Aamuisin kun heräään ja sinut siinä näääään!

Ja piiiitkän hiljaiselon jälkeen oikeen mukavaa alkanutta viikkoa arvon lukijat!

Harvinaisen paljon munilleen menneen Aucklandin matkan jälkeen olikin ohjelmassa kahden viikonlopun tauko peleistä ja samalla myös taiteilija Nukari vietti ansaittua lomaa blogin kirjoituksesta. Seuraava viikko Aucklandin jälkeen kuluikin pääasiassa leväten ja viiden peräkkäisen tuplapeliviikonlopun aikana kerääntyneiden vaivojen paranteluun. Salilla emme käyneet kuin muutaman kerran, pojat kävivät pelaamassa tennistä muutamaan otteeseen ja itse viihdyin lähinnä lääkärillä. Alkuviikon treenit myös peruttiin koska väki oli sen verran osissa ja sairaana joten ensimmäisen kerran keräsimme itsemme hallille torstaina. Loppuviikko sujui rauhallisissa merkeissä.

Seuraavalla viikolla sama ralli jatkui, salilla kävimme sentään jo entiseen malliin ja treenitkin pyörivät normaalisti. Välistä mieleen hiipikin että tätäkö se jääkiekkoammattilaisen (lue; työttömän maahanmuuttajan) arki onkaan. Pelejä pelatessa aika oli kulunut suhteellisen nopeasti viikosta toiseen mutta nyt meinasi välillä koti-ikävä ja samat arkirutiinit vetää vakavaksi. Jussi kävi töissä jokusen päivän ja oli sen verran hapoilla fyysisten töiden johdosta että muistutti iltaisin lähinnä lämmitettyä raatoa! Matin kanssa siinä eräänä iltana naureskelimme asialle että viimeisen kolmen kuukauden aikana ei ole kertaakaan oltu yli 12 tuntia ettemme olisi toisiamme nähneet. Illalla nukkumaan mentäessä toisen naamataulu on viimeinen jonka näkee ja aamulla herätessä saman kaiffarin lärvi pyörii ensimmäisenä samassa huoneessa kun heräät. Silti on kyllä selvitty ihmeen hyvin tähän asti ilman pahempia yhteenottoja. Jännityksellä odotettaan millaisia vieroitusoireita tulee kun suomeen päästään!

Sitten viimeviikkoon. Alkuviikosta menin joukkueemme pakkipään vahvistuksen Chrisin kanssa töihin tutulle työmaalle lapioimaan hiekkaa. Älykkyystasoltaan homma vastasi noin koulutetun apinan töitä ja fyysiseltä tasoltaan työ oli liian haastavaa! Kolmessa päivässä saimme kuitenkin hommat pakettiin eli keskiviikosta asti loppuviikko sitten vapaata. Matti oli tällä välin viettänyt päivät yksikseen hengaillen ja olikin verrattain hyvällä tuulella kun oli saanut viettää aikaa omassa hyvässä seurassaan. Erehtyi jopa käymään parturissakin !!!

Torstain treeneissä tunnelma olikin jo sitten odottava viikonloppua kohti. Koko viikon hyvin sujuneet treenit jatkuivat myös torstaina ja tästä olikin hyvä valmistautua Queenstownia vastaan pelattaviin otteluihin ja vielä pitkästä aikaa kotihalliin. Perjantaina Jussi käväisi vielä työelämässä ja minä sekä Matti salilla. Sitten kaikki olikin valmiina viikonloppua varten.

Lauantai, Pääpäivä, Pelipäivä, Juhulapäivä jne.

Aamupäivällä normaali rutiinit joukkueen ruokailua ja kaupungilla pyörimistä. Vastustajalla oli ennakkotietojen mukaan nyt mukana NHL varauksenkin omistava hyökkääjä Matt Schneider. Tämä arviolta kaksimetrinen kanukki pitäisi illan pelissä saada pidettyä pimennossa. Kiekko jäähän ja mennään! Huonostihan se alkoi, meidän kentällä toinen vaihto ja juuri kyseinen kanukki kaivoi kiekon kulmasta, nousi keskelle ja tarjoili puolustajalle jonka veto painui takakulmaan. 0-1 ja pelattu oli noin 3 minuuttia ensimmäistä erää!

Tästä kului noin minuutti ja Stampeden joukkueelle jäähy. Pääsimme ylivoimalla heti hyvin alueelle. Kiekko minulle kulmaan josta syötin sen p-pisteen kaarelle Hassanille ja ampaisin neliön keskelle Matin seuraksi maskiin. Saeedin pyssy lauloi näyttävästi aivan tolpan juuren ja tilanteeksi 1-1 kun pelattu oli noin 5 minuuttia ensimmäistä erää.

Muutama minuutti tästä ja Jussi Vähämaa tarjoili kentällä sellaisen show:n että osa paikallaolijoista meinasi tukehtua huudon määrään ja loput putosivat penkeiltään. Mike Morrison pisti loistavan avauksen Jussille siniviivalle ja tästä puolittain läpi... pakki kuitenkin tuli lujaa perässä ja noin pari metriä ennen maalivahdin aluetta hyppäsi Jussi taaksenpäin heittäen samalla semmoisen kärkimiinan takanatulevan pakin puikoista että en ole ennen nähnyt. Eikä siinä kaikki vaan maahan päästessään kiekko haltuun ja armoton rannelaukas jolla veskarin pullo otti menolipun piippuhyllylle. Perässä seuratessani meinasin pudottaa leukani jäähän ja Morrisonin ilmekkin oli näkemisen arvoinen! Tilanne 2-1 ja 9 minuuttia pelattu ensimmäistä erää! Näissä lukemissa myös erätauolle.

Toiseen erään jossa ei tapahtumia tarjoilleet oikeastaan muut kuin tuomarit jotka jakoivat käsittämättömiä 10 minuutin käytösrangaistuksia muunmuassa kärkipakeillemme Torfoulle ja Morrisonille. Erän lopulla pääsimme kuitenkin hyvään vastahyökkäykseen 3vs2. Hassan ajoi vasemmasta laidasta sisään ja itse jäin takamieheksi. Loistavasti ajoitettu syöttö meikäläiselle keskelle josta lapioin jäitä pitkään suoraan syötöstä kiekon maaliin ja tilanteeksi 3-1, toista erää jäljellä vajaa 5 minuuttia! Maali oli sikäli merkittävä itselle että tänä samana päivänä veljeni meni myös naimisiin ja Hassan sanoikin ennen peliä että kun teet maalin niin ota kiekko talteen ja lähetä velipojalle. Kiekko on siis tallessa ja postiinkin laitetaan joku päivä!

Kului aikalailla minuutti tästä ja kaveri kuittasi tilanteeksi 3-2 näissä numeroissa myös erätauolle!

Kolmas erä olikin sitten murheellista näytöstä. Änärivaraus laukoi tai syötteli kiekkojan tyhjään maaliin koko erän ajan meidän joukkueen seuratessa vierestä. 4 Maalia omiin viimeisessä erässä oli aivan liikaa varsinkin kun niistä kolme tuli heti erän alkuun.Viimeinen sitten tyhjiin ja 3-6 tappio niskassa koppiin jossa tunnelma muistutti hautajaisia.

Suomikentän peli oli läpi ottelun ihan hukassa ja miinusta tuli tasakentällisin parin maalin verran.

Tehot: #23 0+1 #5 1+1 #22 1+0

Sunnuntaina sitten uutta intoa puhkuen hallille aamulla hoidettujen kävelylenkkien ja ruokailuiden jälkeen.

Kaveri iski heti ottelun alkuun jälleen maalin ja vaikka tontteja oli puolin ja toisin niin sisään ei mennyt kummallakaan ja 0-1 tilanteessa erätauolle.

Toista erää kerettiin pelata noin muutama minuutti kun 5-3 ylivoimalla Mike Morrison ampui näyttävän ranteen aivan takayläkulmaan ja tilanne 1-1. Tässä vaiheessa hallitsimme peliä aivan suvereenisti.

Loppuerä olikin sitten taas yhtä murhenäytelmää. 3 maalia meidän päähän ja erätauolle 1-4 tappiolla. Pahinta oli että vastustajan Änäkkivaraus tai joku muu tekivät maaleja juuri siitä paikalta mistä valmentaja oli koko viikonlopun jauhanut että ne kaverit pidetään kiinni. Toinen juttu oli vielä se että enimmäkseen vastustajan tuulettaessa katseli suomikenttä juhlia parhailta paikoilta eli jäältä.

Kolmannessa erässä saatiin vielä hyvä taistelu päälle mutta 1-5 maali katkaisi selkärangan lopullisesti, jäällä oli yllätten taas suomikenttä kun tämä tapahtui. 10 Minuuttia ennen loppua saimme vielä 2-5 kavennuksen aikaan mutta tämän lähemmäksi ei päästy ja kaveri nappasi vielä viimeisen tyhjiin ja tilanteeksi 2-6. Jos edellisen pelin jälkeen tunnelma oli kuin hautajaisissa niin ei varmaa tarvitse paljon tuntoja purkaa tämän pelin osalta. Suomikentän esitys oli jotai surkean ja tosi surkean välistä ja tehotilastoon komeat -4! Kiikarit luonnollisesti kaikilla!

Tyrimällä tämän viikonlopun loppukausi onkin hankalaa finaaliin pääsyä ajatellen. Meillä 4 peliä jäljellä joista kaikista pitäisi raapia voitto ja siltikään ei olla edes varmasti finaalissa. Omat esityksen ovat olleet viimeaikoina aivan syvältä joten siinäkin riittää tekemistä. 

Alla sarjataulukko jossai pelatut pelit ja pisteet (voitosta 3 pistettä)

ja runkosarjassa pelataan siis 16 jonka jälkeen 2 parasta finaaliin.

                                       
Team           GP     Points
Red Devils    10     21
Thunder        12     19
Admirals       12     17
Stampede     10     14
Swarm           8      7

Tulevana viikonloppuna matkaamme Tekapolle harrasteturnaukseen joka pelataan ulkojäällä kaikki varusteet päällä, harrastekiekko säännöillä! Tästä lisää sitten ensiviikolla!

Kiitos ja hei

Thunder #5

 Keikkabussilla kohti Queenstownia

 Matkustustyyli from kanada

 Maisemanpätkää matkalta

 Hotelli

 Pukukoppi (autotalli)

 Pukukoppia lisää

 Tältä se näytti ennen peliä (huom päädyissä ei pleksejä)

 Ja vielä kerran pakko herkutella tällä pukukoppi/autotalli yhdistelmällä

 Normaalia maisemaa täälläpäin

Ja väkeä katsomossa riitti!

Alamäkeä Aucklandissa

Arvon lukijat! Tällä kertaa blogin kirjoittaminen kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo peräpäästä tulevaa ruskeaa ainetta, että tämän kertainen blogi ei välttämättä tarjoile kovin suuria lukuelämyksiä.

Viime maanantaina olimme siis yhä vielä Queenstownissa ja sieltä kotiutuminen osoittautui yllättävän hankalaksi kun viimeinen sinä päivänä Dunediniin lähtevä bussi oli sekin myyty täyteen. Kuin ihmeen kaupalla joukkuekaverimme Cam hoiteli meille bussikyydin (joka osoittautui tilataksiksi) jolla matkasimme kotiin.
Bussista suoraan hallille ja aikalailla samoilla tulilla jäälle.
Siitä se alamäki sitten alkoi! Koko edellisviikon vihoitellut selkä jonka loukkasin jo ensimmäisellä Aucklandin reissulla ja joka sai vielä lisäosumaa Queenstownissa päätti sanoa harjoituksissa sopparin irti kesken laukaisemisen ja treenit meikäläisen osalta ohi.

Seuraavana aamuna tilanne oli entistä synkempi koska selkä oli jo siinä kunnossa että kipeää teki jo pelkkä istuminenkin. Tästä alkoikin jäätävä ralli kiropraktikolla (joka määräsi keskiviikoksi röntgeniin), fysioterapeutilla ja lääkärillä joka kesti aina perjantaihin saakka.

Tiistai-illan treeneissä pojat harjoittelivat normaalisti jäällä ja varsinkin Matti oli innoissaan kuin pikkupoika uusien Känädästä tuotujen luistimien johdosta! Itse jouduin katselemaan harjoitukset kaukalon reunalta.

Keskiviikkoaamu ja röntgeniin heti aamutuimaan. Kyllä tuli taas äitiä ikävä siinä lukiessa sairaalan pohjapiirrustusta ja sitä että mistä huoneesta se röntgen löytyy. Kyllähän se lopulta löytyi ja jotenkin ihmeen kaupalla selvisin hoitajien kiperistä kysymyksistäkin joten ei muutakuin jännittämään röntgenin tuloksia.
Pojat suorittivat normaalin punttisalin sillä aikaa kun itse tapailin lääkäriä ja kiropraktikkoa. Murtumia selästä ei onneksi löytynyt joten toiveet siitä että voin pelata vkl nousivat huomattavasti.

Torstaina taas perus kiropraktikko fysioterapeutti jne käyntejä jotka koittivat saada selkää pelikuntoon parhaimman mukaan. Pojat olivat kokopäivän järvillä luistelemassa parin tunnin ajomatkan päässä Dunedinista ja kokemus oli kuvien ja poikien ilmeiden perusteella mahtava! Kirkasta jäätä yli kilometri joten varmasti oli järvellä mukava luistella. Illan treenit taas katsojan roolissa, selkä tuntui onneksi jo hiukan paremmalta (Kipulääkitys oli kyllä kohdallaan).

Perjantaina säntäsin heti aamusta urheiluhierojalle joka sai selkää jo sen verran auki että pystyin varmistamaan pelimatkan. Loppupäivä kuluikin lähinnä aikaa tappaen ja poikien vetelän näköistä punttitreeniä seuraten!

Lauantaina aamusta aikaisin kauluspaitaa päälle ja kohti lentokenttää ja koneeseen.
Lentomatka sujui iloisesti ja Aucklandin kentältä Motellille jossa ruokailu ja suoraan hallille.Vastaan asettui West Auckland Admirals. Pelistä en rupea sen enempää analysoimaan tällä kertaa mutta varsinainen peliaika päättyi lukemin 3-3 ja pataan tuli rankkarikisassa. Eikä varmaan tarvitse kertoa mikä oli tunnetila ottelun jälkeen. Suomalaisten tehot turvalliset kiikarit koko orkesterilla.

Sunnuntaina kävimme koko joukkueella aamupäivästä vähän katsomassa länsi-Aucklandia ja siitä taas motellille syömään pastaa ja hallille. Pataan tuli jo varsinaisella peliajalla ja en muista edes lukemia!  Suomalaisten ehdoton kohokohta oli kun Jussi iski heti ottelun alkuun 0-1 johtomaalin Matin syötöstä. Loppupeli olikin sitte murheellista varsinkin meidän ketjun osalta joka otti kolme maalia omiin. Viimeisen kaveri iski tyhjään rysään. Pelin jälkeen teki mieli hakata päätä seinään tappion ja ennenkaikkea omien surkeiden esitysten johdosta. Valmentaja kävi vielä pitämässä (ihan aiheesta) semmoisen kuripalautuksen leijummisen ja omaan pussiin pelaamisen johdosta koko joukkueelle että tärykalvot lepattivat vielä maanantai-aamunakin! Suomalaisten pisteet pelissä #5 0+0 #23 0+1 #22 1+0.
Viikonlopusta ja erittäin shaisse maku ja pelin jälkeisen ruokailun jälkeen nakkasin kourallisen kipulääkkeitä kitusiin ja painuin unille. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä!

Nyt kaksi seuraavaa viikonloppua meillä onkin peleistä vapaata ja jottei ennestään masentavasta blogista tulisi vallan kuollettava otankin nyt kovat keinot käyttöön ja kysyn SINULTA lukija mitä tai mistä haluaisit että kirjoittaisin seuraavassa blogissa (liittyen tietenkin reissuumme). Eli jos on jotain mieltä painavia kysymyksiä niin niitä voi laittaa minulle joko facebookissa tai kommentit kohtaan tuossa alapuolella! Parhaisiin kysymyksiin tai aihe-ideoihin vastataan ja huonoimpia ei kannata edes laittaa meille asti.
Ilolla voin myös kertoa että blogi on saavuttanut reissun aikana kohta 10tuhatta (!!!) katselukertaa joka tekee melkein tuhat viikkoa kohti joten nöyrimmät kiitokset siitä teille jotkan tämänkin tekstin jaksoitte loppuun asti lukea ja anteeksi siitä että juttua ei tällä haavaa oikeen irronnut!

Ensiviikolla lisää
Terveisin
Kiikari #5

Queenstown!!

Yksi unohtumattomimmista viikoista on takana ja tapahtumia jälleen riitti.

Viime maanantaina tosiaan lentelimme Aucklandista takaisin kotikulmille Dunediniin. Maanantaia sujuikin lähinnä univelkoja maksellessa ja illan jäitä odotellessa.

Tiistaina perus salit ja treenit illasta ja keskiviikkona Jussi ja Matti kävivät ottamassa salin lisäksi kunnon hieronnan tulevaa viikonloppua silmällä pitäen.

Torstaina aamulla taas jumppaamaan kuntosalille ja illan treeneissä tehtiin viimeistelyt tulevaa Queenstownin pelireissua varten.
Perjantaina aamulla kamat kasaan ja linja-autoon jolla lähdimme iloisesti matkaamaan kohti Queenstownia.

Jo matkalla näin niin uskomattomia maisemia että en eläissäni ole nähnyt enkä tule varmasti näkemäänkään!
Puolessa välissä matkaan suoritetun ruokailun kanssa yhteenlaskettu matkustusaika oli noin 5 tuntia. Bussimatkan aikana pääsimme myös tutustumaan Kanadalaisten pelaajien bussimatkustus-kulttuuriin joka tapahtuu muuten samalla tavalla kuin suomessa PAITSI että pojat matkustavat alasti (kuvamateriaalia tulossa)! Tämä herätti myös lievää hämmennystä ohi ajavissa autoissa vaikka muutama ohi ajanut autollinen teinityttöjä taisi suorastaan innostua asiasta.
Perille päästyämme ei voinut kuin katsella haavi auki että miltä kaupunki voi hienoimmillaan näyttää.
Pienellä alueella oleva laskettelukylä jota ympäröi aivan mahtavat mahtavat ja vielä kerran mahtavat maisemat! Kamat pikaisesti hotellihuoneisiin ja joukkueen palaveriin josta keskittyminen peliin alkoi...
Ensimmäiset järkytyksen hetket koin kun kaarsimme linja-autolla hallin takapihalle. Hallissa oli tasan 1 pukuhuone joka oli tietenkin kotijoukkueen käytössä joten joukkueemme puki varusteet hallin ulkopuolella olevassa autotallissa !!!!!
Voitte vain kuvitella ulkomaalaispelaajien ilmeitä kun näimme autotallin joka oli kannettu täyteen tuoleja jossai saimme vaihtaa varusteet!
Muuten halli itsessään oli kyllä hieno, tosin kaukalon päädyissä eikä sivuilla ollut verkkoja joten siitä sai taas pienen lisämausteen peliin.
Lets go boys kajahti autotallin ovelta ja sitten mentiin. Astuessani jäälle alkoivat paikat pikkuisen tärisemään kun huomasin että halli oli myyty ääriään myöten täyteen! Kotijoukkueen astuessa jäälle halli repesi sellaiseen huutoon että Vaasan Sportin Red Army olisi kuulostanut esikoululaisten kuorolta siihen verrattuna. Kiekon pudotessa jäähän olin vielä sen verran tärinöissäni että muutamat ensimmäiset vaihdot menivät vähän vihkoon. Ottelun alku oli vauhdikasta ja Stampede joka on sarjan fyysisimpiä joukkueita ei taklauksia pienessä kotikaukalossaan säästellyt. Kun vajaat 10 minuuttia oli ensimmäistä erää pelattu niin vahvan pääty pelaamisen jälkeen Dane Dunlop kiskaisi maalin edestä kiekon rystylle kattoon ja tilanne 0-1 Thunderin hyväksi! Näissä numeroissa myös ensimmäiselle erätauolle.

