Ja piiiitkän hiljaiselon jälkeen oikeen mukavaa alkanutta viikkoa arvon lukijat!
Harvinaisen paljon munilleen menneen Aucklandin matkan jälkeen olikin ohjelmassa kahden viikonlopun tauko peleistä ja samalla myös taiteilija Nukari vietti ansaittua lomaa blogin kirjoituksesta. Seuraava viikko Aucklandin jälkeen kuluikin pääasiassa leväten ja viiden peräkkäisen tuplapeliviikonlopun aikana kerääntyneiden vaivojen paranteluun. Salilla emme käyneet kuin muutaman kerran, pojat kävivät pelaamassa tennistä muutamaan otteeseen ja itse viihdyin lähinnä lääkärillä. Alkuviikon treenit myös peruttiin koska väki oli sen verran osissa ja sairaana joten ensimmäisen kerran keräsimme itsemme hallille torstaina. Loppuviikko sujui rauhallisissa merkeissä.
Seuraavalla viikolla sama ralli jatkui, salilla kävimme sentään jo entiseen malliin ja treenitkin pyörivät normaalisti. Välistä mieleen hiipikin että tätäkö se jääkiekkoammattilaisen (lue; työttömän maahanmuuttajan) arki onkaan. Pelejä pelatessa aika oli kulunut suhteellisen nopeasti viikosta toiseen mutta nyt meinasi välillä koti-ikävä ja samat arkirutiinit vetää vakavaksi. Jussi kävi töissä jokusen päivän ja oli sen verran hapoilla fyysisten töiden johdosta että muistutti iltaisin lähinnä lämmitettyä raatoa! Matin kanssa siinä eräänä iltana naureskelimme asialle että viimeisen kolmen kuukauden aikana ei ole kertaakaan oltu yli 12 tuntia ettemme olisi toisiamme nähneet. Illalla nukkumaan mentäessä toisen naamataulu on viimeinen jonka näkee ja aamulla herätessä saman kaiffarin lärvi pyörii ensimmäisenä samassa huoneessa kun heräät. Silti on kyllä selvitty ihmeen hyvin tähän asti ilman pahempia yhteenottoja. Jännityksellä odotettaan millaisia vieroitusoireita tulee kun suomeen päästään!
Sitten viimeviikkoon. Alkuviikosta menin joukkueemme pakkipään vahvistuksen Chrisin kanssa töihin tutulle työmaalle lapioimaan hiekkaa. Älykkyystasoltaan homma vastasi noin koulutetun apinan töitä ja fyysiseltä tasoltaan työ oli liian haastavaa! Kolmessa päivässä saimme kuitenkin hommat pakettiin eli keskiviikosta asti loppuviikko sitten vapaata. Matti oli tällä välin viettänyt päivät yksikseen hengaillen ja olikin verrattain hyvällä tuulella kun oli saanut viettää aikaa omassa hyvässä seurassaan. Erehtyi jopa käymään parturissakin !!!
Torstain treeneissä tunnelma olikin jo sitten odottava viikonloppua kohti. Koko viikon hyvin sujuneet treenit jatkuivat myös torstaina ja tästä olikin hyvä valmistautua Queenstownia vastaan pelattaviin otteluihin ja vielä pitkästä aikaa kotihalliin. Perjantaina Jussi käväisi vielä työelämässä ja minä sekä Matti salilla. Sitten kaikki olikin valmiina viikonloppua varten.
Lauantai, Pääpäivä, Pelipäivä, Juhulapäivä jne.
Aamupäivällä normaali rutiinit joukkueen ruokailua ja kaupungilla pyörimistä. Vastustajalla oli ennakkotietojen mukaan nyt mukana NHL varauksenkin omistava hyökkääjä Matt Schneider. Tämä arviolta kaksimetrinen kanukki pitäisi illan pelissä saada pidettyä pimennossa. Kiekko jäähän ja mennään! Huonostihan se alkoi, meidän kentällä toinen vaihto ja juuri kyseinen kanukki kaivoi kiekon kulmasta, nousi keskelle ja tarjoili puolustajalle jonka veto painui takakulmaan. 0-1 ja pelattu oli noin 3 minuuttia ensimmäistä erää!
Tästä kului noin minuutti ja Stampeden joukkueelle jäähy. Pääsimme ylivoimalla heti hyvin alueelle. Kiekko minulle kulmaan josta syötin sen p-pisteen kaarelle Hassanille ja ampaisin neliön keskelle Matin seuraksi maskiin. Saeedin pyssy lauloi näyttävästi aivan tolpan juuren ja tilanteeksi 1-1 kun pelattu oli noin 5 minuuttia ensimmäistä erää.
