Tässä blogissa kerromme kahden (lähes)tavallisen suomalaisen miehen edesottamuksia Uudessa-Seelannissa.
Varoitus!!: Tämä blogi sisältää huomattavasti kirotusvirheitä, Oulun ja Pohojois-Pohojanmaan murretta, yliluonnollisia-yhdyssanoja sekä kevyesti väritettyjä tarinoita.
Taustaa:
Erään tavallisen tammikuisen illan syvällisessä facebook-keskustelussa tuli ilmi että jääkiekon emämaa Uusi-Seelanti pyörittää pääsarjaansa myös kesäaikaan, eli silloin kun tavallisen 3-divarikiekkoilijan grillikausi on kuumimmillaan! Tästä innostuneena siirsimme tavoitteet kesäkuntoon pääsemisestä seuraavalle vuodelle ja pitkällisten lähinnä sähköpostin välityksellä hoidettujen sopimusneuvotteluiden jälkeen olemme matkalla uuteen talveen, uuteen kiekkokauteen, Uuteen-Seelantiin ja kaupunkiin nimeltä Dunedin (lisäinfoa wikipediasta).
Tätä kirjoittaessa aikaa lähtöön on noin vuorokausi, tavarat alkavat olla pakattuina ja ystävät sekä sukulaiset hyvästelynä. Pientä jännitystä on ilmassa ja ''mitä unohtu''-fiilis hiipii kalsareihin. Puhelinlinjat minun ja Matin välillä käyvät kuumina koneen istumapaikkojen varaamisen ja muun viimehetken viimeistelyn merkeissä.
Menomatkamme pitäisi kulkea seuraavasti. Junalla Ylivieska-Helsinki. Lentäen Helsinki-Frankfurt-Singapore-Christchurch. Bussilla Christchurch-Dunedin. Tämän kevyen 51-tuntia kestävän ahteripuudutuksen jälkeen olemme toivottavasti määränpäässä eli Dunedinissa. Matkaan otamme vaatteiden lisäksi kiekkovarusteet sekä ison läjän mailoja uskottavuuden lisäämiseksi! Perille päästyämme päivitän sitten tietoja siitä miten matkustaminen sujui ja mitkä ovat ensimmäiset fiilikset Dunedinista.
Tämä oli ensimmäinen blogikirjoitus ja jälki varmasti sen näköistä!
Kiitos ja hei !
Joni