Toisessa erässä vastustaja onnistui tasoittamaan pelin ja halli räjähti ensimmäistä kertaa aivan armottomaan huutoon. Maalia edelsi niinkin hieno tilanne että Hassan laukoi kiekon maaliin, tuomari vihelsi pelin poikki mutta yleisön huudon keskeltä eivät muut tuomarit sitä kuulleet ja Stampede kävi lyömässä toiseen päähän maalin meidän pelaajien tuulettaessa toisessa päässä! Pitkällisen arvonnan jälkeen peliä päätettiin jatkaa 1-1 tilanteessa ja voitte vain kuvitella kuinka hyvällä tuulella koutsimme oli! Itsekkin hankkiuduin tilastoihin parilla kaksiminuuttisella kun rähinöin vastustajan kapteenin kanssa mutta toisella erätauolle tilanteessa 1-1.

Kolmanteen erään ja noin 5 minuuttia ehdittiin pelata kun ylivoimalla viimein tapahtui. Alueelle sisään ja Morrisonin kanssa parit syötöt jonka jälkeen Miken ranne painui sisään veskarin puikoista Camin ja Matin tehdessä loistavaa maskia, 1-2!! Ja erän puoliväliin niin Queenstownin oma poika Cam Frear joka on tehnyt maalin viimeksi pari vuotta sitten räjäytti pankin uskomattoman hitaalla viivarupelillaan joka painui kaikkien yllätykseksi maalin ja tilanteeksi 1-3! Kotijoukkue ei suinkaan luovuttanut ja kavensi vajaa 7 minuuttia ennen loppua tilanteeksi 2-3 ja hallissa oli melkoinen karnevaalimeininki tässä vaiheessa! Mutta kun hätä on suurin niin johtajat ovat paikalla... Rick Parryn pari huikeaa pelastusta ja 4 minuuttia ennen loppua Gino Heyd runnoi väkisin laidalta sisään ja kiekon maaliin 2-4 ja tämä oli myös ottelun lopputulos! Huikea taisteluvoitto uskomattoman yleisön edessä maistui enemmän kuin tarpeeksi! Suomipoikien tehot #22 0+0, #5 0+1 #23 0+0. Ketjumme peli sujui kuitenkin ihan mallikkaasti ja omissakaan ei soinut joten luottavaisin mielin kohti lauantain peliä.

Lauantaina aamulla aikaisin ylös ja aamupalalle jonka jälkeen minä suuntasin muutaman joukkuekaverin kanssa keskustaan Jussin ja Matin mennessä kondoolihissillä ylös vuorille. Päivä sujui vallan leppoisasti ja päivällisen ja päiväunien sekä tsemppaavan Skype-keskustelun jälkeen palaveriin ja hallille. Varusteiden vaihto sujui jo autotallissa rutiinilla ja pelit käyntiin. Katsomossa oli jos vain mahdollista niin lauantaitakin enemmän väkeä ja Dunedinistakin oli saapunut hyvän kokoinen kannattajaryhmä paikalle. Kiekko jäähän ja töihin...Ensimmäistä erää pelattiin noin 5 minuuttia kun hävityn oman pään aloituksen jälkeen lähdin keskialueelle antamaan kiekon perään luistelevalle pakille painetta,, en tiedä mitä oikeen tapahtui mutta yhtäkkiä olinkin yksinläpi ja totaallisen jäätymisen höystämä laukaus painui kilpipuolen alakulmaan. Tilanne 0-1! Ja lisää tuli 5 minuuttia siitä.. Ylivoima ja Matti taisteli kiekon päädystä omille, syöttö Jussille joka jatkoi suoraan Hassanille jonka kuti painui verkon perukoille, 0-2! Kesti noin 20 sekunttia ja Stampede kavensi pelin 1-2 ja näissä lukemissa erätauolle.

Toisessa erässä sitten suomipojat laittoivat tuulta purjeisiin. 4vs3 Ylivoimalla Saaed syötti ja meikäläinen jatkoi kiekon suoraan Jussille jonka one-timer lauloi finlandiahynniä vasempaan yläkulmaan ja tilanne 1-3..
Eikä jäimme vielä kentälle samalla porukalla ja 4vs4 pelissä hirvittävän myllytyksen jälkeen olin jo menossa vaihtoon ja aivan hapoilla kun kiekko ajautui minulle siniviivan tuntumaan. Olin jo niin puhki että piti vetää kerran happea että jaksoin nostaa mailaa ja F-junnu vauhtinen veto painui kuin ihmeen kaupalla etukulmasta sisään. Kiitos tästä kuului ehdottomasti Jussin loistavasti ajoitetulle maskipelaamiselle. 1-4!
Ja kun joulu ja juhannus sattuivat samalla päivälle niin mikäettei. Pari minuuttia ennen toisen erän loppua sain vielä kiekon Matin ja Miken syöttöjen kautta uskomattomilla pompuilla kiekon mukaan ja sinisen jälkeen pakin jaloista ammuttu ranne painui kilvelle tolpan juureen! NZIHL urani ensimmäinen kypärätemppu oli tehty ja olo suorastaan hämmentynyt kun jokainen kuti tuntui menevän sisään! 1-5 numeroissa erätauolle!

Kolmas erä ja kaikki lähti sujumaan huonosti. Erän ensimmäiset 10 minuuttia sujuivat vielä käsikirjoituksen mukaan mutta sen jälkeen alkoi alamäki. Rick esitti tukun uskomattomia torjuntoja mutta ei voinut enää 2-5 kavennukselle mitään. Tässä vaiheessa peliä oli jäljellä noin 8 minuuttia. Ja kun jäljellä oli 4 ja puoli minuuttia tuli 3-5 kavennus ja joukkueemme peli oli aivan sekasin. Valmentajamme otti aikalisän tässä vaiheessa ja kotijoukkueen taistelusta hurmioitunut kotiyleisö piti niin hirveää meteliä että vaikka olin metrin päässä koutsista joka huusi naama punaisena, en kuullut kuin joka toisen sanan ( tuskin tulee enää vastaavaa koettua). Viimeiset vaihdot taisteltiin verissäpäin kirjaimellisesti ja Ricki esitti muutaman loistavan torjunnan jälleen. Kun peliä oli jäljellä puolitoista minuuttia niin suomikenttä jäälle, Jussin kanssa vastahyökkäykseen ja täydellisesti ajoitettu syöttä meikäläisen lapaan pakin rinnalle. Puskin maalille pakki niskassa ja koitin ensin rystyllä sisään, ei mennyt mutta repoundi kimposi veskarin eteen ja kiskasisin puolesta metristä kiekon maaliin niin lujaa kuin lähti. 3-6 tilanne ja tuuletukset fanikatsomolle! Näissä luvuissa ottelu myös päättyi ja tunnelmat olivat autotallissa pelin jälkeen sangen juhlavat. Suomiketju herkkutteli pisteillä seuraavasti #23 0+2 #22 1+3 #5 4+1. Loppuilta olikin joukkueen yhteistä aikaa kaupungilla ja hyvillä mielin sai pään painaa tyynyyn.
Sunnuntaina Queenstowniin jäi vielä kiekkoturistien lisäksi kanukki pojat Hassan ja Mike sekä junioriosaston Appsi. Sunnuntai sujuikin rennosti hengaillen kaupungissa ja illalla kävimme tutustumassa WinterFestivaalien tarjontaan jossai oli jääveistoksista jättihampurilaisiin asti ihmeteltävää.

Maantainan paluumatkasta tulee sitten ensitarinassa lisää ja tulevana viikonloppuna lennämme jälleen Aucklandiin jossa vastaan asettuu West Auckland Admirals. Tällä hetkellä Thunder porskuttaa sarjakärjessä tosin 2 peliä muita enemmän pelanneena mutta hyvältä näyttää sen suhteen. Loukkaantumishuolia on suomiketjulla ollut vähän joka miehellä mutta jos ensiviikonlopun saisi taisteltua niin sitten olisi parin viikonlopun vapaat edessä.

Kuvamateriaalia tulee parin päivän sisään.

Kiitos nam
Thunder #5