaliksi ja Thunder 5-4 johtoon. Kauan ei sitä iloa kestänyt kun kaveri kuittasi pelin 5-5 tasoihin ja loppuerästä hurlumhei-pelikin rauhoittui ja edessä oli jatkoika. Sitä kesti muutaman sekunnin heitolla yhtäkauan kuin eilispäiväistä. Epäonnistut purku, pelasin omassa päässä liian syvällä ja kaverin pakki käveli sisään ja veti kiekon maaliin. 5-6 voitto Devilsille ja armoton pettymys meille.
Ottelun jälkeen minua ja Mattia pyydettiin paikallisen televisiokanavan haastatteluun mutta kymmenen sekunttia asiaa mietittyämme päätimme kieltäytyä kunniasta koska positiivisuus loisti poissaolollaan kovan pettymyksen jälkeen. Varakapteenimme Cameron kävi onneksi hoitamassa tilanteen puolestamme.
Pelin pistesaldo suomalaisilta: Jussi 1+2, Matti 1+0, Joni 0+2
Tehopisteet ovat täällä sitten hivenen suuntaa antavia sillä maalintekijät ja syöttäjät voivat olla aivan erihenkilöitä kuulutuksissa ja pyötäkirjassa. Muunmuassa Damien Torfoun #27 sunnuntaina tekemä maali merkittiin Van Leeuwenille #37 vaikkei kaveri ollut koko maalin aikana edes kentällä :)) .
Päällimmäisenä viikonlopusta jäi mieleen sunnuntain karvas pettymys ja pelko siitä että Mike Morrisonin kausi voi olla ohi. Kolme pistettä kotipeliviikonlopusta on aivan liian vähä joten eroa lähdetään kuromaan kiinni Aucklandiin ensiviikolla.
Eli siis lauataina lennämme vieraspeli reissulle Aucklandiin ja vastaan asettuu viime kauden mestari Botany Swarm. Paluu on maanantaina joten blogin kirjoituskin jäänee taas maanantaille.
Kuvasatoa emme valitettavasti voi julkaista koska kameramme on juuri nyt huollossa yllättävien vastoinkäymisten johdosta.
Ensiviikkoon lukijat!
Terveisin
Nuksu
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Kausi alkaa!
Ja hyvää maanantaita rakas lukijakunta!!
Niin se viikko taas vierähti ja sarjakausikin polkaistiin käyntiin aika siis niputtaa viikon tapahtumat.
Maanantai alkoi mahtavasti koska Kuningattaren syntymäpäivien johdosta oli kansallinen vapaapäivä saimme iloksemme pitää töistäkin vapaata sen kunniaksi. Nukuimme pitkään ja puolenpäivän pintaan suuntasimme punttisalin hämärään vääntämään haukkaria pariksi tunniksi. Salin jälkeen siirryimme keskustaan syömään ja esittelemään pumpissa olevia siimojamme vastaantulijoille. Päivä kului kaupungilla mukavasti kunnes illalla pääsimme koeajamaan uutta autoamme (ei ollut vielä rekisterissä) jonka perheen äiti anto meille ilmaiseksi käyttöön. Tämä 84 vuosimallin Volkswagen Golf oli varsinainen helmi omine ''pikku''vikoineen joihin pääsimme hyvin nopeasti tutustumaan. Heti ensimmäisellä 1 kilometrin mittaisella koeajolla moottori keitti ja työntämällä takaisin kotiin (onneksi oli alamäki). Päätimme kuitenkin ottaa auton käyttöön siinä uskossa että kyllä se siitä alkaa toimimaan. Koeajon jälkeen jäätreenit ja siitä suoraan nukkumaan.
Tiistai olikin sitten ehkä surkein päivä täällä! Työpäivä tuntui toivottoman pitkältä ja vesisateessa katsastusasemalle sekä punttisalille kävellessä tuntui että mielummin olisin vaikka kotona. Treenitkin olivat menneet edellisenä päivä allekirjoittaneella päin haitaria joten illan jäätreeneihin mennessä mieli oli suhteellisen synkkä. Itsessään jo matka treeneihin oli omanlaisensa seikkailu Matin ajaessa autoa joka sammui joka ikiseen risteykseen tyhjäkäynti ongelmien takia. Mainittakoon myös että ratti on näissä autoissa eripuolella kuin suomessa ja liikennekkin vasemmanpuoleinen. Selvisimme kuitenkin hengissä hallille ja illan treenitkin onnistuivat koko joukkueelta hyvin joten mieliala oli nukkumaan mennessä hyvä.
Keskiviikkona sitten aamuruuhkaan Golfilla joka on ristitty kiekkoturistien ja joukkueen kesken Rokkirusinaksi! Auto taisi sammua vain alle 10 kertaa kolmen kilometrin työmatkalla joten olimme suhteellisen ajoissa työpaikallakin. Lähimpänä hengenlähtöä olimme kuitenkin kun suuntasimme töiden jälkeen Rokkirusinalla salille!
Olimme risteyksessä josta Matti oli juuri kääntymässä vasemmalle kun huomasin viime hetkellä että jokin ei täsmää. Olimme kääntymässä yksisuuntaiselle tielle ja Matti ehti viime hetkellä jarruttaa ettemme jääneet linja-auton alle. Tämän jälkeen kevyessä paniikissa suoritettu peruutus takaisin risteykseen oli päättyä jonkun amis-subarun keulaan mutta siitäkin selvittiin ja pääsimme turvallisesti salille murjomaan ojentajia!
Loppuillan vain lepäilimme ja pidimme yhteyttä kotijoukkoihin.
Torstaina vaivauduimme vielä töihin jonka jälkeen tapoimme aikaa kämpällä odottaen viimeisiä treenejä ennen sarja-avausta. Treenit sujuivat hyvin ja uusi ylivoima koostumuksemmekin alkoi osoittaa toimimisen merkkejä, tästä oli hyvä siirtyä odottelemaan viikonlopun otteluita.
Perjantaina kävimme aamupäivästä salilla jonka jälkeen suuntasimme Hassanin, Andrein ja joukkueemme ykkösfanin Terin kanssa syömään. Ruokailun jälkeen kävimme mutkan yliopistolla ja suuntasimme yliopiston saunaan !! Puolitoista kuukautta ilman saunaa on suomalaiselle kova paikka joten otimme ilon irti ja saunoimme reilun tunnin. Näytimme myös Hassanille miten tosimies heittää löylyä ja niinhän siinä kävi että Kanadan oma poika joutui lauteilta ensimmäisenä poistumaan. Loppuilta menikin kaupungille kierrellen ja ottelumainoksia kauppoihin vieden.
Lauantai, tuo suuri päivä. Vastaan asettui pohjois-saaren West Auckland Admirals. Heti aamusta olo oli hivenen jännittynyt ja kulutimme päivää lähinnä ostoskeskuksella pyörien. Kello kahden aikaan iltapäivällä oli joukkueen yhteinen ruokailu tuttuun tapaan ravintola Craftissa jonka jälkeen pikku kävelyä vielä kaupungissa ja ei muutakun hallille. Hyvät alkulämmittelyt jonka jälkeen varusteita niskaan. Tunnelma oli kopissa hyvin latautunut ja vessan ovi kävi tiuhaan jännäkakan hiipiessä pöksyihin. Lets go boys!! kajahti pukuhuoneen ovelta ja sitten mentiin. Aloituskentällisessä Thunderilla vasenlaita miiinäääää, keskellä Dise Vähämaa ja oikealla JJ Haapakoski, puolustajina Mike Morrison ja Regan Bakker-Connely. Peli käyntiin ja hyvinhän se lähtikin. Hallitsimme ensimmäistä erää kohtuullisen suvereenisti ja Remy Sandoyn tekemän maalin turvin 1-0 erätauolle. Toisessa erässä suomipojat tuhlasivat muutaman makean maalipaikan mutta ei huolta kun puolustaja Mike Morrison nuosee esiin. Hyökkäysalueella rohkea nousu, kevyet puikot vastustajasta ja ranne takakulmaan 2-0!! Samassa erässä vielä Ranskan pääsarjapakki Damien Torfou heitti ilmiömäisen lätyn maalille josta 17-vuotias juniori Bradley Apps ohjasi kiekon komeasti sisään. 3-0 johdossa erätauolle.
Kolmannessa erässä riitti sitten tapahtumia! Karmean virheen jälkeen kaveri kavensi tilanteeksi 3-1 ja sai melkeen heti perään rankkarin. Veskarimme Rick Parry hoiti tämän kuitenki tyylikkäästi tökäten kiekon tylysti ''käärmeenkielellä''. Vastustaja painoi kuitenkin ylivoimalle tilanteen väkisin 3-2 puolitoista minuuttia ennen loppua. Damien Torfou kuitenkin iski kiekon omasta päästä tyylikkäästi tyhjiin kun peliä oli jäljellä noin 40 sekunttia, tilanne 4-2. Vastustaja otti kuitenkin maalivahdin jälleen pois ja tuhannen pompun kautta kiekko jälleen maaliin ja tilanne 4-3, peliaikaa jäljellä noin 20sek. Suomi-ketju komennettiin jäälle ja keskialueen hirvittävän taistelun jälkeen (jossa meikäläinen kolattiin aivan pystyyn) Damien Torfou upotti uskomattoman tylysti kiekon toisen kerran tyhjään maaliin ja sinetöi ottelun loppunumeroiksi 5-3. Näin ensimmäiset 3 pistettä oli ansaitta ja ei muutakuin sunnuntain peliä odottelemaan. Suomalaisten tehot olivat normaalit kiikarit jokaisella. Kuitenkin kenttämme voitti oman 5vs5 pelimme 1-0 ja saimme hyviä maalintekopaikkoja jotka pitää jatkossa pystyä hyödyntämään.
Sunntaina ylös aamulla 10 aikaan ja joukkueen yhteiselle aamujumpalle jonka jälkeen suihkuun, kauluspaita päälle, Craftiin syömään ja katsomaan samalla Stanley Cup finaalia ja siitä hallille. Tunnelma oli kopissa rento ja pikkuisen jopa pelotti että jäikö eilisestä liiankin hyvä tunne. Peli käyntiin ja sama ralli jatkui. Viidellä viittä vastaan hallitsimme peliä mutta maaliin ei kiekkoa saatu. Valmentaja alkoi jo hiukan tuskastua kun suomikenttä tuhlaili tukun varsin maittavia maalipaikkoja. Erätauolle kuitenki tilanteessa 0-0.
Pari minuuttia ehti kulua toista erää kun kaveri iski puolustuspään merkkausvirheen jälkeen maalin edestä tilanteeksi 0-1. Toista erää oli pelattu reilu 7 minuuttia kun saimme rangaistuksen. Jussin kanssa alivoimalla kentälle ja Jussin aloitusvoiton jälkeen kiekko ajautui kulmaan josta Torfou selvisi kaksinkamppailun voittajana kiekon kanssa. Syöttö Jussille joka oli hyvin oman siniviivan alla liikkeessä ja tällä välin allekirjoittanut iski ison vaihteen silmään ja leikkasin keskelle. Vähämaan syöttö napsahti suoraan lapaan ja polkaisin pakkien välistä läpiajoon. Pikkukäyttö rystyllä ja kiekko kilpipuolen yläkulmaan, tilanne 1-1. Sitä riemua kesti noin parikymmentä sekunttia ja kaveri kuittasi heti ylivoimalla tilanteeksi 1-2. Tämän jälkeen Admirals otti kuitenkin kaksi peräkkäistä jäähyä ja viimein ylivoimalla onnistuimme tasoittamaan pelin. Morrisonin kanssa pari nopeaa syöttöä jolla saatiin nelikko liikkeelle, yksi kaveri irtosi perääni ja sillä aikaa Matti näytti että kuka on isäntä maalin edessä! Heitin kiekon rystyllä maalin eteen jossa Matti oli valmiina, lapa jäähän ja nimi paikallislehteen. Veto painui näyttävästi suoraan syötöstä takayläkulmaan ja tilanne 2-2. Näissä lukemissa myös erätauolle. Kolmannessa erässä sitten kaveri taas 2-3 johtoon ja taas tulimme tasoihin, tällä kertaa Regan Wilson iski kiekon maaliin. Tämän jälkeen tyhmä hyökkäyspään jäähy ja heti tilanne 3-4 Admiralssille. Myös joukkueemme ykkösveskari Rick Parry loukkaantui ja kaveri käytti tilanteen nopeasti hyödykseen tehden pari salamamaalia. Bradley Apps onnistui vielä kaventamaan tilanteeksi 4-6. Ja lopussa haimme tasoitusta vimmatusti. Jussi esitti jotain harvinaista ja TAKLASI vastustajan afrotukkaista pakkia niin lujaa että kaveri oli mennä päätylaudoituksesta läpi. Takaa-ajo ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja Admirals teki vielä yhden läpiajo maalin. Ottelu päättyi siis lukemin 4-7. Pettymys oli kova pelin jälkeen koska peli oli meillä täydellisesti hallinnassa mutta tyhmät jäähyt (korkeat maila, vaihtovirheet) sotkivat pelimme. Suomailaisten tehot seuraavasti: #5 1+1, #23 1+0, #22 0+1. Parannettavaa jäi huimasti koko joukkueella ja varsinkin meidän ketjulla viimeistelyn osalta. Muuten pelit olivat hyvätasosia ja vauhdikkaita molemmat.
Ensiviikolla vastaan asettuu jo kahdesti harjoituspeleissä kohdattu Red Devils ja ottelut pelataan meidän kotihallissa. Kuusi pistettä on minimivaatimus tulevalle viikonlopulle!
Blogi saattaa seuraavina viikkoina ilmestyä vasta maanantaisin johtuen siitä että sunnuntain pelin jälkeen tunteet saattavat olla hiukan pinnassa hyvään tai huonoon suuntaan ja väsymyskin vallan kova. Lupaan kuitenkin päivittää blogin viimeistään maanantaisin.
Kiitos ja kuulemiin
Thunder #5
Niin se viikko taas vierähti ja sarjakausikin polkaistiin käyntiin aika siis niputtaa viikon tapahtumat.
Maanantai alkoi mahtavasti koska Kuningattaren syntymäpäivien johdosta oli kansallinen vapaapäivä saimme iloksemme pitää töistäkin vapaata sen kunniaksi. Nukuimme pitkään ja puolenpäivän pintaan suuntasimme punttisalin hämärään vääntämään haukkaria pariksi tunniksi. Salin jälkeen siirryimme keskustaan syömään ja esittelemään pumpissa olevia siimojamme vastaantulijoille. Päivä kului kaupungilla mukavasti kunnes illalla pääsimme koeajamaan uutta autoamme (ei ollut vielä rekisterissä) jonka perheen äiti anto meille ilmaiseksi käyttöön. Tämä 84 vuosimallin Volkswagen Golf oli varsinainen helmi omine ''pikku''vikoineen joihin pääsimme hyvin nopeasti tutustumaan. Heti ensimmäisellä 1 kilometrin mittaisella koeajolla moottori keitti ja työntämällä takaisin kotiin (onneksi oli alamäki). Päätimme kuitenkin ottaa auton käyttöön siinä uskossa että kyllä se siitä alkaa toimimaan. Koeajon jälkeen jäätreenit ja siitä suoraan nukkumaan.
Tiistai olikin sitten ehkä surkein päivä täällä! Työpäivä tuntui toivottoman pitkältä ja vesisateessa katsastusasemalle sekä punttisalille kävellessä tuntui että mielummin olisin vaikka kotona. Treenitkin olivat menneet edellisenä päivä allekirjoittaneella päin haitaria joten illan jäätreeneihin mennessä mieli oli suhteellisen synkkä. Itsessään jo matka treeneihin oli omanlaisensa seikkailu Matin ajaessa autoa joka sammui joka ikiseen risteykseen tyhjäkäynti ongelmien takia. Mainittakoon myös että ratti on näissä autoissa eripuolella kuin suomessa ja liikennekkin vasemmanpuoleinen. Selvisimme kuitenkin hengissä hallille ja illan treenitkin onnistuivat koko joukkueelta hyvin joten mieliala oli nukkumaan mennessä hyvä.
Keskiviikkona sitten aamuruuhkaan Golfilla joka on ristitty kiekkoturistien ja joukkueen kesken Rokkirusinaksi! Auto taisi sammua vain alle 10 kertaa kolmen kilometrin työmatkalla joten olimme suhteellisen ajoissa työpaikallakin. Lähimpänä hengenlähtöä olimme kuitenkin kun suuntasimme töiden jälkeen Rokkirusinalla salille!
Olimme risteyksessä josta Matti oli juuri kääntymässä vasemmalle kun huomasin viime hetkellä että jokin ei täsmää. Olimme kääntymässä yksisuuntaiselle tielle ja Matti ehti viime hetkellä jarruttaa ettemme jääneet linja-auton alle. Tämän jälkeen kevyessä paniikissa suoritettu peruutus takaisin risteykseen oli päättyä jonkun amis-subarun keulaan mutta siitäkin selvittiin ja pääsimme turvallisesti salille murjomaan ojentajia!
Loppuillan vain lepäilimme ja pidimme yhteyttä kotijoukkoihin.
Torstaina vaivauduimme vielä töihin jonka jälkeen tapoimme aikaa kämpällä odottaen viimeisiä treenejä ennen sarja-avausta. Treenit sujuivat hyvin ja uusi ylivoima koostumuksemmekin alkoi osoittaa toimimisen merkkejä, tästä oli hyvä siirtyä odottelemaan viikonlopun otteluita.
Perjantaina kävimme aamupäivästä salilla jonka jälkeen suuntasimme Hassanin, Andrein ja joukkueemme ykkösfanin Terin kanssa syömään. Ruokailun jälkeen kävimme mutkan yliopistolla ja suuntasimme yliopiston saunaan !! Puolitoista kuukautta ilman saunaa on suomalaiselle kova paikka joten otimme ilon irti ja saunoimme reilun tunnin. Näytimme myös Hassanille miten tosimies heittää löylyä ja niinhän siinä kävi että Kanadan oma poika joutui lauteilta ensimmäisenä poistumaan. Loppuilta menikin kaupungille kierrellen ja ottelumainoksia kauppoihin vieden.
Lauantai, tuo suuri päivä. Vastaan asettui pohjois-saaren West Auckland Admirals. Heti aamusta olo oli hivenen jännittynyt ja kulutimme päivää lähinnä ostoskeskuksella pyörien. Kello kahden aikaan iltapäivällä oli joukkueen yhteinen ruokailu tuttuun tapaan ravintola Craftissa jonka jälkeen pikku kävelyä vielä kaupungissa ja ei muutakun hallille. Hyvät alkulämmittelyt jonka jälkeen varusteita niskaan. Tunnelma oli kopissa hyvin latautunut ja vessan ovi kävi tiuhaan jännäkakan hiipiessä pöksyihin. Lets go boys!! kajahti pukuhuoneen ovelta ja sitten mentiin. Aloituskentällisessä Thunderilla vasenlaita miiinäääää, keskellä Dise Vähämaa ja oikealla JJ Haapakoski, puolustajina Mike Morrison ja Regan Bakker-Connely. Peli käyntiin ja hyvinhän se lähtikin. Hallitsimme ensimmäistä erää kohtuullisen suvereenisti ja Remy Sandoyn tekemän maalin turvin 1-0 erätauolle. Toisessa erässä suomipojat tuhlasivat muutaman makean maalipaikan mutta ei huolta kun puolustaja Mike Morrison nuosee esiin. Hyökkäysalueella rohkea nousu, kevyet puikot vastustajasta ja ranne takakulmaan 2-0!! Samassa erässä vielä Ranskan pääsarjapakki Damien Torfou heitti ilmiömäisen lätyn maalille josta 17-vuotias juniori Bradley Apps ohjasi kiekon komeasti sisään. 3-0 johdossa erätauolle.
Kolmannessa erässä riitti sitten tapahtumia! Karmean virheen jälkeen kaveri kavensi tilanteeksi 3-1 ja sai melkeen heti perään rankkarin. Veskarimme Rick Parry hoiti tämän kuitenki tyylikkäästi tökäten kiekon tylysti ''käärmeenkielellä''. Vastustaja painoi kuitenkin ylivoimalle tilanteen väkisin 3-2 puolitoista minuuttia ennen loppua. Damien Torfou kuitenkin iski kiekon omasta päästä tyylikkäästi tyhjiin kun peliä oli jäljellä noin 40 sekunttia, tilanne 4-2. Vastustaja otti kuitenkin maalivahdin jälleen pois ja tuhannen pompun kautta kiekko jälleen maaliin ja tilanne 4-3, peliaikaa jäljellä noin 20sek. Suomi-ketju komennettiin jäälle ja keskialueen hirvittävän taistelun jälkeen (jossa meikäläinen kolattiin aivan pystyyn) Damien Torfou upotti uskomattoman tylysti kiekon toisen kerran tyhjään maaliin ja sinetöi ottelun loppunumeroiksi 5-3. Näin ensimmäiset 3 pistettä oli ansaitta ja ei muutakuin sunnuntain peliä odottelemaan. Suomalaisten tehot olivat normaalit kiikarit jokaisella. Kuitenkin kenttämme voitti oman 5vs5 pelimme 1-0 ja saimme hyviä maalintekopaikkoja jotka pitää jatkossa pystyä hyödyntämään.
Sunntaina ylös aamulla 10 aikaan ja joukkueen yhteiselle aamujumpalle jonka jälkeen suihkuun, kauluspaita päälle, Craftiin syömään ja katsomaan samalla Stanley Cup finaalia ja siitä hallille. Tunnelma oli kopissa rento ja pikkuisen jopa pelotti että jäikö eilisestä liiankin hyvä tunne. Peli käyntiin ja sama ralli jatkui. Viidellä viittä vastaan hallitsimme peliä mutta maaliin ei kiekkoa saatu. Valmentaja alkoi jo hiukan tuskastua kun suomikenttä tuhlaili tukun varsin maittavia maalipaikkoja. Erätauolle kuitenki tilanteessa 0-0.
Pari minuuttia ehti kulua toista erää kun kaveri iski puolustuspään merkkausvirheen jälkeen maalin edestä tilanteeksi 0-1. Toista erää oli pelattu reilu 7 minuuttia kun saimme rangaistuksen. Jussin kanssa alivoimalla kentälle ja Jussin aloitusvoiton jälkeen kiekko ajautui kulmaan josta Torfou selvisi kaksinkamppailun voittajana kiekon kanssa. Syöttö Jussille joka oli hyvin oman siniviivan alla liikkeessä ja tällä välin allekirjoittanut iski ison vaihteen silmään ja leikkasin keskelle. Vähämaan syöttö napsahti suoraan lapaan ja polkaisin pakkien välistä läpiajoon. Pikkukäyttö rystyllä ja kiekko kilpipuolen yläkulmaan, tilanne 1-1. Sitä riemua kesti noin parikymmentä sekunttia ja kaveri kuittasi heti ylivoimalla tilanteeksi 1-2. Tämän jälkeen Admirals otti kuitenkin kaksi peräkkäistä jäähyä ja viimein ylivoimalla onnistuimme tasoittamaan pelin. Morrisonin kanssa pari nopeaa syöttöä jolla saatiin nelikko liikkeelle, yksi kaveri irtosi perääni ja sillä aikaa Matti näytti että kuka on isäntä maalin edessä! Heitin kiekon rystyllä maalin eteen jossa Matti oli valmiina, lapa jäähän ja nimi paikallislehteen. Veto painui näyttävästi suoraan syötöstä takayläkulmaan ja tilanne 2-2. Näissä lukemissa myös erätauolle. Kolmannessa erässä sitten kaveri taas 2-3 johtoon ja taas tulimme tasoihin, tällä kertaa Regan Wilson iski kiekon maaliin. Tämän jälkeen tyhmä hyökkäyspään jäähy ja heti tilanne 3-4 Admiralssille. Myös joukkueemme ykkösveskari Rick Parry loukkaantui ja kaveri käytti tilanteen nopeasti hyödykseen tehden pari salamamaalia. Bradley Apps onnistui vielä kaventamaan tilanteeksi 4-6. Ja lopussa haimme tasoitusta vimmatusti. Jussi esitti jotain harvinaista ja TAKLASI vastustajan afrotukkaista pakkia niin lujaa että kaveri oli mennä päätylaudoituksesta läpi. Takaa-ajo ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja Admirals teki vielä yhden läpiajo maalin. Ottelu päättyi siis lukemin 4-7. Pettymys oli kova pelin jälkeen koska peli oli meillä täydellisesti hallinnassa mutta tyhmät jäähyt (korkeat maila, vaihtovirheet) sotkivat pelimme. Suomailaisten tehot seuraavasti: #5 1+1, #23 1+0, #22 0+1. Parannettavaa jäi huimasti koko joukkueella ja varsinkin meidän ketjulla viimeistelyn osalta. Muuten pelit olivat hyvätasosia ja vauhdikkaita molemmat.
Ensiviikolla vastaan asettuu jo kahdesti harjoituspeleissä kohdattu Red Devils ja ottelut pelataan meidän kotihallissa. Kuusi pistettä on minimivaatimus tulevalle viikonlopulle!
Blogi saattaa seuraavina viikkoina ilmestyä vasta maanantaisin johtuen siitä että sunnuntain pelin jälkeen tunteet saattavat olla hiukan pinnassa hyvään tai huonoon suuntaan ja väsymyskin vallan kova. Lupaan kuitenkin päivittää blogin viimeistään maanantaisin.
Kiitos ja kuulemiin
Thunder #5
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
KUVASATOA 4
Vesivahinkoja ja koiranruokaa.
Oikeen synkkää iltaa kaikille lukijoille.
Kulunut viikko sujui taas vallan mallikkaasti heti maanantaista alkaen kun purkuinsinööri Haapakoski sekä rakennusmaisteri Nukari olivat tulessa työpaikallaan. Matti katkoi ylimääräisiä vesiputkia rälläkällä ja siinä kaikessa kiireessä unohdimme tarkistaa että erään putken yläpuolella oli noin 2-3tuhannen litran vesisäiliö. Sekin tuli selväksi että säiliössä oli vettä, nimittäin sen verran komeasti alkoi rakennuksen kolmannen kerroksen katonrajasta vettä suihkuamaan. Hetken ihmeteltyämme älysimme laittaa putkeen vesiletkun jolla ohjasimme veden sadeveden poistoputkeen, no ensimmäinen poistoputki oli tukittu jo aikoja sitten mutta toinen putki jo veti hyvin vettä ja huokasimme helpotuksesta. Tämän jälkeen Matti päätti lähteä käymään wc:ssä joka sijaitsi rakennuksen alimmassa kerroksessa. Niinhän siinä oli käynyt että sadevedenpoistoputki oli johtanut alakerran vessaan ja wc:n lattia lainehti iloisesti vedestä. Kaiken kruunuksi vettä valui myös järkyttävät määrät lattian läpi rakennuksen toiseen kerrokseen, mutta silti saimme vielä säilyttää työpaikkamme!
Tiistaina onnistuimme sitten neuvottelemaan työviikkomme 3päivän mittaisiksi (ma,ti,ke), joten aikaa treenaamiseen ja palautumiseen jää hivenen paremmin. Päivä oli siinä mielessä myös merkittävä että sain ensimmäisen palkkanikin täällä ja kyllähän se setelinippu kirjekuoressa antoi lisävirtaa työntekoon.
Maanantaina olimme käyneet ainostaan illalla jäällä ja tiistaina töiden jälkeen kävimme punttisalilla ja siitä lähes suoraan jäähallille treeneihin. Jussikin alkaa pikkuhiljaa olemaan sinut aikaeron kanssa ja luistinkin liikkuu jo mukavasti treeneissä.
Keskiviikkona olikin sitten viikon viimeinen työpäivä jonka jälkeen kotiin ja suihkun kautta joukkueen poikien kanssa keilaamaan. Keilahallilla kisaaminen keskittyi lähinnä siihen että kuka saa keilapallon kovimmalla vauhdilla perille asti. Voittoon ylsi Mike Morrison ja meikäläinen oli hyvä kakkonen. Jussi piti suomipoikien mainetta yllä pisteiden puolesta ja ylsi siinä kisassa koko porukan kolmanneksi. Tämän jälkeen syömään joukkueen kanssa ja ruuan jälkeen kutsuikin jo oma peti.
Torstai olikin sitte taas tapahtumarikasta pätkää! Nukuimme pitkään ja kello 12 alkoi ensimmäinen Stanley Cup finaali ja suuntasimme sitä katsomaan muiden ulkomaalaispelaajien ja muutaman paikkalispelurin kanssa ravintola Craftiin. Pelin jälkeen olikin sitten vuoro antaa pienet haastattelut joukkueen promovideoon (linkki tarinan lopussa). Pääosaa esittivät Matti ja Mike Morrison joilla juttua tuli hyvin, Jussi hoiteli haastattelun tyylikkäästi kotimaan kielellä ja saattoi olla että vedätimme hiukkasen haastattelijaa kun Jussin tarinoita käännettiin englanniksi! Kuulema toista vastaavanlaista videota jo suunnitellaan joten ilmeisesti video on ollut suosittu kotimaassakin. Velvollisuuksien jälkeen olikin aika suunnata punttisalin hämärään polttamaan kaloreita ja odottelemaan illan jäätreenejä. Treenien jälkeen koutsi kertoi että koska tämän viikonlopun jälkeen seuraavat viisi viikonloppua ovat kaikki täynnä pelejä niin pitää kiekkoon ottaa etäisyyttä viikonlopun aikana ja antaa kropalle lepoa.
Perjantaina aloitimme levon pitämisen etsimällä Matille lääkärin koska kaikki taudit hinkuyskästä malariaan tuntuivat kaveria vaivaavan. Matin ollessa lääkärillä kulutimme Jussin kanssa aikaa ja rahaa ostoskeskuksessa ja noin tunnin odottelun jälkeen Mattikin saapui hymy korvissa asti seuraamme. Lääkkeeksi oli määrätty antibiootteja, steroideja, asteroideja + muutamia muita kapseleita joiden sivuvaikutuksia olemme Jussin kanssa innolla odotelleet. Lääkkeistä innostuneena suuntasimme punttisalille jossa parin tunnin puurtamisen jälkeen Matti totesi peilin edessä pullistellessaan että lääkkeet olivat jo varmasti kasvattaneet ainakin muutaman uuden lihaksen. Salin jälkeen suuntasimme kämpille suihkuun ja illan vietimme suomiketjun kesken ravintola-illallisen merkeissä. Lauantaina saimme Jussista seuraa kotiloomme ja tietäähän sen että se ei hyvin päättynyt! Jussilla nimittäin yllätti pieni nälkä ja hän päätti ravita itseään leikkaamalla jääkaapissamme olevasta makkarapötköstä pikku siivun itselleen. Jussin kommentit siitä että makkara maistuu hieman ''erikoiselle'' saivat Matin tarkistamaan makkaran alkuperän ja yllätys oli suuri kun kunnon kotleri paljastuikin KOIRAN makkaraksi. Kymmenen minuutin hervottoman nauramisen jälkeen Jussi päätti työntää sormet kurkkuun ja tyhjentää mahalaukkunsa tästä eläinmaailman herkusta. Tämän jälkeen valitsimme turvallisemman ruokailuvaihtoehdon ja tilasimme pizzataxilla ruokaa suoraan kotilon ikkunan alle.
Ruokailun jälkeen olikin sitten aika siistiytyä ja lähteä joukkuekaverimme Darcyn ja hänen kihlattunsa Amyn (joukkueen fysio) kihlajaisiin. Kihlajaiset pidettiin jäähallin tiloissa ja joukkueellamme oli myös oma ohjelmanumero näissä karkeloissa. Nimittäin muodostelmaluistelu jäällä, asusteena luistimet ja bokserit (tai vapaavalintaisesti munasuojat). Darcy oli esityksestämme vallan otettu ja myös naispuoliset katsojat antoivat hyvää palautetta koreografiasta ynnä muista kaksoislutseista. Kihlajaisten loppupuolella vierailla oli vielä mahdollisuus vuokrata hallilta luistimet ja käydä luistelemassa joten hauskaa riitti koko illan.
Tämä sunnuntai on sujunut kivasti kotiloituen (Jussi ollut jälleen seurassamme). Katselimme Nhl:n finaalin toisen osaottelun aamupäivästä ja kävimme reippaalla iltapäivä kävelyllä, huomenna on täälläpäin yleinen vapaapäivä Englannin Kuningattaren syntymäpäivien johdosta joten huomenissa on luultavasti ohjelmassa kovaa treeniä ensin salilla ja illalla jäällä. Tulevien viikonloppujen ohjelma onkin sitten aika selvää eli seuraavat 5 viikonloppua meillä on tuplapelit joka vkl joten nyt kun akut on ladattu on hyvä alkaa siirtämään katseet ensiviikkoon ja tulevan viikonlopun sarja-avaukseen.
Alla olevasta linkistä voit kurkistaa videon jolla kiekkoturistit esiintyy.
http://www.youtube.com/watch?v=Qnv63P4EheI
Toivon myös arvosteluita siitä kellä ulkomaalaispelaajista on komeimmat pensselit!
WuhWuh
Terveisin
Kiekkoturistit
Kulunut viikko sujui taas vallan mallikkaasti heti maanantaista alkaen kun purkuinsinööri Haapakoski sekä rakennusmaisteri Nukari olivat tulessa työpaikallaan. Matti katkoi ylimääräisiä vesiputkia rälläkällä ja siinä kaikessa kiireessä unohdimme tarkistaa että erään putken yläpuolella oli noin 2-3tuhannen litran vesisäiliö. Sekin tuli selväksi että säiliössä oli vettä, nimittäin sen verran komeasti alkoi rakennuksen kolmannen kerroksen katonrajasta vettä suihkuamaan. Hetken ihmeteltyämme älysimme laittaa putkeen vesiletkun jolla ohjasimme veden sadeveden poistoputkeen, no ensimmäinen poistoputki oli tukittu jo aikoja sitten mutta toinen putki jo veti hyvin vettä ja huokasimme helpotuksesta. Tämän jälkeen Matti päätti lähteä käymään wc:ssä joka sijaitsi rakennuksen alimmassa kerroksessa. Niinhän siinä oli käynyt että sadevedenpoistoputki oli johtanut alakerran vessaan ja wc:n lattia lainehti iloisesti vedestä. Kaiken kruunuksi vettä valui myös järkyttävät määrät lattian läpi rakennuksen toiseen kerrokseen, mutta silti saimme vielä säilyttää työpaikkamme!
Tiistaina onnistuimme sitten neuvottelemaan työviikkomme 3päivän mittaisiksi (ma,ti,ke), joten aikaa treenaamiseen ja palautumiseen jää hivenen paremmin. Päivä oli siinä mielessä myös merkittävä että sain ensimmäisen palkkanikin täällä ja kyllähän se setelinippu kirjekuoressa antoi lisävirtaa työntekoon.
Maanantaina olimme käyneet ainostaan illalla jäällä ja tiistaina töiden jälkeen kävimme punttisalilla ja siitä lähes suoraan jäähallille treeneihin. Jussikin alkaa pikkuhiljaa olemaan sinut aikaeron kanssa ja luistinkin liikkuu jo mukavasti treeneissä.
Keskiviikkona olikin sitten viikon viimeinen työpäivä jonka jälkeen kotiin ja suihkun kautta joukkueen poikien kanssa keilaamaan. Keilahallilla kisaaminen keskittyi lähinnä siihen että kuka saa keilapallon kovimmalla vauhdilla perille asti. Voittoon ylsi Mike Morrison ja meikäläinen oli hyvä kakkonen. Jussi piti suomipoikien mainetta yllä pisteiden puolesta ja ylsi siinä kisassa koko porukan kolmanneksi. Tämän jälkeen syömään joukkueen kanssa ja ruuan jälkeen kutsuikin jo oma peti.
Torstai olikin sitte taas tapahtumarikasta pätkää! Nukuimme pitkään ja kello 12 alkoi ensimmäinen Stanley Cup finaali ja suuntasimme sitä katsomaan muiden ulkomaalaispelaajien ja muutaman paikkalispelurin kanssa ravintola Craftiin. Pelin jälkeen olikin sitten vuoro antaa pienet haastattelut joukkueen promovideoon (linkki tarinan lopussa). Pääosaa esittivät Matti ja Mike Morrison joilla juttua tuli hyvin, Jussi hoiteli haastattelun tyylikkäästi kotimaan kielellä ja saattoi olla että vedätimme hiukkasen haastattelijaa kun Jussin tarinoita käännettiin englanniksi! Kuulema toista vastaavanlaista videota jo suunnitellaan joten ilmeisesti video on ollut suosittu kotimaassakin. Velvollisuuksien jälkeen olikin aika suunnata punttisalin hämärään polttamaan kaloreita ja odottelemaan illan jäätreenejä. Treenien jälkeen koutsi kertoi että koska tämän viikonlopun jälkeen seuraavat viisi viikonloppua ovat kaikki täynnä pelejä niin pitää kiekkoon ottaa etäisyyttä viikonlopun aikana ja antaa kropalle lepoa.
Perjantaina aloitimme levon pitämisen etsimällä Matille lääkärin koska kaikki taudit hinkuyskästä malariaan tuntuivat kaveria vaivaavan. Matin ollessa lääkärillä kulutimme Jussin kanssa aikaa ja rahaa ostoskeskuksessa ja noin tunnin odottelun jälkeen Mattikin saapui hymy korvissa asti seuraamme. Lääkkeeksi oli määrätty antibiootteja, steroideja, asteroideja + muutamia muita kapseleita joiden sivuvaikutuksia olemme Jussin kanssa innolla odotelleet. Lääkkeistä innostuneena suuntasimme punttisalille jossa parin tunnin puurtamisen jälkeen Matti totesi peilin edessä pullistellessaan että lääkkeet olivat jo varmasti kasvattaneet ainakin muutaman uuden lihaksen. Salin jälkeen suuntasimme kämpille suihkuun ja illan vietimme suomiketjun kesken ravintola-illallisen merkeissä. Lauantaina saimme Jussista seuraa kotiloomme ja tietäähän sen että se ei hyvin päättynyt! Jussilla nimittäin yllätti pieni nälkä ja hän päätti ravita itseään leikkaamalla jääkaapissamme olevasta makkarapötköstä pikku siivun itselleen. Jussin kommentit siitä että makkara maistuu hieman ''erikoiselle'' saivat Matin tarkistamaan makkaran alkuperän ja yllätys oli suuri kun kunnon kotleri paljastuikin KOIRAN makkaraksi. Kymmenen minuutin hervottoman nauramisen jälkeen Jussi päätti työntää sormet kurkkuun ja tyhjentää mahalaukkunsa tästä eläinmaailman herkusta. Tämän jälkeen valitsimme turvallisemman ruokailuvaihtoehdon ja tilasimme pizzataxilla ruokaa suoraan kotilon ikkunan alle.
Ruokailun jälkeen olikin sitten aika siistiytyä ja lähteä joukkuekaverimme Darcyn ja hänen kihlattunsa Amyn (joukkueen fysio) kihlajaisiin. Kihlajaiset pidettiin jäähallin tiloissa ja joukkueellamme oli myös oma ohjelmanumero näissä karkeloissa. Nimittäin muodostelmaluistelu jäällä, asusteena luistimet ja bokserit (tai vapaavalintaisesti munasuojat). Darcy oli esityksestämme vallan otettu ja myös naispuoliset katsojat antoivat hyvää palautetta koreografiasta ynnä muista kaksoislutseista. Kihlajaisten loppupuolella vierailla oli vielä mahdollisuus vuokrata hallilta luistimet ja käydä luistelemassa joten hauskaa riitti koko illan.
Tämä sunnuntai on sujunut kivasti kotiloituen (Jussi ollut jälleen seurassamme). Katselimme Nhl:n finaalin toisen osaottelun aamupäivästä ja kävimme reippaalla iltapäivä kävelyllä, huomenna on täälläpäin yleinen vapaapäivä Englannin Kuningattaren syntymäpäivien johdosta joten huomenissa on luultavasti ohjelmassa kovaa treeniä ensin salilla ja illalla jäällä. Tulevien viikonloppujen ohjelma onkin sitten aika selvää eli seuraavat 5 viikonloppua meillä on tuplapelit joka vkl joten nyt kun akut on ladattu on hyvä alkaa siirtämään katseet ensiviikkoon ja tulevan viikonlopun sarja-avaukseen.
Alla olevasta linkistä voit kurkistaa videon jolla kiekkoturistit esiintyy.
http://www.youtube.com/watch?v=Qnv63P4EheI
Toivon myös arvosteluita siitä kellä ulkomaalaispelaajista on komeimmat pensselit!
WuhWuh
Terveisin
Kiekkoturistit
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)