Muutama minuutti tästä ja Jussi Vähämaa tarjoili kentällä sellaisen show:n että osa paikallaolijoista meinasi tukehtua huudon määrään ja loput putosivat penkeiltään. Mike Morrison pisti loistavan avauksen Jussille siniviivalle ja tästä puolittain läpi... pakki kuitenkin tuli lujaa perässä ja noin pari metriä ennen maalivahdin aluetta hyppäsi Jussi taaksenpäin heittäen samalla semmoisen kärkimiinan takanatulevan pakin puikoista että en ole ennen nähnyt. Eikä siinä kaikki vaan maahan päästessään kiekko haltuun ja armoton rannelaukas jolla veskarin pullo otti menolipun piippuhyllylle. Perässä seuratessani meinasin pudottaa leukani jäähän ja Morrisonin ilmekkin oli näkemisen arvoinen! Tilanne 2-1 ja 9 minuuttia pelattu ensimmäistä erää! Näissä lukemissa myös erätauolle.
Toiseen erään jossa ei tapahtumia tarjoilleet oikeastaan muut kuin tuomarit jotka jakoivat käsittämättömiä 10 minuutin käytösrangaistuksia muunmuassa kärkipakeillemme Torfoulle ja Morrisonille. Erän lopulla pääsimme kuitenkin hyvään vastahyökkäykseen 3vs2. Hassan ajoi vasemmasta laidasta sisään ja itse jäin takamieheksi. Loistavasti ajoitettu syöttö meikäläiselle keskelle josta lapioin jäitä pitkään suoraan syötöstä kiekon maaliin ja tilanteeksi 3-1, toista erää jäljellä vajaa 5 minuuttia! Maali oli sikäli merkittävä itselle että tänä samana päivänä veljeni meni myös naimisiin ja Hassan sanoikin ennen peliä että kun teet maalin niin ota kiekko talteen ja lähetä velipojalle. Kiekko on siis tallessa ja postiinkin laitetaan joku päivä!
Kului aikalailla minuutti tästä ja kaveri kuittasi tilanteeksi 3-2 näissä numeroissa myös erätauolle!
Kolmas erä olikin sitten murheellista näytöstä. Änärivaraus laukoi tai syötteli kiekkojan tyhjään maaliin koko erän ajan meidän joukkueen seuratessa vierestä. 4 Maalia omiin viimeisessä erässä oli aivan liikaa varsinkin kun niistä kolme tuli heti erän alkuun.Viimeinen sitten tyhjiin ja 3-6 tappio niskassa koppiin jossa tunnelma muistutti hautajaisia.
Suomikentän peli oli läpi ottelun ihan hukassa ja miinusta tuli tasakentällisin parin maalin verran.
Tehot: #23 0+1 #5 1+1 #22 1+0
Sunnuntaina sitten uutta intoa puhkuen hallille aamulla hoidettujen kävelylenkkien ja ruokailuiden jälkeen.
Kaveri iski heti ottelun alkuun jälleen maalin ja vaikka tontteja oli puolin ja toisin niin sisään ei mennyt kummallakaan ja 0-1 tilanteessa erätauolle.
Toista erää kerettiin pelata noin muutama minuutti kun 5-3 ylivoimalla Mike Morrison ampui näyttävän ranteen aivan takayläkulmaan ja tilanne 1-1. Tässä vaiheessa hallitsimme peliä aivan suvereenisti.
Loppuerä olikin sitten taas yhtä murhenäytelmää. 3 maalia meidän päähän ja erätauolle 1-4 tappiolla. Pahinta oli että vastustajan Änäkkivaraus tai joku muu tekivät maaleja juuri siitä paikalta mistä valmentaja oli koko viikonlopun jauhanut että ne kaverit pidetään kiinni. Toinen juttu oli vielä se että enimmäkseen vastustajan tuulettaessa katseli suomikenttä juhlia parhailta paikoilta eli jäältä.
Kolmannessa erässä saatiin vielä hyvä taistelu päälle mutta 1-5 maali katkaisi selkärangan lopullisesti, jäällä oli yllätten taas suomikenttä kun tämä tapahtui. 10 Minuuttia ennen loppua saimme vielä 2-5 kavennuksen aikaan mutta tämän lähemmäksi ei päästy ja kaveri nappasi vielä viimeisen tyhjiin ja tilanteeksi 2-6. Jos edellisen pelin jälkeen tunnelma oli kuin hautajaisissa niin ei varmaa tarvitse paljon tuntoja purkaa tämän pelin osalta. Suomikentän esitys oli jotai surkean ja tosi surkean välistä ja tehotilastoon komeat -4! Kiikarit luonnollisesti kaikilla!
Tyrimällä tämän viikonlopun loppukausi onkin hankalaa finaaliin pääsyä ajatellen. Meillä 4 peliä jäljellä joista kaikista pitäisi raapia voitto ja siltikään ei olla edes varmasti finaalissa. Omat esityksen ovat olleet viimeaikoina aivan syvältä joten siinäkin riittää tekemistä.
Alla sarjataulukko jossai pelatut pelit ja pisteet (voitosta 3 pistettä)
ja runkosarjassa pelataan siis 16 jonka jälkeen 2 parasta finaaliin.
Team GP Points
Red Devils 10 21
Thunder 12 19
Admirals 12 17
Stampede 10 14
Swarm 8 7
Tulevana viikonloppuna matkaamme Tekapolle harrasteturnaukseen joka pelataan ulkojäällä kaikki varusteet päällä, harrastekiekko säännöillä! Tästä lisää sitten ensiviikolla!
Kiitos ja hei
Thunder #5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti